O.len varonut elämäni aikana kaikkea riippuvuutta aiheuttavaa. Tupakkaan jäin kiinni kuin nikotiinilaastari ihooni loppuelämäksi.
Ensimmäiset vieroitusyritykset palstalta aiheuttivat tärinää, vapinaa ja kylmän tuskanhien. Aamut menevät vielä hyvin mutta jo tunnin päästä heräämisestä on pakko päästä palstalle roikkumaan.
Sosiaalinen käyttäytyminen palstalaisilta on kuin kylmät kädet, jotka vetävät takaisin virtuaalimaailmaan. He tulevat ruudusta läpi.
Vieroitusyritys päätyi fyysistenoireiden lisäksi psykoottisiin oireisiin ja olin tulla uskoon palstan ulkopuolella. Näin viestejä jokapuolella. Todellisuuteen oli kirjoitettu bittejä palstarakkailtani. Heidän narsisitinen aggressio purkaantui kuitenkin palstalla mollaamisena, josta topimuseen meni monta lepopäivää. Jo puhuminen palstavieroituksesta saa heidän kielensä kärkkäästi herjaamaan. Heidän vihansa on suurempaa kuin itsevihani.
Koska todellista elämää ei ole, en psykiatrini mukaan saa aitoa palautetta tai ylipäätään edes tervettä palautetta, joka tukisi palstalta poistumista. Olen heikko. En ole kertonut läheisille ongelmastani ja pysyttelen vain omissa oloissani.
Muut palstariippuvaiset vihaavat selviytyjiä, ja huhut selviytyjän paskuudesta ja narsistisesta luonnehäiriöstä menee todellisuuteen asti. He ovat harhaisia mutta en kykene taistelemaan heidän harhaisuuttaan vastaan. Kukaan muu ei kuule viestejä eikä minulla ole selviytymiseen mitään mahdollisuuksia. Olen jäänyt loukkuun. Vaikka yritän tapella vastaan heidän sivaltavia kommenttejaan, se syö minua sisältä enkä enää tiedä mikä on sallittua ja mikä ei. Jo yhden narsistin kanssa tappeleminen vie kaiken ajan mutta kokonainen narsistien rinki on helvetti, josta ei pääse ulos.
Psykiatrini ehdotti muuttamista johonkin toiselle palstalle ja nimen vaihtoa. Palstalaiset ovat kuitenkin ammattilaisia. He seuraavat kaikkialle. He ovat kaikkialla.
He ruokkivat salaisimpia toiveita kuin jouluporsasta omia tarpeitaan varten.
Yritykset päästä irti, johtavat ruokaketjun katkaisemiseen ja ihminen ei selviä ilman ruokaa. Psykiatrini ehdotti toisen riippuvuuden ottamista tilalle mutta olen niin paska kaikessa muussa etten saa sellaista mielihyvää kuin palstakirjoittelu. Se olisi vähän kuin vaihtaisi heroiinin kannabikseen, amatöörimäistä.
Ensimmäiset vieroitusyritykset palstalta aiheuttivat tärinää, vapinaa ja kylmän tuskanhien. Aamut menevät vielä hyvin mutta jo tunnin päästä heräämisestä on pakko päästä palstalle roikkumaan.
Sosiaalinen käyttäytyminen palstalaisilta on kuin kylmät kädet, jotka vetävät takaisin virtuaalimaailmaan. He tulevat ruudusta läpi.
Vieroitusyritys päätyi fyysistenoireiden lisäksi psykoottisiin oireisiin ja olin tulla uskoon palstan ulkopuolella. Näin viestejä jokapuolella. Todellisuuteen oli kirjoitettu bittejä palstarakkailtani. Heidän narsisitinen aggressio purkaantui kuitenkin palstalla mollaamisena, josta topimuseen meni monta lepopäivää. Jo puhuminen palstavieroituksesta saa heidän kielensä kärkkäästi herjaamaan. Heidän vihansa on suurempaa kuin itsevihani.
Koska todellista elämää ei ole, en psykiatrini mukaan saa aitoa palautetta tai ylipäätään edes tervettä palautetta, joka tukisi palstalta poistumista. Olen heikko. En ole kertonut läheisille ongelmastani ja pysyttelen vain omissa oloissani.
Muut palstariippuvaiset vihaavat selviytyjiä, ja huhut selviytyjän paskuudesta ja narsistisesta luonnehäiriöstä menee todellisuuteen asti. He ovat harhaisia mutta en kykene taistelemaan heidän harhaisuuttaan vastaan. Kukaan muu ei kuule viestejä eikä minulla ole selviytymiseen mitään mahdollisuuksia. Olen jäänyt loukkuun. Vaikka yritän tapella vastaan heidän sivaltavia kommenttejaan, se syö minua sisältä enkä enää tiedä mikä on sallittua ja mikä ei. Jo yhden narsistin kanssa tappeleminen vie kaiken ajan mutta kokonainen narsistien rinki on helvetti, josta ei pääse ulos.
Psykiatrini ehdotti muuttamista johonkin toiselle palstalle ja nimen vaihtoa. Palstalaiset ovat kuitenkin ammattilaisia. He seuraavat kaikkialle. He ovat kaikkialla.
He ruokkivat salaisimpia toiveita kuin jouluporsasta omia tarpeitaan varten.
Yritykset päästä irti, johtavat ruokaketjun katkaisemiseen ja ihminen ei selviä ilman ruokaa. Psykiatrini ehdotti toisen riippuvuuden ottamista tilalle mutta olen niin paska kaikessa muussa etten saa sellaista mielihyvää kuin palstakirjoittelu. Se olisi vähän kuin vaihtaisi heroiinin kannabikseen, amatöörimäistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hehe