osaako joku kertoa?

http://keskustelu.suomi24.fi/lemmikit/koirat
Keskustele koirista ja niiden hoitamisesta.

Luonne ja käyttäytyminen

Akita on perusolemukseltaan rauhallinen perhekoira. Säännöllinen, runsas liikunta on tärkeää, mutta se ei välttämättä tarvitse sen lisäksi juuri muita virikkeitä ollakseen tyytyväinen, vaan nauttii myös saadessaan maata sisällä rauhassa yksin. Se on kokoisekseen vähäruokainen ja kasvaa pentuna nopeasti muiden suurten rotujen tapaan.

Akitan koulutuksessa on oltava määrätietoinen ja ehdottoman johdonmukainen, ja otettava huomioon akitan itsenäisyys: miellyttämishalua ei ole kovinkaan paljon. Perheen omiin koiriin akita yleensä tottuu, mutta lauman sisäisiä arvojärjestyskiistoja voi olla varsinkin nuorena usein, sillä akita pyrkii herkästi hallitsemaan muita koiria ja jos perheessä on muita koiria kannattaa ottaa vastakkaisen sukupuolen Akita. Vieraisiin koiriin se suhtautuu usein dominoivasti, eikä sitä pidä päästää tutustumaan niihin ellei kyseessä ole jo ennestään tuttu koira, jonka kanssa sen tiedetään tulevan toimeen. Voimiensa ja suuren kokonsa vuoksi se voi olla tulistuessaan hyvin vaikea hallita. Sen vuoksi sitä ei tulisi antaa lasten lenkitettäväksi.

Akitaa käytettiin alun perin suurristan eli esimerkiksi karhujen ja japanilaisten peurojen metsästyksessä. Koiria käytettiin myös leirien vartioinnissa ja taakkojen vetäjinä. Nykyään rotu on pääasiassa seurakoira, mutta se on koulutettavissa monenlaisin tehtäviin. Akita on luonteeltaan varsin itsenäinen ja omatahtoinen rotu, mutta oikein motivoituna toko ja agilitykin onnistuvat. Nenänkäyttöä vaativat tehtävät, kuten jälki, haku ja rauniot, ovat akitalle sopivia harrastuslajeja. Suomesta löytyy myös kaverikoirina ja lukukoirina toimivia akitoja.[2]

Alkuperä

Akita on kotoisin Tohokun maakunnasta Akitan prefektuurista. Alueella käytettiin karhunmetsästykseen alun perin keskikokoisia akita matageja, jotka eivät ole nykyisiä akita-inuja. Koiratappeluiden saavuttaessa suosiota Honshun saarella Odate- inuja, jotka eivät myöskään ole nykyisiä akita-inuja, risteytettiin isompien rotujen, kuten tosan, mastiffin ja tanskandoggin kanssa, mistä oli seurauksena isompi koko, raskaampi rakenne ja luppakorvat, koirasta tuli Shin-Akita eli "uusi akita". Japanilaisille koirille luonteenomaiset pystyt korvat ja kippura häntä katosivat, mitkä ovat nimenomaan akita inun peruspiirteitä. Hallituksen kieltäessä muiden koirien kuin armeijan palveluksessa olleiden saksanpaimenkoirien pidon lakia kierrettiin risteyttämällä akitoja saksanpaimenkoirien kanssa. Kun koiratappelut kiellettiin, huomattiin ettei maassa ollut enää jäljellä paljoakaan puhdasrotuisia yksilöitä. Tämän vuoksi rotu julistettiin kansallisaarteeksi ja sen suojelu aloitettiin sekä alettiin jälleen etsiä puhtaita akita rotuja, mitkä olivat todella harvassa.

Tilanne oli tukala vielä pitkään sodan jälkeenkin. Koirajalostus alkoi taas alusta. Linjoja oli toisen maailmansodan jälkeen kolme: metsästysakita, paimenakita ja taisteluakita. Luppakorvaisuus saatiin jalostettua pois ja tyyppi alkoi vakiintua tyypillisen aasialaisen pystykorvan näköiseksi. Amerikkalaiset sotilaat veivät raskasrakenteisimpia taisteluakitoja maahansa ja linja eritytyi siellä pikkuhiljaa erilleen, kun taas japanilaiset suosivat metsästysakitoja pitivät niitä alkuperäisinä ja saivatkin herätettyä aidon japanilaisen rodun henkiin. Japanilaiset kielsivät lopulta kokonaan mustan maskin, mistä amerikkalaiset rodun harrastajat eivät pitäneet, sillä tämän linjan koirista suurella osalla oli maski. Tämä johti lopulta siihen, että vuodesta 2000 lähtien on ollut olemassa virallisesti kaksi eri rotua: japanilainen akita inu ja amerikanakita, joka tunnettiin ensin nimellä suurjapaninkoira.

Suomessa, kuten monessa muussakin maassa, suurin osa ensimmäisitä tänne tuoduista koirista oli amerikkalaista tyyppiä. Kun akita-rotu sitten jaettiin kahteen eri tyyppiin eli amerikanakitaan ja akitaan, aiheutti se ongelmia etenkin jalostuksessa. Tällä hetkellä Suomessa on rekisteröityneitä kasvattajia kahdeksan ja rekisteröityjä koiria lähes 500 kappaletta, joista arviolta puolet on kuitenkin tyypiltään amerikanakitoja.

Akitan suosio kasvoi rajusti vuonna 1932, kun lehdissä julkaistiin tarina Hachikō-koirasta, joka odotti isäntäänsä aamuisin juna-asemalla vielä yhdeksän vuotta tämän kuoleman jälkeen.

Myös suosittu manga- ja myöhemmin myös TV-sarja Ginga Nagareboshi Gin (Hopeanuoli) on saanut akita-rodun suosion nousuun. Mangassa Gin-niminen akitan pentu seikkailee koittaen kaataa verenhimoisen Akakabuto-karhun.

Terveystilanne

Nykyinen kanta on melko sisäsiittoinen, sillä toisen maailmansodan jälkeen jäljellä ei ollut enää montaa akitaa, ja jalostusta oli pakko jatkaa niillä.

Hovawartista löytyy tietoa tuolta:

http://www.suomenhovawart.fi/rotumaeaeritelmae

Vaikeaa on jos täältä Paikkakunnat- palstalta pitää korista kysellä!
Mitähän seuraavaksi, enken kyssäri kissoista?