Enkä itsekään oikeen enää tiedä mitä. Juttuseuraa kai? Mutta ei kenen tahansa, vaan hänen* - fiksun ja suloisen! Miksi ei vaan vois onnistua? En mä haluu tuolla alkaa ympäriinsä "deittailemaan" ja etsimään kopiota hänestä... Ei kiinnostais sellainen tippaakaan!
Mulla on niin ikävä... :(
pgp
30389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Aito se olla pitää jos on unelma
Näinpä näin...
Miks ei vois onnistua? Aika hirveitä juttuja olet tänne joskus pxp:nä kirjoitellut...kertooko jotain todellisesta luonteestasi?
Olen kysynyt itseltäni useasti ja perusteellisesti. Hän* jos joku tietää todellisen luonteeni, uskon näin. Mene sinäkin itseesi, se tekee joskus hyvää. Muuhun en jaksa edes kommentoida.
Miksi teidän suhde päättyi?
Ei ole ikinä ollut mitään suhdetta. Kysy mielummin miksi meidän yhteydenpito aikanaan loppui? En tiedä tarkkaa vastausta itsekään... Harmittaa!!!
Eiks niitä ole sellaisia yleisiä juttuluureja, joihin voi vuodattaa jos juttuseuraa, ts. kuuntelevaa korvaa on vailla.
Ei sitä halua välttämättä kenelle tahansa vuodattaa... Ois kiva jos se toinen oikeasti kiinnostuis asiasta ja jaksais vielä välittää seurauksistakin. Mikään ei oo niin ärsyttävää kun se, että selittää jotain itselle tärkeää juttua ja huomaa ettei toinen tyyliin kuuntelekaan ollenkaan. Siksi varmaan jäin tähän niin pitkäksi aikaa roikkumaan kun tuntui että kerrankin joku oli mun jutuista ja hyvinvoinnista edes vähän aidosti kiinnostunut.
Niin. On ihmisiä jotka jaksaisivat jauhaa loputtomiin itsestään ja kaikesta itseään kiinnostavasta, ja sitten on ihmisiä jotka myös itse kuuntelevat. Aidosti.
Ilmeisesti siis koet itse olevasi erinomainen tässä suhteessa? Oletko varma että läheisesi ovat samaa mieltä? Joskus käy myös niin, että itse kuvittelee olevansa jotain hyvää ja hienoa, mutta muut eivät sitä näe. Onko vika silloin itsessä vai niissä muissa? Miten määrittelet aidon kiinnostuksen ja oletko sinä oikea ihminen arvioimaan sitä - ainakaan pelkän palstakirjoituksen perusteella? Sävysi kirjoituksessasi sai niskavillani pystyyn, eikä niinkään hyvällä...
Aivan. Ja on ihmisiä jotka yrittävät roikkua lahkeessa kiinni epätoivon vimmalla. Eivät tajua koska heidät on potkaistu yli laidan.
Täällä sitten jaksavat pitää meteliä itsestään ja sairaasti yrittävät kerjätä huomiota siltä naiselta tai mieheltä. Vuodesta toiseen.
Voi olla näin, tai olla olematta. Mutta miksi asia häiritsee sinua henkilökohtaisesti noin valtavasti? Tekeekö joku sinulle niin? Roikkuu epätoivon vimmalla tms?
palstalla tapahtuu. Aina löytyy ihmisiä, jotka luulevat tuntevansa kirjoittajat, vaikkei mikään edes täsmäisi ja vaikkeivat tietäisi edes kuvittelemansa elämästä mitään.
Ja otat siitä itseesi - miksi??
Ainahan voi olla lukematta myös... Käsitykseeni ei myöskään mahdu, miksi avaudut aiheesta minulle ja tässä. En taida olla kaipaamasi henkilö kuitenkaan, joten auo vainoharhojasi muualla, kiitos.
Nääh... Sitten tuli vielä sekin mieleen, että huomenna tulee tasan 56 kuukautta täyteen siitä, kun yliherkät sensorini huomioivat hänet ensimmäistä kertaa. Se oli taianomaista aikaa silloin <3 Vaikuttaneet todella paljon elämääni pelkästään ne ensimmäiset katseet. Ihan konkreettisellakin tasolla.
Kun on noin syviä tunteita niin ota yhteyttä häneen. Se on oikeasti ainut keino. Oli lopputulos sitten onni tai suru.... kun puhut hänelle suoraan niin saat mielenrauhan. Saat sen ketä kaipaat tai sitten et mutta aikakin tiedät sen varmuudella.
Lyhyestä virsi kaunis: EN OTA, enkä koskaan sitä enää tule tekemään. Oikea tietää syyn ja tietää, että lähentyminen tapahtuu hänen aloitteestaan jatkossa. Jos tapahtuu enää ollenkaan (=ei tapahdu).
Ei silloin kannatakaan ottaa, jos toiselle on jo kertonut kuinka paljon hänestä välittää ja kuinka paljon arvostaa. Minulle tarkoituksellinen välttely kertoo kyllä kaiken olennaisen! Ja todellakin kun tämän repivän eron saan jaloista pois niin tovottavasti se rakkaus löytyy, olen sen jomielestäni ansainnut.
Onko mahdollista, että kaipauksesi kohde on omasta mielestään tehnyt jotain niin pahasti väärin, ettei usko sinun haluavan olla missään tekemisissä kanssaan? Nyt siis oletan, että iso moka on tapahtunut.
Ja sikäli kun tunnet kyseisen miehen arvoja niin voit yrittää asettaa itsesi tämän saappaisiin hetkeksi. Millaiseksi kuvittelet tilanteen hänelle?
En ole pgp tai pxp mutta jos mies on mokannut niin keino edetä siitä on anteeksipyyntö henkilökohtaisesti naiselle. Uskomukset voi tunkea syvälle anukseen.
Kuvittelen niiden sinne olevan jo kuopattu näin 56 kuukauden jälkeen.
hyvä aloittaa, että pyydät anteeksi ja muutat tietenkin toimintaasi paremmaksi. Sen jälkeen se on toisen käsissä päättää asiasta. Jos ei nyt heti niin ehkä hän joskus myöhemmin asiaa sulateltuaan voikin antaa anteeksi, mutta se vaatii ensin sen anteeksipyynnön.
En koe että minä olen se jonka pitää pyytää anteeksi. Hyvin paskaa päivää kaikille, etenkin hänelle*.
Hän* tietää, että tahdoin olla kanssaan tekemisissä. Ei vaan välittänyt siitä ja jatkoi jo tuttua paskanjauhamista ja syyttelyä. Vähän munattomalta kuulostaa toi sun teksti. Eli jos olisitkin hän jota kaipaan, tuon viestin jälkeen et varmaan enää olisi. Mä en ala äidiksi kenellekään, en ala anelemaan tai nostattamaa. Vituttaa miehet, jotka käyttäytyvät ja piipittävät kuin pikkutytöt. Eli sori, mut painu vittuun.
On kupattu ja lapiotu vihaa ja halveksuntaa päälle. Kyllä tää tästä. Suloisia ja rehellisiä miehiä maailma täynnä. Miksi itkisin sellaisen matosen perään? Ehkä tää 56kk päivä oli sille loppu? :D
Tää on muuten totta. Enää en vaadi yhteydenottoa. Se ei pelkästään enää riitä. Anteeksipyyntö ja katumus satuttamisestani on ainot oikea tie. Hänellä siihen tuskin kanttia löytyy. Kannattanee siis oikeasti alkaa unohtamaan jo. Kyllä tää helposti käy. Nytkin parhaillaan joku tulevaisuudentoivo katselee mua silmiin huoneen toiselta laidalta. Hah :D Tää olikin helpompaa kuin kuvittelin :D)
Tää helpottaa http://youtu.be/Ho32Oh6b4jc
Hirveetä paskaa.
Mikä sua v1tuttaa? Tuuliviirinä vaihdat ikävöinnistä vihaan. Vaikutat vähän sairaalta persoonalta.