Olin ollut alamäessä, talvella, pulkan kanssa. Vauhti oli päätä huimaava. Perille pääästyäni koin edelleen traumaa hallitsemattomasta kyydistä. Silloin sain ensimmäisen palstakokemukseni kaverini innostamana.
Otin ihan pienen annostuksen. Ensin se oli vain iikonloppukäyttäytymistä. Olin kuitenkin psyykkisesti vaille jotain, joka helpottaisi oloani. Kasvatin annostusta, ja otin jo pienempiä viikollakin. Lopulta en kyennyt hallitsemaan omaa käyttäytymistä. Oli saatava lisää ja lisää palstaa.
Huonossa seurassa tyhmyys tiivistyi ja minua kannustettiin jatkamaan.Palstailu oli hauskaa. Positiiviset kokemukset muuttuivat kuitenkin negatiivisiksi sillä todellisuutta oli vaikea sietää ilman palstaa.
Palsta rupesi hallitsemaan arkeani ja menojani. En voinut istua todellisuudessa selaamatta uusimpia viestejä palstalta.
Harhat alkoivat. Aloin kuvittelemaan palstalaisia ystävikseni ja rakastetuikseni. En saanut mielihyvää enää mistään muusta kuin harhoistani. Käyttäytymisessäni olisi ollut havaittavissa muutos mutta en ollut oikeiden ihmisten kanssa tekemisissä. Harhojen jälkeen syntyi viha omaa heikkoutta kohtaan. Mielialan laskiessa oli pakko saada lisää palstaa vaikka se laski mielialaa entisestään.
Huono seura tuki kulttuurina palstakäyttäytymistä. Meillä riippuvaisilla on yleensä narsistinen luonne, ja palstalla harhoissaan oli helppo ottaa omaan ytimeensä vain hyviä viestejä. Todellisuus oli kuitenkin toista.
Minut on laitettu vieroitusohjelmaan mutta en usko sen tehoavan sillä muutos vaatisi tahtotilan. Muut palstalaiset hyväksyvät palstailun ja riippuvuuden. He myös kannustavat narsisitisesti palstakäyttäytymiseen johtuen omasta heikkoudestaan. Sosiaalinen palaute kuiville yrittämisessä, ei paranna hajonnutta minäkuvaani vaan itsesyytökset ajavat minua yhä syvemmälle virtuaalimaailman syövereihin.
Ainoa pakokeino on tunnistaa oma narsistisuutensa ja peilata sitä todellisuudessa olevaan peiliin, joka ei anna yhtään sen parempaa kuvaa kuin epätodellisuus.
Olen harkinnut kognitiivis-behavioraalistaterapiaa, johon sisältyy lukuisia mantroja ja monien kuukausien rehellisyyttä itselleen. Loppujen lopuksi en näe mitään järkeä siinä sillä rehellisyys itseä kohtaan tuhoaa lopullisetkin psyykeni rippeet psykoottiseksi masennukseksi asti.
Otin ihan pienen annostuksen. Ensin se oli vain iikonloppukäyttäytymistä. Olin kuitenkin psyykkisesti vaille jotain, joka helpottaisi oloani. Kasvatin annostusta, ja otin jo pienempiä viikollakin. Lopulta en kyennyt hallitsemaan omaa käyttäytymistä. Oli saatava lisää ja lisää palstaa.
Huonossa seurassa tyhmyys tiivistyi ja minua kannustettiin jatkamaan.Palstailu oli hauskaa. Positiiviset kokemukset muuttuivat kuitenkin negatiivisiksi sillä todellisuutta oli vaikea sietää ilman palstaa.
Palsta rupesi hallitsemaan arkeani ja menojani. En voinut istua todellisuudessa selaamatta uusimpia viestejä palstalta.
Harhat alkoivat. Aloin kuvittelemaan palstalaisia ystävikseni ja rakastetuikseni. En saanut mielihyvää enää mistään muusta kuin harhoistani. Käyttäytymisessäni olisi ollut havaittavissa muutos mutta en ollut oikeiden ihmisten kanssa tekemisissä. Harhojen jälkeen syntyi viha omaa heikkoutta kohtaan. Mielialan laskiessa oli pakko saada lisää palstaa vaikka se laski mielialaa entisestään.
Huono seura tuki kulttuurina palstakäyttäytymistä. Meillä riippuvaisilla on yleensä narsistinen luonne, ja palstalla harhoissaan oli helppo ottaa omaan ytimeensä vain hyviä viestejä. Todellisuus oli kuitenkin toista.
Minut on laitettu vieroitusohjelmaan mutta en usko sen tehoavan sillä muutos vaatisi tahtotilan. Muut palstalaiset hyväksyvät palstailun ja riippuvuuden. He myös kannustavat narsisitisesti palstakäyttäytymiseen johtuen omasta heikkoudestaan. Sosiaalinen palaute kuiville yrittämisessä, ei paranna hajonnutta minäkuvaani vaan itsesyytökset ajavat minua yhä syvemmälle virtuaalimaailman syövereihin.
Ainoa pakokeino on tunnistaa oma narsistisuutensa ja peilata sitä todellisuudessa olevaan peiliin, joka ei anna yhtään sen parempaa kuvaa kuin epätodellisuus.
Olen harkinnut kognitiivis-behavioraalistaterapiaa, johon sisältyy lukuisia mantroja ja monien kuukausien rehellisyyttä itselleen. Loppujen lopuksi en näe mitään järkeä siinä sillä rehellisyys itseä kohtaan tuhoaa lopullisetkin psyykeni rippeet psykoottiseksi masennukseksi asti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ikävä kuulla kokemuksesi. Ihmisillä on erilaisia riippuvuuksia.
Hyvä aloittaja ilmeisesti Ap ?
Ikäväkseni voin kertoa , että minä jouduin palsta psykoosiin kun aloin kirjoitella tälle palstalle. Psyykeni ei kestänyt kaikkea täällä olevia kirjoituksia maanpäällisen ja helvetin välillä.
Jäin koukkuun tähän maailmaan enkä pysty lopettamaan addiktiotani :(
Olen myös käynyt terapiassa ja se on auttanut jonkin verran parempaan suuntaan.
Kyllä kannattaa käydä terapiassa selvittämässään päätänsä.
Tätä riippuvuutta voi verrata mihin tahansa riippuvuuteen, sama koukku kuin muissakin asioissa.
Tärkeintä on tehdä PÄÄTÖS !!!!!
Päätös!
Aijaa, minulla ainakin reaalielämä on aiheuttanut pahan olon.
Niihhä se tekkoo!