Olen nyt kauan miettinyt, miksi minulle tulee niin outo tunne mieheni keskusteluista itseensä liittyen. Hän on korkeasti koulutettu ja fiksu ihminen, mutta tekee kummallisesti numeron itsestään. Olemme kummatkin akateemisia ihmisiä, joten on luonnollista, että puoliso julkaisee jotakin, antaa haastatteluja jne. Mieheni kuitenkin tekee monista saavutuksista erityisiä numeroita. Samoin omasta työstään. Milloin kyse on luennon antamisesta, opetustyöstä tai yhteiskunnallisista panostuksista, ne näyttävät olevan esillä jopa hänen facebookissaan, jossa hän omaakin melkoisen seuraajajoukkion. Hänen puheistaan voisi saada sen kuvan, että suomalaiset poliitikotkin ovat erityisen kiinnostuneita juuri hänestä. Opiskelijat hurraavat häntä jne.
En itse tee töistäni numeroa. Teen pitkiä päiviä, joskus myöhään illalla, hoidan lapset jne. Jos mainitsen väsymyksestä, mies sanoo, että ahaa, haluat taas puhua ongelmista.
Hän toistelee, että mahdan olla kateellinen hänelle tai, että en oikeasti kuuntele häntä tai muutoin ole kiinnostunut hänen asioistaan. Minua myös häiritsee, kuinka hän usein haukkuu minut narsistiksi. Hän sanoo, että koska haluan olla keskipisteessä, minua häiritsee hänen menestyksensä. Hänen mukaansa narsistit ovat sellaisia.
Olen nyt siinä pisteessä, että en oikeastikaan enää tiedä, olenko sekaisin, liian negatiivinen tai korostanko liikaa ongelmia. Tuntuu omituiselta.
Osaako joku, joka tietää narsismista sanoa, voiko tämä olla narsismia?
Selkeyden vuoksi on kai lisättävä, että mies on jäänyt ajan saatossa kiinni mm. nuorten naisten vikittelystä netissä, sekä jopa erityisistä alistavista viesteistä yhden nuoren naisen kanssa, jossa hän suoraan kehotti naista olemaan alistuva itselleen.
Olisin kiitollinen yhdestäkin viisaamman neuvosta. Kuinka toimia? Mies on muutoin aivan normaali, hoitaa velvollisuudet, laskunsa, kauppareissuja jne. Nuo välikohtaukset saavat kuitenkin minut miettimään.
En itse tee töistäni numeroa. Teen pitkiä päiviä, joskus myöhään illalla, hoidan lapset jne. Jos mainitsen väsymyksestä, mies sanoo, että ahaa, haluat taas puhua ongelmista.
Hän toistelee, että mahdan olla kateellinen hänelle tai, että en oikeasti kuuntele häntä tai muutoin ole kiinnostunut hänen asioistaan. Minua myös häiritsee, kuinka hän usein haukkuu minut narsistiksi. Hän sanoo, että koska haluan olla keskipisteessä, minua häiritsee hänen menestyksensä. Hänen mukaansa narsistit ovat sellaisia.
Olen nyt siinä pisteessä, että en oikeastikaan enää tiedä, olenko sekaisin, liian negatiivinen tai korostanko liikaa ongelmia. Tuntuu omituiselta.
Osaako joku, joka tietää narsismista sanoa, voiko tämä olla narsismia?
Selkeyden vuoksi on kai lisättävä, että mies on jäänyt ajan saatossa kiinni mm. nuorten naisten vikittelystä netissä, sekä jopa erityisistä alistavista viesteistä yhden nuoren naisen kanssa, jossa hän suoraan kehotti naista olemaan alistuva itselleen.
Olisin kiitollinen yhdestäkin viisaamman neuvosta. Kuinka toimia? Mies on muutoin aivan normaali, hoitaa velvollisuudet, laskunsa, kauppareissuja jne. Nuo välikohtaukset saavat kuitenkin minut miettimään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mun mieheni syytti mua kanssa kateellisuudesta, ihan out of the blue. Esim. seurustelumme alkuaikoina hän puhui todella paljon eksästään, joka oli venäjänkielinen malli. En ollut koskaan tavannut henkilöä, mutta mies piikitteli että olen vaan kateellinen sille naiselle, kun se on niin tavattoman menestynyt ja hyvännäköinen jne. Okei? Kun sitten joskus olemme tavanneet tuon naisen kanssa, hän on tosi mukava ja fiksu ja avoinkin minulle, mies on yhä siinä uskossa että olen varmasti kateellinen.
Myöskään minun "saavutukseni" eivät olleet mistään kotoisin. Työssäkäynti toisille on nimittäin orjana oloa, miten mä kestän olla kenenkään alaisuudessa palloteltavana, hän on sentään johtotehtävissä ja voi itse määritellä hulppeat työaikansa ja tehtävänsä. Minun tekemiseni eivät olleet mitään, julkistamistilaisuuksiini hän ei halunnut osallistua jne koska minähän tein vain osana ryhmää, en yksin itse tehnyt kaikkea (itse pidän ryhmässä työskentelystä enkä haali liikaa valtaa tai vastuuta, vaan haluan jakaa ne muiden kanssa, mies taas toimii tasan yksin - hän ei kykene ryhmätyöhön eikä huomioimaan toisten tapoja tehdä). Vähättelyä ja piikittelyä. Hänen saavutuksiaan piti käsitellä kotona silkkihansikkain, kritiikkiä ei saanut esittää. Kaikki mitä hän teki oli hienoa.
En tiedä mikä sinun miehesi on miehiään. Kaikissa on jonkinverran narsistisia piirteitä ihmisen silti olematta täysin empatiakyvytön tai hyytävä negaatiollaan kaiken pimentävä hämmentäjä.
Eivät ne teot vaan ne sanat ja ajatukset... Ihan sama käykö kaupassa tai hoitako työnsä, jos ilmapiiri on julma, kova, toista latistava ja ajatusmaailma yököttävän pinnallinen ja herjaava.
Omalla eksälläni on suhteettoman paljon narsistisia piirteitä ollakseen sellainen henkilö jonka kanssa voisin elää ja jota voisin kunnioittaa.
Jos huomaat pahoja ristiriitoja sen suhteen mitä hän esittää saavutuksekseen ja mitä ne saavutukset oikeasti ovat, niin ehkä kyseessä on narsistinen. Mutta jos hän on niin hyvä kuin esittää olevansa, hän saattaa olla vain tietoinen paremmuudestaan. Hän voi olla eri tasolla kuin muut ja ongelmat johtuvat siitä. Hänen tekemisensä ryhmässä voi olla kuin jakaisi helmiä sioille jotka eivät ymmärrä helmien päälle lainkaan.
Aloitusviesti oli (toivottavasti) todennäköisesti puhdas provo, sillä ei se ainakaan tasapainoisen ihmisen tuotos ollut, jos se sattuisi olemaan vakavissaan kirjoitettu.
Olen kyllä tavannut akateemisesti koulutettuja ihmisiä, joiden kosketus tähän päivään on ollut täysin hakusessa ...eli periaatteessa on mahdollista, että tämän viestin takaa löytyisi vastaava tapaus.
Jos kyse on narsismista, niin tekstin perusteella se siihen sairastunut kyllä taitaa todennäköisemmin olla se tekstin kirjoittanut kuin henkilö, josta hän kirjoittaa.
Hyvin surullinen tapaus...
keskitysleiriin keskenään keskustelemaan semmoiset.
loputon itsensä kehumiskilpailu.