Selvyyttä, että meil on suhde, ni mää lähen viipottamaan bongailee muita henkilöitä, jos tää on täällä netissä pelkkä fiktiivinen virtuaalinen harhakuvitelma, ni mitä mä sellasen antaisin haitata kumppanien hakemist.
Jos et anna
Höhjapöh
13207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hmm... Sun täytyy tuntea se sisälläsi.
Jos et tunne, etkä tiedä, ehkä sun täytyy sitten lähteä.
En pidätellyt, en pidättele.
En puristu nyrkkiin.
Rakastan, rakastin silloinkin, voisin rakastaa kuin ei koskaan.
Antaa menevän mennä, ymmärrät.
Niin ja et ole pelkkä fiktiivinen virtuaalinen harhakuvitelma. Jos olisit hän, ymmärtäisit täyttäväsi ajatukseni täysin.
En tahtoisi pilata kaikkea toistamiseen, tuo toimintamalli on tuhoon tuomittu..historia toistaa itseään. Ehkä sen pitää toistaa sitten.
Rakastan häntä, se on varmaa. Olen hänen jos hän tahtoo niin, mutta tapasi ratkoa ongelmia, ei ole kovin rakentava.
Tuuli puhaltaa väkisin selkää,
painautuu vasten kysymättä.
Ajatukseni tuulosina,
poistaa kiinnikkeet sijoiltaan.
Pehmeästi leijailevat vanhat muistot,
yksitellen pudoten hautaansa.
Maatuisiko valkoiseen unohdukseen, hiutale hiutaleelta.
Ajatustenvirtaa siis vain. Ei aloittajalle varsinaisesti :).
Virtaako se ajatus mitenkään jatkosta?
No mitäpä itse tekisit minun tilanteessani? En pysty uskomaan enää siihen, että tää on totta. Mieskin.on. varsin vainaa
Virtaa. Se virtaa hänen luokseen :)
Vaikea uskoa. Mitään merkkejä ei ole näkyvissä. Minä rakastan häntä. Mieluummin istuisin iltaisin hänen kainalossaan kuin lueskelen deitti-ilmoituksia ja tätä lorttipalstaa, vaikkakin hänellä on taito saada rakkaus kukoistamaan virtuaalina.:)
Minulla on niin ikävä häntä ja mitään merkkiä hän ei koskaan laita, että juuri minua kaipaisi tai sitten jokin osuu kai sattumalta.
Tunnen itseni niin hylätyksi ja heikoksi sekä väliin niin toivottomaksikin. Kun se tunne iskee, olen niin totaalisen lannistunut, että yritän vain unohtaa kaiken. En voi mitään mistään tulevaksi uskoa. Pelkään ajatusta, etten merkitsisi mitään hänelle. En ehkä kestäisi jos hän olisi minua kohtaan viileä. Mitä muuta hän sitten olisi, tuttavallinen? En tahdo nähdä häntä tuttavallisena. Olen hullu kun kuvittelen muuta. Mietin tilanteita and so on...
Taidat olla joltain osin ainakin kohtalotoveri, ainakin kirjoituksesi lohdutti minua, kiitos siitä. Rakastan niin häntä.
määrittele ekaks miten ymmärrät suhteen...vaikka haluaisin vastata myöntävästi en itse koe tämänhetkistä "kanssakäymistämme" hyvällä tahdollakaan suhteeksi..ellet sitten palstasuhdetta tarkoita...? niitähän tuntuu täällä riittävän...mutt höh..kyl suhde ois kiva..
jatkoa ed.
https://www.youtube.com/watch?v=vFodNlrNMX8
Et mene yhtään minnekään.
Nojaa, kyllä silti toivoisin konkretiaa ja reaalitodellisuutta, koska tää tilanne painostaa mua.
Ei ketään voi estellä. Lisäksi sanoisin, että toista rakastava tai toisesta pitävä pitää rakastamansa puolia, se on aitoa tunnetta. Pelkuruus ei ole rakkautta.