Minua on uhattu veitsellä mutta siinä seisoessani ensimmäinen tunne ei ollut pelko vaan se että "tapa vaan" katsoin uhkaajaa silmiin, hän oli jo lopettanut huutamisen ja uhkailun ja tilanne näytti siltä että kohta se iskee. Seison hiljaa ilmekkään värähtämättä eikä mikään minussa saanut minua pakenemaan. Uhkaajaa meni hyvin hämilleen ja pudotti veitsensä ja meni muualle riehumaan. En pelkää kävellä yksin, en pelkää kun henkeäni uhataan. En pelkää jos ihminen käy päälle ajattelen että lyö vaan, tapa vaan. Autotiellä katson autot vain koska en halua että kenellekään muille sattuu mitään. Itsestäni en välitä, vaikka luulisi ihmisen nyt jotenkin automaattisesti kytkevän pakenemis tilan päälle jos joku uhkaa. Koska tämä ei ole tietoista toimintaa en voi muuttaa asiaa.
Miksi en pelkää?
Enpelkää
858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet masentunut
Kyse yksinkertaisesti on itsetuhoisuuden yhdestä muodosta.
Et pidä itseäsi minään, et välitä omasta elämästä, et kunnioita itseäsi. Miksi et?
Elämässäsi on ehkä ollut jakso, jolloin sinua ei kunnioitettu eikä pidetty minään. Sinä omaksuit tuon tavan itsellesi. Nyt et välitä vaikka sinut puukotettaisiin hengiltä. Et tietenkään, ethän sinä ole minkään arvoinen! Niinkö?
Sanot, ettei tämä ole tietoista toimintaa ja siksi et voi muuttaa asiaa. Olen eri mieltä. Voit muuttaa asian päättämällä että välität itsestäsi, että ryhdyt itsesi parhaaksi ystäväksi.
Olen samassa tilanteessa.
Itse olen kokenut sen positiivisena asiana :-)
Elämästä pystyy nauttimaan oikeasti vasta sitten kun ei enää pelkää kuolemaa.
Jos pelkää kuolemaa, niin ei voi olla koskaan vapaa. Jos kuolemanpelko pitää ottessaan, niin elämä ei ole oikein elämisen arvoista.
Tavallaan olet oikeassa. Kuolemanpelosta vapautuminen ja itsensä suojelemisesta pidättäytyminen eivät kuitenkaan ole sama asia.
Mut on yritetty nuorena raiskata.Onneks olen oppinu tappelemaan,tosissaan jo pienenä,paljon veljiä.Ja onneks yks naapuri tuli hätiin,kuuli huudon.Hesan polliisipäälikkö joskus muutama kuukausi sitte ruoti näitä väkivallalle altistumisia ja sano,että ihmiset jakautuu kahteen ryhmään,taistelijoihin ja lamaantuviin.Tulipahan testattua.Vaatteet riekaleina,mutta hyökkäksestä selvinneenä kotiin.Kenellekkään en kertonu,en yhdellekkään,en uskaltanu.Asuin sellaisilla kulmilla,jossa aina tapahtu ja sattu.Monta tarinaa kerrottavana olis.
Tai ei taistelijoihin,mutta toimijoihin..Eivät lamaannu,tosipaikan tullen.
"Annan tehdä itselleni mitä vaan" on keino selvitä. Se on eräs toimintamalli/keino, joka meihin on sisäänrakentunut, kiitos edeltävien sukupolvien. Olemme selviytyjiä. Muuten emme olisi lajillisesti olemassa. Sisäänrakentuneen koodin suomennettu nimi on "pakene tai taistele". Koodi yhdistää kaikkia tunteamiamme nisäkkäitä. Sisilisko pudottaa häntänsä. Alkukantaisuutta mitä ei voi ostaa Macronaltsilta tms. Sinun keinosi on ilmeisesti toiminut tähän asti. Vain tulevaisuus näyttää toimiiko se jatkossakin.
Aloittaja ilmeisesti kuitenkaan välitä taistella, se vaatisi hiomista.
Suunnilleen sama määrä ihmisiä joko hyytyy, menee paniikkiin tai toimii (järkevästi) yllättävässä vaaratilanteessa. Kaikista lienee jotain hyötyä.
Fatalismi taisi olla sana, jota käytettiin venäläisistä sotilaista sotiemme aikaan, eivät välittäneet, vaikka porukkaa lakosi kuin heinää suomalaisten tuleen ja oma vuoro tuli heti perässä.