Hei nelikymppiset miehet kertokaapas ihastutteko kakskyt vuotiaisiin yhtä tosissaa kuin esim oman ikäisiinne. Eli voisitteko suhteeseenkin ryhtyä vai haittaako eri elämäntilanne suhdetta kaikesta huolimatta? Onko kellään kokemusta
ikäero ja ihastuminen
itsmeeee
20366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
toisen luonteesta se on kiinni, jollei pelkän pillun perässä juokse.
Jos kolahtaa niin ei iästä ole kiinni kuinka tosissaan, ja mistä siitä elämäntilanteestakaan tietää...
En ole vielä edes kolmekymppinen mutta voisin luulla että nimenomaan nelikymppiset miehet ihastuu kovemmin parikymppisiin mitä nelikymppisiin.
Ihastumista ei voi estää edes nelikymppisenä, mutta tässä iässä pysyy jo paremmin kontrollissa se, mitä ihastuneena tekee.
Parikymppisen kanssa en alkaisi suhteeseen, koska sellaisella suhteella ei olisi mielestäni pitkää tulevaisuutta. Mielummin oman ikäinen tai max 10 v nuorempi.
Mielummin pari ryppyä silmäkulmissa, kuin ikäeron ongelmat.
Ei se ikä ihastuminen tasoa määrittele minkä ikäinen toinen on.
Enemmän näin 40 miehenä askarruttaa kun tulee vuosia lisää kuinka kauan yleensä saan vielä pitää itseäni nuoremman ihanan, suloisen, kaunottaren itselläni.
Tosin sekin on aivan turhaa ei nykypäivän suhteet ja liitot kuitenkaan kestä vuosikymmeniä niin kuin ennen.
Eli nauti siitä onnen ja rakkauden hetkestä mitä elämä sinulle tuo vaikka se kestäisi sen vaivaiset 5-10 vuotta on se aina tyhjää tai huonossa parisuhteessa olevaa aikaa parempi vaihtoehto.
Ihastua voisin toki ja seksisuhdekin saattaisi hetken toimia, mutta tasapainoiseen, elinikäiseen parisuhteeseen en jaksa uskoa. Nelikymppinen on jo kuitenkin kokenut elämässään monenlaista mikä parikymppisellä on vielä edessäpäin.
Ainakin omalla kohdallani ihastuessani reilusti nuorempaan on seksi päällimmäisenä mielessä, ikäiseni kohdalla taas halu saada nainen omakseni pysyvästi.
Lisäksi iso osa nyky parikymppisistä on ajatusmaailmaltaan ja olemukseltaan vielä täysin kakaroita, joiden kanssa ei ajatukset kohtaa kuin alapäässä.
Kyllä ja milläpä estät ihastumisen. Ei se yleensä johdu naamasta, ropasta, tukanväristä tahi iästä. Joku hyrinä värinä siinä tulee. Kukapa tänäpäivänä tietää mikä liitto kestää ja miten pitkään. Haaveissa itsellä olisi piiiitkä suhde, jos siihen milloin löytyisi SE oikea : ).
40v olla vielä mieleltään lapsellinen ja henkisesti samalla tasolla kuin huomattavasti nuorempi kumppani tai nuorempi osapuoli on taas ikäistään kypsempi.
Itsellä tuntuu ettei mieli ole muuttunut sitten nuoruusvuosien suurin ero on että tässä iässä väsyy nopeammin ja vauhti alkaa hidastuu.
Jos 40v mies on henkisesti samalla tasolla kuin parikymppinen tyttö, on miehen kehityksessä erittäin vakavia puutteita. Puhutaanko ehkä jo lievästä kehitysvammasta.
Ei vissiin ole lykästänyt viime aikoina. Ymmärsinkö oikein eli kaikki 20v on lievästi kehitysvammaisia. Hehhehee mitä jos sitten haluan olla "kehitysvammainen" ja pelata pleikkari, innostua kaikista moottori vehkeistä, kuolata kauniiden neitokaisten perään jne....vaikka olenkin yli 40v niin ihan samat asiat ja jutut kiinnosti silloin parikymppisenäkin. Vittuako se sulle kuuluu.
Huolehdin itsestäni, vanhemmistani sekä lapsistani vaikka olenkin eronnut.
Pitääkö tässä iässä sitten olla ennemmin hillitty, tylsä, tosikko, harrastaa golfia ja sauvakävellä?
Ei vaan oo mun juttu haluan tehdä kaikkea sellaisia asioita mistä pidän ja nautin niin kauan kuin voin oli se sitten lapsellista tai ei.
Voisiko suhteessa myös käydä niinkin että Mies kuitenkin ottaisi isällisen roolin suhteessa ja sellaista en haluaisi.
Parisuhteessa mahdollisia oli se kumppani sinun ikäisesi tai vanhempi mutta parisuhteessa teidän pitäisi kuitenkin olla tasavertaisia ja puutut tietenkin sellaiseen käytökseen jos koet sen halventavana.
Miksi epäröit noin paljon voihan sinun saman ikäinen puolisokin olla vaikka väkivaltainen, pettäjä, alkoholisti, sovinisti jne....
Vai yritätkö vain väkisin keksiä jonkun syyn miksi et voi olla ihastunut tai rakastunut vanhempaan mieheen vaikka sinua eniten näyttää hiertävän ilmeisesti ikäero.
Onhan presidentti Niinistölläkin itseään huomattavasti nuorempi kumppani oliko ikäeroa peräti yli 30 vuotta.
Mikäli oikeasti olette ihastuneet toisiinne niin miksi et katso sitä korttia ja lakkaa murehtimasta asioita likaa etukäteen kun kaikki liitot voi päättyä ikävästi iästä riippumatta.
Vaikka teidän yhteinen taival ei kestäisikään loppu elämäänne niin se voi olla myös teidän elämänne ihaninta ja parasta aikaa kuitenkin....siis ikäerosta huolimatta......:)
En todellakaan tarkoittanut mitään pleikan pelaamista ja autojen ropaamista tuolla henkisellä tasolla, vaan elämänkokemusta ja ihan arkisia mm. parisuhteen asioita.
Kai sulla on kokemusta karttunut vielä parinkympin jälkeenkin ? Työura ? Lapset ? Avioliitto ? Ero ?
Parikymppinen tyttö tuskin on kerennyt näitä vielä kokemaan, hyvä jos on edes koulunpenkiltä päässyt.
Jokainen tietysti tekee niinkun parhaakseen näkee, tämä vain mun mielipide.
kyllä 39 miehenä kiinnitän erityistä huomioo terhakaihin sporttisiin typyihin ja muihinkin sopusuhtaisiin kakskymppisiin. saa antaa vastakaikuu jos kiinnostaa heitä
Ihastun ehkä, jos kypsä parikymppinen. Vakava suhde... ei kiitos. Menisi vain vuosia hukkaan tilanteessa, jossa voisi vielä löytää elämänkumppanin. Katso sitten kun olette 40 ja 60, jos molemmat vapaita ja ihastusta löytyy yhä. Silloinhan molemmat ovat lapsensa tehneitä aikuisia. Usein on tietenkin vaikeaa estää tunteita, vaikka se johtaakin vaikeuksiin.
Ihan turha pska aihe. Jos tuntuu hyvälle olla yhdessä, ni miks ajatella jotain periaatekysymyksiä.
Komppaan, pari itse valitsee toisensa.
Miun mielestä ikä ei merkitse mitään. Tunteet toisiaan kohtaan ratkaisee. Kun molempien sydämet kohtaa ni miksi tuota pitää edes miettiä.
Mulle kans parikymppinen hottis ;)
Olen n. 45 mies ja todennut tulevani toimeen parhaiten n. kolmekymppisten naisten kanssa. Ymmärrän että järjellä ajateltuna samanikäisillä pitkä parisuhde onnistuu parhaiten. Tämä on tietysti normaali ajatusmalli.
Olen ollut pitkissä suhteissa ja nyt eronnut. Ajattelutapani on siis muuttunut. Olisin valmis panostamaan tosissani parisuhteeseen vaikka yhteiset eläkepäivät tuskin onnistuisi ikäeron takia.
Löytyykö naisia jotka voisivat harkita kymmenen vuoden parisuhdetta vanhemman kanssa ja vaihtaisitte vaikka sitten nuorempaan jos tuntuu että ikäero alkaa haitata ?
nimimerkillä, mielummin mahtavat 5 vuotta kun tasasen harmaata hautaan asti
Aloittajalle vielä että en nyt kaksikymppisiä hae mutta miksi ei jos kaksi toisilleen sopivaa kohtaa. Ei nämä ihastukset ja parisuhdeasiat saisi olla niin kamalan vakavia asioita.
Kaiken kun aina järkeilee niin ei kannata aloittaa mitään..
Eimitään väliä eikä merkitystä jos viihtyy yhdessä ja tunne on molemminpuolinen.
Kysy vaikka Saulilta, varmaan menee kivasti :)