EU Suomi ja Lillukan varret

IPU:n pääsihteeriltä ansiokas kirjoitus siinä suhteessa, että perussuomalaisten oikeistovoimat painostavat puoluetta kovasti ulkomaalaisvihaan ja josta IPU irtisanoutuu.
Kritiikkiin on silti aihetta. Tietty ahdasmielisyys vaivaa kuitenkin. IPU sijoitetaan samanlaiseksi yhden asian puolueeksi kuin Persut alkuaikoina - EU on kaiken pahan alku ja juuri ja siitä irtautuminen tuo autuuden. Kirjoituksesta puuttuu täysin ihmiset, kansalaiset ja jotka asuvat joko EU:ssa tai Suomessa. EU on kapitalistien järjestö, samoin Suomi. Suomen porvaristo olisi ilman eu-jäsenyyttä noudattanut suurin piirtein samaa uusliberalismin talouspolitiikkaa kuin EU noudattaa. Natokiima olisi ollut yhtäläinen. Kysymys asettuukin millaisella politiikalla ja missä seurassa sitä harjoitetaan ja minkä yhteiskuntaluokan edut ovat etusijalla. Maailmantalouden ja yhteiskuntarakenteiden kansainvälistyminen on tosi joka tapauksessa. EU:n kohdalla perusta on suurkapitalistien edut ja sitä tukeva liittovaltiosuuntaus ja jotka tulivat integraatioon heti 1 990 luulla. Valtioiden liitto etenisi enemmänkin taloudellisissa kysymyksissä kuin poliittisissa.

Suomen kapitalistiluokka haluaa palkkatyön tuloja alemmas ja murtaa ammattiliittojen roolin. Hallitukset ovat tukeneet linjaa, olipa mukana demarit ja vasurit (esim. Kataisen hallitus). Eduskunta on siten syyllinen mm valtionvelan kasvuun, IPU on oikeassa. Palkkatyön etuja on karsittu, rikkaiden verotusta roimasti laskettu, työttömyyttä tarkoituksellisesti lisätty ja siten saatettu budjettialijäämä.
Ammattiliitot ovat vasta tänä syksynä hieman havahtuneet, hyvä niin. Ne ovat suuressa asiassa, TTIP vapaakaupan suhteen vetäneet hiljaisuutta vaikka se uhkaa suuremmin kuin eu-jäsenyys työväenluokan elinehtoja.
Linkin keskustelussa Virpi Marjatta Herrala nosti esiin suurpääoman lobbarit Brysselissä ja jota ei näy Kaukon kirjoituksessa.
Jos jäädään vaatimaan pelkkää eroa EU:sta unohtamalla työväenluokka, sorrutaan takuuvarmasti samaan nationalismiin kuin persut. Aikakausi vaatii kaikkien maiden proletaareja liittymään yhteen.

Kaukon artikkeli pysähtyy olennaisesti kohtalonkysymykseen EU tai ei. EU:n jäsenyys olisi ainoa asia ja jota ennen sen purkautumista ei mitään voisi tehdä. Hallitus kuitenkin tekee päätöksiä, olipa EU tai ei. Se leikkaa rajusti työväen elinehtoja. Leikkaajien mukana on niitäkin jotka suhtautuvat EU:hun kriittisesti. Ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin ei voi olla vastaamatta.
Hyökkäys ammattiliittoja vastaan jatkuu. Hallitus ei ole siitä luopunut. Joukkovoimaa tarvitaan ammattiliittojen puolesta. elinehtojen puolesta.

IPUN puheenjohtaja Pesonen on sairastunut ja ehkä pitkäänkin poissa. IPUN sisällä on käynnissä selvästi suuntataistelu ohjelmasta. Vaaliohjelma oli demokraattinen ja siinä osoitettiin naton vaarallisuus sekä suuryhtiöiden valta niin Suomessa kuin EU:ssa.
Tässä suhteessa Kaukon artikkeli on antautumista oikealle reivaavista. Ympäripyöreä EU hyvä tai huono ilman sisältöä on linjanveto pois luokkien elinehdoista. Nythän on käynnissä kautta Unionin tulonsiirtopolitiikka palkkatyöltä pääomalle. Rakenteet ovat toissijaisia. Se ratkaisee miten suuret joukot saavat elantonsa. EU on suurkapitalistien järjestö ja Suomea viedään rikkaiden rikastumisen tietä ja varsinkin istuvan hallituksen toimesta.
IPU:n s 24 palstalla oikeistolaiset ovat olleet ahkeria kuukausia propagoimalla EU:n olevan uusi Neuvostoliitto (Timo Soinin teesi). Samat kirjoittajat käyttävät jyrkkiä sanoja demokratian laajentamista vastaan ja sosialismia vastaan. Tietty ryhmä haluaa Soinin aikaisemman populismin IPUN ohjelmaksi ja jossa joka toinen sana olisi sosialismia tai työväenliikettä vastaan.
Ipulaiset luonnollisesti itse päättävät suunnastaan. Mikäli soinilainen linja voittaa, IPU:n oikeansuuntainen teesi itsenäisyydestä katoaa tyystin.