Olen kirjoitellut yhden nettityypin kanssa ja viestittelemme useita kertoja päivässä. Alan kiintyä häneen vaikka en ole häntä koskaan tavannutkaan. Välimatka on niin pitkä. Kannattaako ns. viheltää peli poikki ja unohtaa kokonaan koko tyyppi tai onko meillä tulevaisuutta?
Unijukalle
Vaillaläheisyyttä
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
miekkojen 6: Sopusointu on ulottuvillasi. Kortti kuvastaa sitä, että on heitettävä "ylimääräinen painolasti" pois, jolloin tietty orastava kipinä tulee selvemmäksi antaen kysyjälle voimaa, uskallusta ja selkeyttä.
Otan täsmentävän kortin: nousi erakko, mutta erakko ei tarkoita vain yksinolemista vaan sitä myös, että ratkaisut on joskus tehtävä yksin miettien eli on osattava käyttää "sisäistä viisautta". Tarvitsetko nyt siis jotakin "erakkoa" tiennäyttäjäksi?!
Mielestäni näiltä avuin kannattaa kuitenkin ehkä tutustua tähän henkilöön. Netin välityksellähän saa usein ihmisestä ihan väärän kuvan. Jos kuitenkin päätät viheltää pelin nyt poikki niin tee se niin, että asia ei sinua jää vaivaamaan. Eli ilmaise asia suoraa ja tarpeeksi nätisti.
Jäin miettimään vielä sitä kun sanoit "alkavasi kiintyä häneen", että voiko johonkuhun oikeasti kiintyä jota ei ole tavannut?! Tarkoitan, että tuossa voi olla se yllätysmaku, että hän tosiaankin on ihan toisenlainen. Mutta kiintyväthän monet tietysti toiseen ihmiseen vaikka tämä olisi heille vähemmän täydellinenkin, että ei sen puoleen ... Mutta ne henkilön oikeat piirteet näkee sitten vasta kun on hänen kanssaan ihan tosi elämässä ...
Niin, ehkä kiinnyn häneen koska koen, että olen hänelle tärkeä kun hän jaksaa kirjoitella kanssani ja ei sitä varmaan kukaan ihan huvikseen tee. Kun en vaan taas jälleen kerran tulisi pettymään :(
Olen nähnyt hänen kuvansa, ja hänen kanssaan on vaan luonteva kirjoitella
Ja toisaalta jos "vihellän " pelin poikki hänen kanssa, ei olisi enää ketään kenen kanssa edes voisin kirjoitella, jolle merkitsisin jotain ja jolta voisi odottaa postia. Jäisin taas yksin... Tosin ei se kirjoittelu silti korvaa ketään konkreettista ihmistä, mutta kun sellaista ei vaan ole, eikä näköjään näytä edes tulevankaan
Nostan sinulle vielä rakkauskortin (millainen rakkaus olisi sopiva):
sauvojen lähetti: Sauvojen lähetillä on paljon vapautta ja vilpitöntä leikkimielisyyttä elämää kohtaan. Kortti kuvaa henkilöä joka on vapautunut kun on voittanut pelkonsa. Kortti pyytää nauttimaan joka hetkestä elämässä. Lopulta et voi tehdä enempää kuin parhaasi ja jättää loput elämän haltuun. Tapahtui lopulta mitä tahansa niin ei ole syytä murehti turhaan, sillä uusia tilaisuuksiakin tulee.
Lyhyesti: elämän ei pitäisi koskaan olla liian vakava asia. Ymmärrä, että ihmiset ovat monesti ahdasmielisiä, mutta sinun itsesi ei tarvitse olla rajoittunut, kun osaat ottaa elämän kevyesti niin näet että jatkuvasti on olemassa yhä uusia mahdollisuuksia !