Ainako kuutamon valossa soitetaan niitä samoja viuluja romantiikan nälkäisille haaveileville, etsiville rakkauden nälkäisille sieluille. Mies rykäisee mikkiin virittääkseen rakkauden lurituksiin harjaantuneen sointuisan äänialansa. Maljakossa 10 tulipunaista ruusua. Pöytä katettuna kahdelle.Naisen suloinen hymy vastaa miehen katseeseen.Mies puristaa naisen kättä. Nainen huokaisee: Mää en oikee tiijä mitä mää ny sanoisi, ku mää en oo oikei osannu varautua tähä. Emmää oikee tiijä ja samalla puna nousee naisen kaulaan, kasvoille...rakkauden väri. Tuo mielikuva helpottaa sekä auttaa minua unohtamaan sinut. Olit oikeassa. En pystyisi, en osaisi, en kelpaisi, en voisi ja varmasti töpeksisin ja pahasti. kuitenkin hyvää ja iloista elämää sinulle ja kaikille muille myös.
emmää oikee tietäis
mitäsanoisin
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olla tuollainen! Jokainen romantiikan nälkäinen nainen osaisi arvostaa tuota.
Tarkoitin, etten osaisi sanoa yhtään mitään. Ujostelisin ja töppäisin. Sanoisin jotain ohi suuni. Kirjoitin tahalleen kliseisistä romanttisista mielikuvista. Yleisesti halusin ilmentää kohtaamistamme.
Aina kun pääsen lähelle häntä....ja se minun kömpelö hermostuneisuus ei jää keneltäkään huomaamatta =D
Yäk miten imelää!! Meni parikymppisenä läpi, tuskin enää. Mut tuskin enää tilanteeseen joutuukaan.
Ei tarvi olla romanttinen jos ei pysty. Oot vaan sellanen ku oot.
Niin, en ole kovin romanttinen. Totta ! Ujostelisitko sinä?
Ehkä vähän.