Niin kuin otsikko ja nimimerkkikin sanovat,niin ajattelinpa laittaa vinkkejä,joilla saisitte helpotusta yksinäisyyteen.
1. Aloita joku harrastus,koska niistä saa aika helposti ystäviä. Mene vaikka jumppakerhoon,käy seurakunnan järjestämissä tapahtumissa...mitä vaan joissa on muita ihmisiä. Sitten alat vaan juttelemaan kaikenlaisista asioista,ja yks kaks sinulla onkin ystäviä. Näin se ystävyys syntyy.
2. Ilmoittaudu jollekin ryhmämatkalle ja juttele siellä niitä näitä toisten ihmisten kanssa. Pian huomaat että sinulla on ystäviä.
3. Hae töitä ja jos sinut hyväksytään töihin,niin siellä käydessäsi rupeat juttelemaan ihmisille asioista. Kerro vaikka miksi hait tälle työpaikalle,mitä teet vapaa-aikana...mitä vaan.
4. Hae jollekin kurssille ja rupea siellä keskustelemaan ihmisten kanssa asioista.
5. Liity johonkin yhdistykseen joko jäseneksi tai kannatusjäseneksi ja käy sen järjestämissä tapahtumissa.
6. Hae opiskelupaikkaa ja jos sinut hyväksytään sinne,niin rupeat vaan puhumaan opiskelutovereillesi niitä näitä. Useimmiten keskustelu alkaa siitä,että esittelet itsesi,kerrot vähän perhesuhteistasi,harrastuksistasi...siitä se lähtee.
Omia kokemuksiani yksinäisyydestä. Peruskoulu aikana minulla ei ollut yhtään ystävää. Se tuntui pahalta,kun kenellekään en voinut puhua. No oli minulla sukulaisia ja tuttavia ympärillä ja on vieläkin,mutta ne ovat niin vanhoja,ettei heidän kanssa voi puhua ns. nuorten asioista. Sitten kun päätin peruskoulun,ja hain opiskelupaikkaa,niin minun hyväksyttiin yhteen kouluun. Siellä sitten kun aloitin opiskelut,niin minä rupesin saamaan ystäviä. Se lähti siitä,kun kerroin vähän itsestäni ja perhesuhteistani,jonka jälkeen rupesin ystävien kanssa käymään kaupungilla,juttelemaan asioista ja muutenkin viettämään aikaa. Näin minä sain ystäviä ja niitä on minulla vieläkin. Niitä on tosi monta,en ole laskenut montako,mutta kuitenkin niitä on.
Sen sanon,että ei kukaan ihminen tule kotoa kysymään,haluatko olla ystäväni,vaan pitää itse olla aktiivinen ja lähteä sieltä neljän seinän sisältä pois. Minäkin olin aikanaan neljän seinän sisällä paljon,mutta onneksi huomasin,että näin ei ystäviä saa,vaan pitää tosiaan aloittaa joku harrastus,opiskella,käydä joku kurssi tai muuta vastaavaa.
Tosin aina ei tarvitse aloittaa harrastuksia. Ystävän voi saada niinkin,että hommaa koiran ja kun menee sen kanssa lenkille,niin ihmiset tulee juttelemaan sinulle. Se koira ikään kun aukaisee niitä ovia,jotka eivät muuten aukene kadulla liikkuessa.
Tässäpä teille jotain vinkkejä yksinäisyyteen. Toteuttakaa näistä jotain,niin ette enää ole yksin. Tämän todistan 13 vuoden kokemuksella.
1. Aloita joku harrastus,koska niistä saa aika helposti ystäviä. Mene vaikka jumppakerhoon,käy seurakunnan järjestämissä tapahtumissa...mitä vaan joissa on muita ihmisiä. Sitten alat vaan juttelemaan kaikenlaisista asioista,ja yks kaks sinulla onkin ystäviä. Näin se ystävyys syntyy.
2. Ilmoittaudu jollekin ryhmämatkalle ja juttele siellä niitä näitä toisten ihmisten kanssa. Pian huomaat että sinulla on ystäviä.
3. Hae töitä ja jos sinut hyväksytään töihin,niin siellä käydessäsi rupeat juttelemaan ihmisille asioista. Kerro vaikka miksi hait tälle työpaikalle,mitä teet vapaa-aikana...mitä vaan.
4. Hae jollekin kurssille ja rupea siellä keskustelemaan ihmisten kanssa asioista.
5. Liity johonkin yhdistykseen joko jäseneksi tai kannatusjäseneksi ja käy sen järjestämissä tapahtumissa.
6. Hae opiskelupaikkaa ja jos sinut hyväksytään sinne,niin rupeat vaan puhumaan opiskelutovereillesi niitä näitä. Useimmiten keskustelu alkaa siitä,että esittelet itsesi,kerrot vähän perhesuhteistasi,harrastuksistasi...siitä se lähtee.
Omia kokemuksiani yksinäisyydestä. Peruskoulu aikana minulla ei ollut yhtään ystävää. Se tuntui pahalta,kun kenellekään en voinut puhua. No oli minulla sukulaisia ja tuttavia ympärillä ja on vieläkin,mutta ne ovat niin vanhoja,ettei heidän kanssa voi puhua ns. nuorten asioista. Sitten kun päätin peruskoulun,ja hain opiskelupaikkaa,niin minun hyväksyttiin yhteen kouluun. Siellä sitten kun aloitin opiskelut,niin minä rupesin saamaan ystäviä. Se lähti siitä,kun kerroin vähän itsestäni ja perhesuhteistani,jonka jälkeen rupesin ystävien kanssa käymään kaupungilla,juttelemaan asioista ja muutenkin viettämään aikaa. Näin minä sain ystäviä ja niitä on minulla vieläkin. Niitä on tosi monta,en ole laskenut montako,mutta kuitenkin niitä on.
Sen sanon,että ei kukaan ihminen tule kotoa kysymään,haluatko olla ystäväni,vaan pitää itse olla aktiivinen ja lähteä sieltä neljän seinän sisältä pois. Minäkin olin aikanaan neljän seinän sisällä paljon,mutta onneksi huomasin,että näin ei ystäviä saa,vaan pitää tosiaan aloittaa joku harrastus,opiskella,käydä joku kurssi tai muuta vastaavaa.
Tosin aina ei tarvitse aloittaa harrastuksia. Ystävän voi saada niinkin,että hommaa koiran ja kun menee sen kanssa lenkille,niin ihmiset tulee juttelemaan sinulle. Se koira ikään kun aukaisee niitä ovia,jotka eivät muuten aukene kadulla liikkuessa.
Tässäpä teille jotain vinkkejä yksinäisyyteen. Toteuttakaa näistä jotain,niin ette enää ole yksin. Tämän todistan 13 vuoden kokemuksella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On helppoa antaa neuvoja.
Kuitenkin. Ole oma itsesi,mutta tunne myös itsesi jossain määrin.
Jos tiedät olevasi kovin rakkauden tarpeessa
ja haluat kiinnittyä kuten me kaikki
pyri tavoitteeseen kuitenkin pienin ja varmoin askelin.
Minuutti tavanomaista kuulumisten vaihtoa on parempi parin viikon ajan, josta voi luonnollisesti kasvaa kiinnostus,kuin
että lataa heti kaikki probleemit yms. kehiin ja pelottaa vastapuolen pois. Vaikka tarina ei jatkuisikaan voit olla ylpeä ajasta joka onnistui.
Kyse ei ole siitä että yksinäinen olisi hullumpi,mutta rakkaudentarvetta on kertynyt niin että se saattaa ryöpsähtää liikaa esiin.
Niin että joku ymmärtää väärin.
Ihmiset tykkää itsenäisistä ihmisistä.
Itsenäisyys lähtee ehkä en tiedä, jostain itsensä ja elämän rakastamisetsa ja uskosta että ystävä ja ystäviä kyllä löytyy tulevaisuudessa
kun ensin ratkoo ne esteet jotka erottaa
henkilön ystävistä.
Hmm.. jos kuulostaa ankaralta. Ei pidä ymmärtää väärin.
Itselle ei pidä olla ankara.
Kyse on vain annostelusta ja kyvystä näyttää harkintakykyä ja siten sosiaalista luottamusta.
T: Idootti :)
viisaita sanoja idiootti :)
näinhän se menee, että jos yksinäisyyteen on pakahtunut, tulivuori voi purkautua muutamasta ystävällisestä sanasta. surullista, mutta totta. hellyyttä voi purkautua liian paljon yhtenä hetkenä.
juuri johdin yhden tuttavuuden hiljaisuuden hämärään antautuvan tunnustukseni tähden. syytän itseäni? harmittelen, mutta olin kuitenkin oma itseni, tässä tilanteessa, ajassa ja paikassa. en olisi osannut olla toisin.
Kerroit paljon hyviä vinkkejä harmi vaan ettei ne toimi kaikilla :(( Mutta kaikkien kannattaa silti kokeilla :))))