Pelottavat paniikkikohtaukset

Itse eristäydyin 16-vuotiaana samasta syystä. Nyt olen pian 40-vuotias eristäytynyt peräkammarin luuseri.

Mitä tahansa teetkin, älä jää odottamaan parempia aikoja. Niitä ei odottamalla tule.

Esim.kuntosalilta saa tervettä itseluottamusta ja siellä on mukavaa porukkaa. Anna mennä äläkä ajattele turhia.

Avasin ekan paniikintorjuntakapselin äsken.

Oon täsmälleen samassa tilanteessa ja samanikäinen kuin aloittaja. Tuntuu helvetin kurjalta mutta pakko vaan uskoa siihen että toivoa löytyy.

Anna itsellesi aikaa. Kun ihminen tarkkailee itseään, hän luulee muiden tarkkailevan häntä. Itse laittaisin mitä kirjoitit nuoruuden kasvun piikkiin.

Kivaa vuoden vaihdetta!

Olisiko apua jos aloittaisit keskustelut tyttöjen kanssa netissä, harjoittelisit ? Lisäksi pieni lääkitys, ei liian suuri koska vaikea päästä eroon. Tsemppiä <3 Samanlaisia ihmisiä tytöt on kuin sinäkin :)

Älä ota paineita tyttökaverin saamisessa. Jos otat siitä liian ison "mörön" itsellesi, niin se vaan pahentaa tilannetta. Keskity itsetuntosi parantamiseen positiivisessa mielessä. Luo uskoa itseesi vaikka vahvistavilla lauseilla peilin edessä (voi kuulostaa typerältä, mutta ne toimii!). Liikunta auttaa siinä, että ahdistus purkautuu kehostasi ja mieli tyyntyy. Lisäksi parempi fyysinen kunto auttaa monessa asiassa, kannat itsesi ylpeänä. Tee ääniharjoituksia kotonasi, että totut omaan ääneesi ja pystyt hallitsemaan sitä paremmin. Puhumista ja esiintymistä voi harjoitella. Vaikka kaupan kanssan kanssa aluksi. Tervehdi, hymyile ja katso silmiin. Kun huomaa, ettei siihen kuole, vahvistut. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Kun itsetuntosi kohenee, niin alat toimimaan kuten magneetti, kutsut itsellesi ensin ystäviä. Miespuoliset ystävät ovat ensimmäinen etappi. Ja poikien kanssa tutustut tyttöihin kun aika on. Mutta ensin, rakasta itseäsi ja tee töitä itsetuntosi kanssa. Älä ole niin ankara itsellesi, kiinnitä huomiota "sisäiseen puheeseen", mitä ajattelet, miten puhut itsellesi. Tsemppiä!