sulkea sydämesi, ja olla koskaan enää näyttämättä sitä kokonaan kenellekään?
Oletko päättänyt
niinkömaailmarankaisi
19259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kunnes huomasin että siellä on tyhjä paikka vaan jäljellä, ja hän joka sydämeni vei näytti että se on vielä tallella hellässä huomassa ... joten pitäköön niin kauan kun haluaa.
Aloittajalla paljon puhuvia sanoja. Kenelle liekin.... Minä naisena tunnistan olevani juuri tuollainen, se on vain suojelua. Kuka jaksaa liikaa rankkoja kokemuksia. Olo yhtä hauras kuin koivun lehdellä, mikä yrittää sinnitellä oksassa kiinni.
Niinpä.
Jep. Pakko itsen perään vähän katsella :) kun kerran antanut kusettaa itseään pitkän kaavan kautta. Kun ei ympäristölleen hymyile saa olla aikalailla rauhassa. Odottelen päivää tai hetkeä kun taas kykenen valitsemaan onnellisuuden. Tänne voi hymyn turvallisesti heittää. HYMY ja toinenkin :)
Olen tajunnut tilanteeni ja alkanut parhaani mukaan korjata itseäni, jotta joku päivä olisin taas valmis avaamaan oman oikean sydämeni jollekin. En halua olla enää se ihmisraunio, joka on purkanut omaa tuskaansa muihin, niin kauan kuin muita vielä ympärillä riitti. Pohja on tullut niin sanotusti vastaan. Ja täältä on vain yksi suunta, jonka ylläpitämiseen vaaditaan positiivisuutta. Kun olen lähempänä oikeaa ihmisyyttäni, tuo positiivisuus on tuova minulle onnen. Tiedän kykeneväni olemaan hyvä, mukava ja rakastettava ihminen kunhan vain saan itseni takaisin ruotuun.
En tykkää itse ainakaan kontrollifriikeistä ihmisistä.
Vastaus aloitukseen: en.
Kaikista täkeintä on, että tässä maailmassa tulee itsensä kanssa toimeen ja jos alkaa tuntua siltä, että ote omaan itseen on mennyt, niin on aika rauhoittaa tilanne. Hienoa, että olet oivaltanut ettet voi määrättömästi odottaa toisilta sitä tukea, vaan myös sinun on tehtävä oman itsesi kanssa töitä, jotta voisit olla eheä ja pärjätä tässä elämässä ja että myös sulla olisi jossain vaiheessa annettavaa sille toiselle ihmiselle.
siltä se saattaa vaikuttaa. Sydämeeni näkee harvat, ne joihin luotan täysin. Ei kai siitä voida rangaista, että elämä on opettanut suojelemaan sisintään?
Kyllä näin on. Tai kerron kyllä avoimesta kaikesta, jos jotakuta kiinnostaa kasvokkain kuunnella. Mutta fyysisen etäisyyden pidän ja sillä tavalla myös henkisen, että kaikki tulee jäämään korkeintaan ystävyyden tasolle.
Kun näkee ja kokee tarpeeksi, niin seinä tulee joskus vastaan. Vaikka joskus olenkin ylitsevuotavainen, niin kaikissa asioissa en. Itseään on pakko suojella, kun sen pystyy vielä tekemään. Enkä edes pystyisi enää näyttämään kaikkea, kun en itsekään löydä kaikkia palasia.
sä pyrit varmistamaan että oisit jotenkin voittanut mut?
Voittanut ihmisen, jota en edes tunne? Tämä aloitus koski oikeastaan muutamaa ihmistä. Kirjoitin sen vain tänne hetken mielijohteesta. Täällä voi olla joku niistä, tai sitten ei.
En voi sulkea sellaista mitä ei ole koskaan ollut edes olemassa.
Hänen suhteen on suljettu. Olisin halunnut tutustua, mutta liikaa kulunut aikaa (yli vuosi), hän ei halunnut sitten tutustua. Johonkin on pantava piste.
Hyvillä mielin eteenpäin. Avaan sydämeni taas, kun sattuu oikea ihminen kohdalle. Sitä odotellessa. n-m
m.youtube.com/watch?v=SuFScoO4tb0
Kyllä, niin kauan kun vastaan tulee vain manipuloivia, yliuteliaita, yksinkertaisia selityksiä hakevia(puutteellisilla faktoilla tietenkin), esineellistäviä ja jumalaa leikkiviä ihmisiä. Tähän kun vielä lisätään jonkinmuotoinen kiristys ja uhkailu niin kyllä nousee piikit pystyyn.
Minä olen sulkenut sydämeni. Avaan vaan jos on olemassa nainen joka on yksinäinen ilman minua. Jos sielumme on sama ja yhdessä on hyvä olla.
Se olisi paras päätös ikinä :)
Vaikka maailma rankaisi, sydämeni on ollut avoin. Itkulle, naurulle, kaipuulle, himolle, vihalle, rakkaudelle. Noin niin kuin joitakin mainitakseni.
Vuosia parantumattomasti sairaita hoitanut sairaanhoitaja kertoo, mitä asioita ihmiset katuvat eniten hetkeä ennen kuolemaansa.
Olisinpa elänyt kuten itse halusin, en niin kuin muut odottivat
Tämä on yleisin katumuksen aihe. Kun ihminen ymmärtää, että hänen elämänsä on lopuillaan, kaikki toteutumattomat unelmat nähdään hyvin selvästi. Useimmat potilaista eivät olleet toteuttaneet edes puolta haaveistaan, ja heidän täytyi kuolla tietäen, että kaikki oli heidän omista valinnoistaan kiinni.
On erittäin tärkeää yrittää kunnioittaa edes joitakin unelmistaan. Hetkellä, jolloin sairastut, on jo liian myöhäistä. Hyvin harva ymmärtää terveyden antamaa vapautta ennen kuin se menetetään.
Olisinpa tehnyt vähemmän töitä
Joka ikinen miespotilas katui tätä – kaivattiin lasten nuoruutta ja puolison kumppanuutta. Naisetkin puhuivat asiasta, mutta eivät yhtä paljon, koska vanhemmassa sukupolvessa miehet vielä elättivät perheen. Kaikki surivat syvästi liian suuren osan elämästä kulumista työntekoon.
Kun yksinkertaistaa omaa elämäntyyliä ja tekee tietoisia valintoja, on mahdollista elää vähemmillä tuloilla kuin mitä kuvittelee tarvitsevansa. Näin raivaamalla elämään tilaa tulee onnellisemmaksi ja avoimemmaksi uusille mahdollisuuksille.
Olisinpa uskaltanut ilmaista tunteitani
Monet olivat tukahduttaneet tunteitaan säilyttääkseen rauhan tai välit muiden kanssa. Tämän seurauksena he tyytyivät elämässään keskinkertaisuuteen eivätkä ikinä tulleet siksi ihmiseksi, joksi heidän kykynsä olisivat riittäneet. Katkeruus ja mielipaha johtivat sairasteluun.
Emme voi hallita muiden reaktioita.Vaikka ihmiset hämmästyisivät sinussa tapahtunutta muutosta rehellisen puheen myötä, loppujen lopuksi on vain kaksi vaihtoehtoa: joko välit uudistuvat ja tervehtyvät, tai sitten pääset eroon epäterveellisestä ihmissuhteesta. Meni miten meni, sinä voitat.
Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviin
Potilaat ymmärsivät usein ystävien merkityksen vasta sairauden viimeisillä viikoilla. Monet olivat olleet niin kiinni omassa elämässään, että tärkeiden ystävyyssuhteiden oli annettu luisua käsistä – katumus ajan ja vaivannäön puutteesta näiden suhteiden ylläpitämiseksi aiheutti syvää surua. Kuoleman lähestyessä kaikki ikävöivät ystäviään.
On hyvin tavallista "unohtaa" ystävyyssuhteet kiireisen elämäntyylin keskellä. Mutta kun joutuu kasvokkain lähestyvän kuoleman kanssa, aineellisten asioiden merkitys katoaa: ihmiset haluavat kyllä saada esimerkiksi raha-asiansa kuntoon, jos suinkin mahdollista, mutta omaisuudella tai asemalla ei ole enää todellista merkitystä.
Asiat halutaan kuntoon nimenomaan niiden ihmisten takia, joita rakastetaan. Yleensä potilaat tosin olivat liian sairaita tai väsyneitä huolehtimaan käytännön asioista. Viimeisinä viikkoina jäljellä jäävät ainoastaan rakkaus ja ystävyys.
Olisinpa antanut itseni olla onnellisempi
Tätä kadutaan yllättävän usein. Monet eivät ymmärtäneet ennen kuin aivan lopussa, että onnellisuus on valinta, vaan he olivat juuttuneet vanhoihin kuvioihin ja tapoihin. Tuttuuden tarjoama "turva" oli pitänyt otteessaan tunteita ja jokapäiväistä elämää.
Muutoksen pelko saa ihmiset teeskentelemään toisille ja itselleen, että he ovat muka tyytyväisiä elämäänsä. Syvällä sisällään potilaat kuitenkin kaipasivat hassuttelua – sitä, että saa nauraa kunnolla.
Kuolinvuoteella et ajattele, mitä muut ajattelevat sinusta. Kun sinulla on vielä mahdollisuus hymyillä ja vapautua kaikesta turhasta, tartu siihen. Tämä on sinun elämäsi, ja elämä on valinta. Valitse tarkkaan, valitse viisaasti, valitse rehellisesti. Valitse onnellisuus.