– Henkien esiin kaivaminen oli melkoisen brutaalia toimintaa, kirjoittaa A-A Tami seuraavassa analyysissaan hoitokokousten taustalla hallitsevista opeista ja alistamisen mekanismeista. Keskeisin harhaoppi oli SRK:n edelleen opettama eksklusiivinen seurakuntaoppi, jota tukee opetus erehtymättämästä seurakunnasta ja sokeasta kuuliaisuudesta. Kirjoittaja on käynyt läpi SRK:n hoitokokousaikojen julkaisuja ja löytänyt peräti 19 eri henkeä, joista puhujat vaativat silmätikuksi otetuilta uskovailta parannuksentekoa.
* * *
SRK palasi Päivämiehessä 12.10.2011 sekä julkisuudessa jälleen hoitokokousaikaan. Harhaoppeja sekä vääriä menetelmiä pahoiteltiin, mutta niiden käytöstä aiheutuneita vääryyksiä ei vieläkään tahdota korjata. Vaikka koko elävä kristillisyys eksytettiin puhtaasta evankeliumista, vierittää SRK edelleen tapahtumat muutaman erehtyneen yksilön vastuulle.
Tosiasiassa juuri SRK on noiden pahoittelemiensa harhaoppien ja väärien toimintatapojen kehittelijä ja levittäjä. SRK:n viralliset julkaisut levittivät harhaoppeja ja niitä käsiteltiin kaikissa rauhanyhdistyksissä juuri SRK:n laatimien alustusten pohjalta, SRK:n lähettämien alustajien toimesta.
Olavi Voittonen sanoi aikaisemman ajan olleen siunauksellista sielunhoidollista keskustelun aikaa. Toisaalla hän puhuu kriisin, seulonnan ajasta. Nyt puhutaan harhaoppien ja väärien toimintatapojen ajasta. Mitä nuo väärät toimintatavat ja harhaopit tässä yhteydessä tarkoittavat?
Edesmennyt SRK:n puheenjohtaja Erkki Reinikainen nimesi piilossa pidetyssä alustuksessaan [julkaistu osittain Mopin palstalla, toim.huom.] joitain harhaoppeja, joita SRK ja sen lähettämät hoitomiehet käyttivät näissä paljon kohua herättäneissä hoitokokouksissaan. Läheskään kaikkia opetuksia tai menetelmiä Reinikainenkaan ei halunnut vääriksi nimetä, vaikka ne sellaisina nyt nähdäänkin.
Nykyisen vl-liikkeen jäsenistön 80-luvulla ja sen jälkeen syntynyt ikäluokka on pidetty täysin tietämättöminä silloisista opetuksista ja käytännöistä.
Kuitenkin suuri osa noista opeista ja käytännöistä elää yhä vl-liikkeen tapanormistossa ja opetuksessa, hieman muotoaan muttaneena tosin.
Silloisen SRK:n vaikuttajina olleet miehet ovat edelleen vahvasti vaikuttamassa liikkeen oppiin SRK:n johtokunnassa tai muuten vahvoina mielipidevaikuttajina liikkeen ytimessä. Osalle heistä ei ole edes hoitokokouksissa käytetyt menetelmät avautuneet synniksi ja harhaopiksi.
Tämän takia he haluaisivat Aarno Hahon tavoin vieläkin käyttää silloin harjoitettuja henkisen väkivallan muotoja siionin puhdistamiseksi ja soraäänten vaimentamiseksi. Odotettavissa onkin nykyaikaan päivitetty hoitokokousaalto heti kun työvaliokunta saa tähän päivään sopivat seulontavälineet käyttöönsä.
Vanha viisaus opettaa, että ellei tunne historiaa ei voi ymmärtää nykyisyyttä eikä ennustaa tulevaa. Seuraavaan artikkeliin on koottu vanhan hoitokokoussarjan aikaiset menetelmät ja niiden tukena olleet harhaopit.
* * *
SRK palasi Päivämiehessä 12.10.2011 sekä julkisuudessa jälleen hoitokokousaikaan. Harhaoppeja sekä vääriä menetelmiä pahoiteltiin, mutta niiden käytöstä aiheutuneita vääryyksiä ei vieläkään tahdota korjata. Vaikka koko elävä kristillisyys eksytettiin puhtaasta evankeliumista, vierittää SRK edelleen tapahtumat muutaman erehtyneen yksilön vastuulle.
Tosiasiassa juuri SRK on noiden pahoittelemiensa harhaoppien ja väärien toimintatapojen kehittelijä ja levittäjä. SRK:n viralliset julkaisut levittivät harhaoppeja ja niitä käsiteltiin kaikissa rauhanyhdistyksissä juuri SRK:n laatimien alustusten pohjalta, SRK:n lähettämien alustajien toimesta.
Olavi Voittonen sanoi aikaisemman ajan olleen siunauksellista sielunhoidollista keskustelun aikaa. Toisaalla hän puhuu kriisin, seulonnan ajasta. Nyt puhutaan harhaoppien ja väärien toimintatapojen ajasta. Mitä nuo väärät toimintatavat ja harhaopit tässä yhteydessä tarkoittavat?
Edesmennyt SRK:n puheenjohtaja Erkki Reinikainen nimesi piilossa pidetyssä alustuksessaan [julkaistu osittain Mopin palstalla, toim.huom.] joitain harhaoppeja, joita SRK ja sen lähettämät hoitomiehet käyttivät näissä paljon kohua herättäneissä hoitokokouksissaan. Läheskään kaikkia opetuksia tai menetelmiä Reinikainenkaan ei halunnut vääriksi nimetä, vaikka ne sellaisina nyt nähdäänkin.
Nykyisen vl-liikkeen jäsenistön 80-luvulla ja sen jälkeen syntynyt ikäluokka on pidetty täysin tietämättöminä silloisista opetuksista ja käytännöistä.
Kuitenkin suuri osa noista opeista ja käytännöistä elää yhä vl-liikkeen tapanormistossa ja opetuksessa, hieman muotoaan muttaneena tosin.
Silloisen SRK:n vaikuttajina olleet miehet ovat edelleen vahvasti vaikuttamassa liikkeen oppiin SRK:n johtokunnassa tai muuten vahvoina mielipidevaikuttajina liikkeen ytimessä. Osalle heistä ei ole edes hoitokokouksissa käytetyt menetelmät avautuneet synniksi ja harhaopiksi.
Tämän takia he haluaisivat Aarno Hahon tavoin vieläkin käyttää silloin harjoitettuja henkisen väkivallan muotoja siionin puhdistamiseksi ja soraäänten vaimentamiseksi. Odotettavissa onkin nykyaikaan päivitetty hoitokokousaalto heti kun työvaliokunta saa tähän päivään sopivat seulontavälineet käyttöönsä.
Vanha viisaus opettaa, että ellei tunne historiaa ei voi ymmärtää nykyisyyttä eikä ennustaa tulevaa. Seuraavaan artikkeliin on koottu vanhan hoitokokoussarjan aikaiset menetelmät ja niiden tukena olleet harhaopit.
Vastaukset 3
Vanhimmat
1. Jumalan Huoneenhallitus -oppi
Uusien säätöjen noudattamisen valvontaa
SRK:n ja paikallisten rauhanyhdistysten jäsenet olivat kokeneet jo kaksi repivää hajaannusta -34 ja -62. Silti rauhanyhdistysten jäsenistössä tuntui olevan ns. eriseuranhenkeä. Jäsenistö ei hyväksynyt nurisematta SRK:n kiristinyttä linjaa eikä uusia elämäntapanormeja, jotka vain lisääntyivät pappishajaannuksen jälkeen.
Uusien maallistumista ehkäisevien elämänohjeiden noudattamista valvottiin paikallisyhdistysten johtokuntien taholta SRK:n määräyksen mukaisesti.
Uusien elämää ohjaavien ohjeiden aiheuttama tyytymättömyys tulkittiin tottelemattomuuden synniksi, josta vaadittiin parannusta. SRK:n päättäjillä näyttää olleen todellinen pelko uusista eriseuroista ja niiden seurauksena tulevista uusista hajaannuksista.
Vastatoimina SRK ryhtyi kiristämään jäseniinsä kohdistuvaa tarkkailua ja oppinsa noudattamisen valvontaa. Päättäjät ryhtyivät kehittämään valvontaa helpottavia opinkappaleita, Kristuksen kirkkolailla ratsastaen. Yksi näistä valvontatyökaluista on ns. .Jumalan Huoneenhallitusoppi.
Siinä SRK:n rauhanyhdistysten johtokunnat asetettiin valvomaan seurakuntalaistensa uskonelämää, ja johtokunnan jäsenille uskottiin laajat sielunhoidolliset tehtävät.
Heidät korotettiin maallisen organisaation johtajista hengellisiksi uskovien sielunpaimeniksi, Jumalan huoneenhallituksiksi.
Ja vakoilkaa toinen toisianne
Näiden huoneenhallitusten tehtävänä näyttää olleen paikallisyhdistysten jäsenistön seuranta ja ohjaaminen SRK:n omaksuman hengen mukaiseen seurakuntaelämään.
Johtokunnan jäsenten oma aika ei näin laajaan valvontatehtävään millään riittäisi. Heidän avukseen SRK:n työvaliokunnassa kehiteltiin Raamatun sanomaa vääristelevän ”vakoiluoppi”, jossa jokainen jäsen laitettiin vakoilemaan toisiaan.
Kuulin omin korvin miten SRK:n johtokunnan pitkäaikainen jäsen Aarno Haho kehui 80-luvun lopulla ylpein sanakääntein ”meidän järjestelmäämme” tehokkaammaksi mitä kommunistien vastaava. ”Kun kaikki valvovat kaikkia, mikään ei jää meiltä (sielunpaimenilta) piiloon.”
SRK:n koneisto hakkaa siis Stasin ja KGB:n tapaiset vakoiluorganisaatiot. Miten siinä onnistuttiin?
Ympäri lestadiolaisia yhteisöjä kiersi tuolloin SRK:n alustajia pitämässä ”olenko minä veljeni vartija?” (1. Moos. 4:9) aiheisia opetustilaisuuksia. Näissä tilaisuuksissa opetettiin miten vakoilukoneisto toimii. Raamatun jae tulkittiin niin, että Jumala käskee jokaista vartioimaan veljensä tekemisiä, vakoilemaan muiden rauhanyhdistykseen kuuluvien tekoja ja ajatuksia.
Huomatessaan toisen tekevän väärin tai ajattelevan SRK:n opetuksen vastaisesti oli jokainen kunnon vanhoillislestadiolainen velvollinen ilmiantamaan lähimmäisensä, ystävänsä, sukulaisensa tai perheenjäsenensä luotetulle henkilölle, jotta asia saataisiin johtokunnan ja sitä kautta Jumalan valtakunnan käsittelyyn.
Jo pelkkä epäilys toisen tekemästä synnistä tai vääristä ajatuksista piti ilmiantaa. Ilmianto tuli nimenomaan tehdä ”luotetulle” veljelle, jotta asia saataisiin varmasti johtokunnan kautta hoidettavaksi, toiselle rivijäsenelle tehty ilmianto ei ollut riittävä.
Jollei tehnyt opetuksen mukaan, teki seurakunnalle tottelemattomana itse syntiä nousemalla Jumalan Valtakuntaa ja sen ohjeita vastaan. Lisäksi ilmiantoa noudattamaton otti ilmiannettavan synnit kannettavakseen, hänestä tuli ilmiannettavan rikoskumppani.
Tämä opetus ei juuri jättänyt tulkinnan varaa, jokaisen vanhoillislestadiolaisen oli toimittava toinen toisensa vakoojina ja raportoitava rikkeet Jumalan Huoneenhallitusena olevalle johtokunnalle, vaihtoehtoja ei ollut.
Näistä ilmiannoista johtokunnat tekivät seuraavissa hoitokokouksissa hoidettavien jäsentensä nimilistat ja syntiluettelot. Syytetyiltä ei kysytty pitävätkö ilmiannot paikkansa eikä heidän annettu puolustautua syytöksiltä. Ainoa keino pelastua oli ehdoton kuuliaisuus ja parannukseen nöyrtyminen.
Ilmianto-oppi sisälsi myös SRK:n uutta opetusta, henkioppia. Niinpä vanhoillislestadiolaiset raportoivat myös epäilyksensä uskonystäviensä sieluun asettuneista henkivalloista, joita vastaan Jumalan Valtakunta tuolloin taisteli.
Vakoilu, kuulustelut ja väärienhenkien esiin kaivamiset perustellaan Kristuksen kirkkolailla, henkinen väkivalta käännetään rakkaudeksi ja huoleksi lähimmäisen sielun tilasta.
2. Julkirippi
Kuuliaisuuteen pakottaminen julkiripillä
Julkiripin nähtiin toimivan SRK:n tavoitteiden tukena silloin kun tavanomainen puhuttelu ei tehonnut. Koko seurakunnan eteen marssitetun henkilön ajateltiin yhteisön painostuksen alla murtuvan ja hylkäävän SRK:n hengen vastaiset ajatukset ja eriseurahenget.
Siinä mielessä julkirippi ei ollut sielunhoidollinen menettely, vaan lähinnä kurinpidollinen rangaistuksen omainen tapahtuma.Sillä pyrittiin murtamaan uhriksi valitun henkinen vastarinta.
Tämä oli nähty hyödylliseksi ensimmäisissä hoitokokouksissa, joissa jo torjuttiin kososlaisuuden nimen saanutta eriseuraa.Tämänkään eriseuran kannattajat eivät olleet taipuneet SRK:n henkeen tavanomaisissa puhutteluissa, mutta jouduttuaan koko seurakunnan eteen lähes kaikki olivat taipuneet yhteisön paineen alla ja tehneet parannuksen kososlaisuudesta.