Ruoho kertoo kotimaa24 kirjoituksessa näin
"Meidän (Vuokon ja minun) kirjamme ei hutki ketään. Tuomme selvästi esille sen, että suurperheys ON ihana asia, JOS vanhemmat jaksavat ja kaikki lapset saavat tarpeeksi ja tasapuolisesti huomiota ja hellyyttä. Kirjamme on osoitettu ensisijaisesti niille, jotka eivät jaksa ja kokevat olevansa uupuneita ja niille, jotka kohtaavat näitä uupuneita arjessa.Tätä ei ymmärretä."
Juuri tässä on asian ydin. Olen itsekin (mies 40) kasvanut sellaisessa perheessä jossa meitä oli 12. Voin sanoa suoraan, että en ole koskaan ollut, muistanut olleeni isän tai äidin sylissä. Paljon on iltavuoteella syntejä saarnattu anteeksi ja peitelty yölevolle.
Muistan, että minulla ei aina ole tekemistäni (ilmeisen tottelematon syntinen olin) tullut oikeanlaista synnin tuntoa. Isä sitten muistutti, että pitää illalla ennen nukkumaan menoa miettiä miten päivä on mennyt ja sitä miettimään mitä syntistä on tehnyt ja sitten tulla pyytämään anteeksi. Toisaalta ihanaa opetusta, mutta pienelle alakoululaiselle annetaan ymmärtää, että syntejä pitää "kaivella" kun omatunto ei asioita synniksi kirkastanu. Äiti joskus kertoili ja oikeen itki sitä, että olenko niin paatunu, että omatunto on lakannut ilmoittamasta syntiä. SE OLI PIENELLE pojalle aika vakava asia. Kun sain tietää, että äiti itkee minun takia kun minulle ei tule synnin tunto. Arvioin että silloin olin 4 tai 5 luokalla. Minusta tuli aika arka ja pelokas ihminen koko nuoruuden ajaksi.
Koen, että vanhempani olivat VL-järjestelmän uhreja. He antoivat elämän sille alttarille. Synnin PELKO oli ihan järkyttävä. Se oli juuri se opetettu iankaikkinen TAIVAS tai vaihtoehtoinen tulimeri ja Helvetin vaiva. Kyllä siinä vanhemmät tekee KAIKKENSA, että rakas lapsi ei joudu tulimereen.
Nyt vanhempana ja liikkeen jättäneenä 5 v sitten koen kauheana asiana sitä VL-kristillisyyden ydintä. Siinä ei ole vaihtoehtoa olla heikko ja huono. Pakko suoriutua...:)
"Meidän (Vuokon ja minun) kirjamme ei hutki ketään. Tuomme selvästi esille sen, että suurperheys ON ihana asia, JOS vanhemmat jaksavat ja kaikki lapset saavat tarpeeksi ja tasapuolisesti huomiota ja hellyyttä. Kirjamme on osoitettu ensisijaisesti niille, jotka eivät jaksa ja kokevat olevansa uupuneita ja niille, jotka kohtaavat näitä uupuneita arjessa.Tätä ei ymmärretä."
Juuri tässä on asian ydin. Olen itsekin (mies 40) kasvanut sellaisessa perheessä jossa meitä oli 12. Voin sanoa suoraan, että en ole koskaan ollut, muistanut olleeni isän tai äidin sylissä. Paljon on iltavuoteella syntejä saarnattu anteeksi ja peitelty yölevolle.
Muistan, että minulla ei aina ole tekemistäni (ilmeisen tottelematon syntinen olin) tullut oikeanlaista synnin tuntoa. Isä sitten muistutti, että pitää illalla ennen nukkumaan menoa miettiä miten päivä on mennyt ja sitä miettimään mitä syntistä on tehnyt ja sitten tulla pyytämään anteeksi. Toisaalta ihanaa opetusta, mutta pienelle alakoululaiselle annetaan ymmärtää, että syntejä pitää "kaivella" kun omatunto ei asioita synniksi kirkastanu. Äiti joskus kertoili ja oikeen itki sitä, että olenko niin paatunu, että omatunto on lakannut ilmoittamasta syntiä. SE OLI PIENELLE pojalle aika vakava asia. Kun sain tietää, että äiti itkee minun takia kun minulle ei tule synnin tunto. Arvioin että silloin olin 4 tai 5 luokalla. Minusta tuli aika arka ja pelokas ihminen koko nuoruuden ajaksi.
Koen, että vanhempani olivat VL-järjestelmän uhreja. He antoivat elämän sille alttarille. Synnin PELKO oli ihan järkyttävä. Se oli juuri se opetettu iankaikkinen TAIVAS tai vaihtoehtoinen tulimeri ja Helvetin vaiva. Kyllä siinä vanhemmät tekee KAIKKENSA, että rakas lapsi ei joudu tulimereen.
Nyt vanhempana ja liikkeen jättäneenä 5 v sitten koen kauheana asiana sitä VL-kristillisyyden ydintä. Siinä ei ole vaihtoehtoa olla heikko ja huono. Pakko suoriutua...:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kannattaa lukea!
https://www.kotimaa24.fi/vanhoillislestadiolaisesta-ehkaisyyn-liittyvasta-opista/
Siinä aika hyvin kuvattu ja joku kirjoittaja totesi: "Tulee hyvin esiin se, että suurin auktoriteetti on itse asiassa epämääräinen yhteisön paine. (Toki yhteisössä on vaikutusvaltaisia yksilöitäkin.)"
YHTEISÖN PAINE