Olen 12 vuotias tyttö mua on kiusattu paljon jo 7 vuotta haukkumalla nolaamalla ja myös fyysisesti. Mulla on nyt yksi kaveri jonka kanssa olen koulussa mutta mun tarvii joka päivä pelätä että onko tämä kyseinen ihminen mun kaveri vielä huomenna tai ens viikolla. ja se on tosi raskasta enkä muutenkaan oikein luota tähän mun kaveriin... Olen käynyt 2 vuotta psykologilla tämän kiusaamisen takia mutta mulle on tullut semmonen etten pysty kertomaan kenellekään tästä asiasta mun sisällä on ns. Lukko/olen lukossa. siinä mun kiusaamisessa on ollut mukana noin 18 oppilasta eli oikeastaan koko mun ala-aste luokka ;( . Mua ahdisti koko ajan mennä kouluun ala-asteella ja nyt se jatkuu (olen 7 luokalla). Mua pelottaa koko ajan mennä kouluun. Mulla on ollut yhtä selviytymistä koko elämä. Mun sisällä on hirveitä tuskia... Olen yrittänyt tehdä itsemurhaa. Ja sit mun isä... Se ei osaa edes ajatella tätä mun tilannetta ja sit mun äiti nyt vähän sentään tukee mua mutta heti kun se puhuu jotain isän kanssa niin se ei enää kuuntele mua ne molemmat väheksyy mun tilannetta ja tuntemuksia. MÄ EN JAKSA ENÄÄ ;( ps. haluaisin edes vähän tukea ja ymmärrystä eli jos joku edes voisi auttaa mua tässä asiassa...
Itsemurha yrityksiä ja koulukiusaamista
Enjaksaenää
27308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tekis mieli mättää turpaan moisia kiusaajia. Ihan sama, yhessä tai yksitellen.
Huono on sanoa vaikka olen itsekin entinen koulukiusattu, koita jutella vielä äidillesi ja olisiko sulla jotain "bestistä" jonka kanssa viettäisit vapaa-aikaasi? ÄLÄ LUOVUTA! TZemppiä!
Oletko puhunut koulussa opettajille, rehtorille, terveydenhoitajalle ongelmastasi.
Nykypäivänä on auttajia ja keinot lopettaa kiusaaminen.
Minä itse kerroin opettajalle kiusaamisesta, niin hän puhui muille oppilaille asiasta ja tehtiin sovinto ja kiusaaminen loppui.
Oletko sinä yksinäinen ja sisäänpäin kääntynyt persoona ?
Avaa suusi hyvä tyttö, älä anna kiusaamisen jatkua, sinä pystyt siihen vaikuttamaan jos niin haluat. Ole rohkea !
Ei muiden takia kannata itsemurhaa tehdä.
Sinä olet yhtä arvokas ihminen kuin kukatahansa. Kiusaajat voivat myös yrittää saada sinuun kontaktia, mutta väärällä tavalla. Jospa he ovatkin kiinnostuneita sinusta. Voitko ajatella asiaa niin päin.
Voisitko vaihtaa koulua? Puhu vanhemmillesi. Sano, että et kestä tilannetta enää.
Jos sinua kiusataan juuri nyt, niin ilmoita siitä jollekin opettajalle. Kiusaaminen ei ole sallittua. Niiden kiusaajien kuuluisi käydä psykologilla, koska niillä on käytöksessä ongelma. Vaikka sinä pelastuisit kiusaamiseselta, niin pian ne ovat jonkun toisen kimpussa.
Voisitko nähdä kaveriasi myös vapaa-ajalla?
Mua ei nyt kiusata... Yritin äsken puhua äidille tästä ei kuunnellut ja haukkui mua vaan itsekeskeiseksi.. mä vaan en uskalla mennä kouluun ja mua "tuskattaa" kun mun koko elämä tuntuu virheeltä! ; ( ja se että pitää elää yhden ihmisen varassa... ollaan vaihdettu koulua mutta ei se oo mikään ratkaisu
Äiti ei kuunnellut ja haukkui itsekeskeiseksi!
Onkohan äitisi narsisti joka ei kykene tuntemaan myötätuntoa, herää kysymys, ettei äitisi arvosta sinua ihmisenä!!!
Hän ei kykene kuuntelemaan sinua, harmi!!!
Näinhän syyllisti sinua! Voi tyttö parkaa!!! Äitisikin on kiusaaja!
Huom! Mun äiti ei ole narsisti! Ja Toisekseen en ole mikään ihmeen vähä osainen että tarvis kaikki avit sun muut koluta läpi mulla ei nyt oikein ole elämässä hirveesti timanttia... mutta homman nimi on tämä! : mulla on 1 kaveri joka on vähän semmonen et kiikunkaakun voi sillai tukeutuu ja sit mä en jaksa enää näiden kiusaamis vuosien jälkeen hirveesti elää "elämä ei maistu" ja mulla on itse tuhoisia ajatuksia Huom. Vähän! Näillä mennään
Tylsyys vallitsee. Se aiheuttaa pahaa oloa. Sen vallassa ihminen yrittää voittaa itseasiassa kenet vain. Tätä on kiusaaminen. Raukkisten jonkun voittamista. Ja sitten joutuu sitä sietämään. Vähempikin aiheuttaa mielipahaa. Olet aiheettomasti nyt alistunut. Yritä hankkia jostain sielunkumppani, jonk kanssa voit jakaa murheesi. Sitten jaksaa taas sietää raukkiksia. Voimia huomiseen.
Otahan ap heti yhteyttä koululuraattoriin ja koulupsykologiin! Sinä tarvitset apua ja mahdollsimman pian. Aika harvoin opettajat ja vanhemmat ohittavat näitä ongelmia, jos oikeasti kerrot että sinulla on noin synkeitä ajatuksia. Toivon voimia ja ehdottomasti apua hakemaan vielä kun jaksat.
Mikä ap? En tarvii noita! En ole mikään mielen häiriöinen!
minua kiusattiin aivan ala-asteelta asti ammattikouluun asti. yläasteen koulun rehtorikin vain vähätteli kaikkia kiusaamis tapauksia mistä kerroin, lopulta minun piti vaihtaa koulua. Monta kertaa mietin että mitä jos sitä vain luovuttaisi ja olisin tehnyt itsemurhan mutta en minä siihen sortunut, puhuin ammattilaisten kanssa ja se auttoi.
Tästä tapauksesta nyt on 10 vuotta, onneksi tein oikean valinnan ja en sortunut itsemurhaan. Isä ja äiti olisivat varmaan ihan murtuneita vieläkin mutta he auttoivat pääsemään yli.
Onhan se kiusaaminen jättänyt jälkensä, sen huomaa kun näen kiusaajani jossakin paikassa esim kaupassa. Ensiksi iskee pelko ja sitten tulee se viha, tekisi mieli käydä kysymässä muistaako he että kuka minä olen ja minkä helvetin kävin läpi heidän takiaan.
ap on lyhenne sanoista alkuperäinen, tarkoittaa ketjun aloittajaa eli tässä tapauksessa sinua, palstoilla yleisesti käytetty lyhenne.
Minäkin ehdotan koulukuraattorille puhumista. Joskus auttaa psykologin/terapeutin vaihto, asiat saattaisi edetä toiseen suuntaan jonkun toisen ammattilaisen kanssa kuin hänen, jonka kanssa olet tähän asti ollut tekemisissä.
Ihan ensin sanot tosissaan vanhemmillesi että tuo kiusaaminen on todella vakavaa, että häiritsee päivittäistä koulussa käymistä. Sitten vanhempasi ottavat yhteyttä opettajaasi jonka kuuluu kertoa muille opettajille ja myös luokalle että tuommoinen peli ei ole oikein. Hei jos et löydä luokaltasi itselle kaveria, etsi esimerkiksi toiselta rinnusluokalta kaveri. Alemmalta tai ylemmältä vaikka. Noista jos ei löydy onhan nuorille nuorisotaloja, joista voi löytää hyviäkin uusia tuttavuuksia. Vielä yksi ehdotus on että ulos luontoon liikkumaan, niin mieli virkenee ja sieltäkin voit löytää hyvän ystävän. Älä kuuntele kiusaajia!
Muistan niin hyvin kun ala-asteen toiselta aina ylä-asteen yhdeksännelle asti kiusattiin. Kävimme silliin ala-asteella vanhempien kans kiusaajan kotona ja kiusaaminen loppuikin. Ylä-asteella se oli enemmän leikillä kiusaamista, kun vaikka äikän tunnilla minut siirrettiin luokan eteen muiden kiusatessa minua jne. Itse kuitenkin ottanu asiat aina vakavammin. Myöhemminkin vielä ammattikoulussa, mutta sitä vain sai unohdettua ilkeät ihmiset kun rupesi enemmän liikuntaa harrastaan. Sellainen ala- ja ylä-asteiden meno oli ilkeää, mutta nykyään en ole muistellut noita aikoja enään vuosiin. Tiedän että minulla on nykyään asiat monelta osaa paremmin, kun monella muulla ja sehän se muita näköjään haittaa.
Tiedän,mitä kiusaaminen on ja se on todella pelottavaa mennä kouluun,kun tiedä mikä siellä vastassa,kun kiusataan.Veljeänikin koulukiusattu se sattuu. Ja oma tyttö joutunut jo eskarissa kiusatuksi. Ja oti heti asian puheeksi eskarissakin. Pelottaa jo ennestään,entäs kun tyttö menee kouluun. Lapsen tuska on myös äidin tuska. Asia on otettava piakoin puheeksi tämän kiusaajankin kanssa ja kiusaajien. Kiusaaminen on vakava asia ja jättää isot arvet sieluun, että myös henkiseen hyvinvointiin.
Toivon,että saat asiasi kuntoon ja selvität asian! Mitä pikimmiten sen parempi!Jokainen ihminen on yhtä arvokas näköön,kokoon tai muuhun ominaisuuteen katsomatta!
Toivon sinulle iloa, onnellisuutta ja valoa elämääsi!Voimia!
Kenenkään kiusaaja kusipään vuoksi ei omaa elämäänsä kannata päättää! Elä elämääsi, luota itseesi kiusaajista välittämättä. Puske itepintaisesti elämässä eteen päin, käy koulut vaikka hammasta purren ja valmistu ammattiin. Näytä kiusaajllesi, ettet ole samanlainen luuseri kuin he. Olet arvokas, olet upea ihminen, ja vaikeudet voitat vain taistelemalla. Kaikkea hyvää sinulle nuori neiti.
Kiusaaminen ei ole koskaan oikeutettua, olipa syy mikä tahansa. kiusaaminen kertoo kiusaajan kypsymättömyydestä tai ongelmista. Minusta erikoista, jos koko luokka osallistunut kiusaamiseen. Kiusaminen murentaa itsetuntoa ja tavallaan herkistää ihmisen tarkkailemaan ympäristöään ja olemaan varuillaan. Pienempikin ärsyke voi laukaista kiusatussa kiusaamisen tunteen,koska häntä on valmiiksi psyykattu tähän olotilaan. Tämä aiheuttaa itsepohdiskelua, itsesyyttelyä, ahdistusta, masennusta, itsetunnon murenemista. Syy ei kuitenkaan ole kiusatun. Tällainen kieroutunut kuvio, jossa tavallaan syyttömästä tulee syyllinen. ystävyyssuhteissakin voi usein olla eripuraa. Parasta siinä on, että voisi silti olla oma itsensä. Välillä riidellenkin. Mietin, tulekohan aloittajasta empaattinen, heikompia puolustava aikuinen oman kokemuksensa kautta.Vahva ja sisukas.
Puhu aikuiselle (koulukuraattorille ym) kahden kesken asiasta! Ota sellainen asenne ettei Sinua hetkauta kiusaaminen, ole vahva! Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sinulla on koko elämä edessä, älä anna muutaman idiootin pilata sitä. Sinä olet tärkeä.
Aikuisen on helppo antaa tuollaista asenne-vinkkiä, mutta noin monen vuoden kiusaamisen jälkeen ja vasta tuon ikäisellä lapsella (kyllä, 12 v on vielä lapsi), voi olla todella vaikeaa antaa olla hetkauttamasta.
Kulta pieni toivottavasti saat apua jostain!
Ikävää, etteivät vanhempasi tue sinua...Olet siis yksin tämän asian kanssa. Vanhempiesi käytös on suorastaan anteeksiantamatonta...Onko koulussa tukihenkilöä tai terveydenhoitajaa, joka ottaisi asian puheeksi ja kestätkö myös sen, että asia puidaan julkisesti luokassa..koska se on välttämätöntä, jotta kiusaamisesta tulisi loppu. Tiedän muutamia tapauksia, jossa kiusaaminen on julkistettu ja asia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Niin kauan kun asia on piilossa, ovat kiusaajatkin piilossa. Asiasta julkisen tekemällä, myös kiusaajat paljastuvat, mitä he eivät haluaisi. Vaikka asia olisi kuinka vaikea julkistaa, on se niiden kiusaajien kannalta välttämätöntä. Ota siis yhteyttä aikuiseen koulussa työskentelevään henkilöön, joko opettajaan, terveydenhoitajaan tai koulukuraattoriin tai psykologiin ja tee asiasta loppu! Usein ja lähes aina kiusattu kokee häpeää ja on sisimmässään sitä mieltä, että on itse aiheuttanut kiusaamisen ja on huonompi kuin toiset...SE EI OLE TOTTA! Nämä kiusajaat ovat niitä huonompia, raukkiksia, jotka säälittävästi nostavat omaa arvontuntoaan kiusaamalla toisia...Yritä keskittyä kouluusi ja harrastuksiisi ja ole vain hyvien ihmisten seurassa, äläkä edes yritä miellyttää ketään kiusaajaa...
'Yksi omena päivässä pitää yhden lääkärin loitolla ja kaksi omennaa päivässä pitää kaksi lääkäri loitolla!'
onko ope seko ?
Jos sua ei tällä hetkellä kiusata, niin hyvä. Koita miettiä, että peruskoulu loppuu aikanaan, ja sitten et joudu olemaan enää siellä. Se on loppujen lopuksi pieni osa sun koko elämästäsi. Sinnittele! Kiitä joka päivä itseäsi, että olit reipas ja selvisit päivästä. Joka päivä, jonka jaksat osoittaa miten vahva olet henkisesti.
Tarvitsisit bestiksen, mutta en osaa siinä auttaa. Se on vähän sattumastakin kiinni, että tulee oman oloinen ihminen vastaan. Koita opetella juttelemaan vieraille ihmiselle, se piristää.
Koita löytää jokin harrastus, josta pidät. Lue tai maalaa tai kuuntele musiikkia vaikka, tai mikä nyt olisi sinulle mieluisaa. Oikea elämä on koulun ulkopuolella.
Yritä myös päästä johonkin ammattiauttajalle juttelemaan vaikka kouluterkkarin kautta. Eihän se välttämättä auta, mutta kaikkea kannattaa kokeilla.
Tyttö, olet upea tyyppi, kun osaat aloittaa keskustelun avoimesti kertoen! Ymmärräthän, että ongelma on kiusaajilla, ja sinä olet uhri. Sinusta tulee vielä joku vaikutusvaltaa omaava yksilö. Sinulla on kokemus, josta ponnistat eroon. Sinä tulet pärjäämään. Kohtele kiusaajiasi ystävällisesti. Se lyö heidät ällikällä, ja nolostuvat. samalla tukeudu äitiin ja koulupsykologiin. Aloita näyttämällä tämä ketju.
Mee johonki jengiin, hanki joku oma juttu miten selviit tosta. iha sama oikeestaa mikä se on jos se kiinnostaa sua ja tuu hyväks siinä niin että se tuotta sulle mielihyvää se asia. ja sitte hanki joku esikuva. nuo nyt ainaki tuli ekaks mieleen
En ole kokenut sellaista vakavaa jopa fyysistä koulukiusaamista, mutta mut jätettiin joskus vanhan kaveripiirin ulkopuolelle, ihan yhtäkkiä, syytä en tiedä vielä tänäpäivänäkään vaikka yritin kysyä ja sanoa että anteeksi jos olen loukannut jossain asiassa. Myöhemmin tajusin että kiusaaminen voi lähteä ihan mistä vain asiasta liikkeelle, pienimmästäkin, olemattomasta, se ei ole reilua, myös kateudesta. Surin aikani mutta sitten päätin alkaa pienin askelin hakeutua muiden seuraan. Ja ei kavereiden tarvitse olla aina omalla luokalla tai omassa koulussa, hakeudu ryhmäliikuntaan, tanssiin, uinti tms. Sinulla on nyt kaveri, tee hänen kanssaan teille molemmille kivoja juttuja, unohda ne muut tyypit. Kun ahdistaa, katso hauska elokuva tai sarja, pyri pois ahdistavasta olosta jollain mikä on sinusta mukavaa. Oma itsetuntoni kasvoi huimasti, ei heti mutta pikkuhiljaa, tein sitä mistä minä tykkäsin, nämä tyypit kyllä huomasivat sen myöhemmin, yrittivät jutella, juttelinkin ja olin niinkuin ei mitään, mutta mulla oli jo oma elämä. Meillä kaikilla on vain yksi elämä, älä haaskaa sitä tuhoaviin ajatuksiin, joskus se koulu on ohi, sillon alkaa uusi aika, ja voit olla entistä itsenäisempi.
Jaksa! Itse olen kokenut rankan koulukiusaamisen ja väitän, että olen vahvempi nykyään kuin moni muu. Uskalla olla oma itsesi ja pidä puolesi. Etsi kavereita koulun ulkopuolelta, vaihda vaikka koulua tai luokkaa, että saat olla rauhassa.
Älä alistu -elämä on aina elämisen arvoista! Koulu loppuu ja elämä jatkuu -niitä kiusaajia ei sitten enää tarvi katsella, jos ei halua. Tsemppiä!!!