Mä kävin Pikin kahvilassa tiistaina. Mä etin sieltä jotain lounasta. Sillä oli sen verran asiakkaita et mä istuskelin rauhassa selaamassa päivän lehteä. Ruuhka laantui, ja Piki täytti vitriiniä uudelleen. Se kumartu laittamaan pullia alahyllylle. Joku pariskunta käveli ohi, ja vanhempi mies osoitti sormella suoraan Pikin persettä. Se sano emännälleen, et pitäskö meidän ottaa noita pullia. Hymy oli korvasta korvaan. Se emäntä huus siihe, että "Jätä jumalauta ne pullat nyt rauhaan!!". emäntä lähti marssimaan hymyilevä mies kannoillaan. Mun ois tehny miel tirvasta sitä tyyppiä. Kukas mä oon tuomisemaan, katoinhan mäkin pullia.
Mä luulin, et Pikin kahvilassa on tarjolla vain leivonnaisia. Mut se teki muutakin. Se anto mulle listan. Sieltä mä näin uunipatongin, jossa oli ranskan kermaa ja sieniä, paistettua sipulia. Mä päätin ottaa sellasen mut sit se ruuhka alkoi. Mä sanoin Pikille et se voi palvella ne ruuhka-asiakkaat ekaks. Se sano, että voin voidella itelleni leivän odotellessani. En mä viittiny. Se leivän sisus ois lähteny sen voin ja veitsen mukana irti.
Piki laitto oveen kyltin"kiinni" siks aikaa kun se piti ruokatuntia. Se tuli mun pöytään seuraksi. Kyseli kuulumisia. Sitte se kysyi, et muistanko mä meidän keskustelua silloin muinoin. Murahdin sille takaisin. Piki kysyi vielä, että tiedänkö mä miksi sen kahvilassa on niitä pöytäliinoja, ja jatko itse, että siitä mitä mä kerroin mun perheestä sille, oli tullu sille lämmin muisto. "Mä halusin tästä kodikkaan", ja kyllä mä sen tiesin. Piki kysy multa, että olinko mä onnellinen lapsena. Vastasin sille joo. Se istui hiljaa syömässä ja juomassa kahvia. Katseli salaattiaan.
Mä muistan silloin aamulla kun Piki kaatoi kahvit pöydälle, just sille liinalle. Piki hädissään otti liinan ja kävi pesemässä sen kohdan. Kysy, että onko silitysrautaa. Sillä Piki kuivas sen. Se istui se liina käsissään kun mä puhuin sille mun perheestä. Se oli kauhean pahoillaan, että oli sotkenu mun äidin liinan. Ihan okei, vastasin sille. Piki taitteli sen liinan huolellisesti, ja istui katsomassa tyhjyyteen se käsissään. Piki jätti sen pöydälle viikattuna, ja lähti. Mä laitoin sen viikattuna kaappiin. Siellä se on ollu siitä asti.
Mua harmitti kahvilassa kun en ollut muistanu tuoda sitä liinaa sille. Eikä mulla ollu edes kunnon vaatteita. Mulla on edellisvuoden talvivaatteetkin paskasina komerossa. Mä en siedä joissain asioissa epäjärjestystä. Mulla on hermooseja. Tai no, Merja sanoi niitä nerrooseiksi. Mä kysyin siltä mitä ne on. Mä muistan, että joku liitty hermoihin mutten enää muista mikä. Mun mielestä hermoosi on parempi kuin nerroosi. Mä oon joskus menettäny uneni ajon jälkeen kun mun rekka on seisonu paskasena pihalla. Nyt mä oon ostanu hätäpäissäni lisää käyttövaatteita kun mun on niin hankalaa tyhjätä sitä pyykkikomeroa. Mä oon miettiny pitäiskö mun uusia mun vaatevarasto ja heittää entiset mäkeen. Mulla on samat vaatteet kuin viime vuosikymmenen puolessa välissä ja lopussa.
Mä lähdin Pikin kahvilasta. Se sanoi, että voin poiketa koska vaan, oon aina tervetullut. Mä olin menny Pikin kahvilaan jalkaisin. Takasin päin tullessa kävin kaupassa, ja mä olin jo kotikulmilla kun joku mies siunas mut. Sano onnea ja menestystä, taloudellista menestystä, sitähän se siunaus tarkoittaa. Mä häkellyin aivan helvetisti. Sanoi et mistä se siunaus tulee, mutta mä en kuullut kun hämmennyin. Se morjesti mulle kädellään. Musta tuntuu, että oon nähny sen ennenkin. Silloin kun mun ja Pirjon historia alkoi. Mä otin kyytiini jonkun liftarin vähän kaupungin ulkopuolella. Se selitti koko matkan siitä kuinka sen vaimo epäilee, et se pettää sitä. Se puhui jostain perkeleen liukuvoiteista. Mä ajattelin, että oon tullu hulluksi. Sillä oli kädessään epänormaalin kokoinen sormus. Se liftari jäi, ja mä hyppäsin huoltsikalla ulos rekasta. Ensimmäiseks mä näin zombin. Must tuntui silloin, että on parempi soittaa valkotakkiset hakemaan. Sitte mä älysin, että nuoriso vietti kurpitsajuhlaa. Mä kävin vaan haudalla. Siitä on jo vuosia. Nyt mä sain siunauksen. Onnea ja menestystä tässä tarvittaisiinkin. Rahaakaan ei ole ylimääräistä. Kotona mä huomasin, että olin unohtanu mun selkälääkärin. Mulla oli muistutus, mutta olin laittan sen pois ettei se ala soittamaan kesken kahvilaressun. Sieltä tulee lasku perästä.
Tiistai-iltana ja keskiviikkona mä pyykkäsin komeron vaatteita. Nyt on jotain käyttövaatteita, että kehtaisin näyttää naamaani Pikin kahvilassa
mut sitte mun vointi alkoi huononee ja mä tulin kipeäksi. Selkä oireili ensimmäisenä. Se on kuin tutka. Mä en näe Pikiä koko viikkoon. Se on poissa töistä viikonloppuna. Mä meen sinne vasta ensiviikolla.
Mä luulin, et Pikin kahvilassa on tarjolla vain leivonnaisia. Mut se teki muutakin. Se anto mulle listan. Sieltä mä näin uunipatongin, jossa oli ranskan kermaa ja sieniä, paistettua sipulia. Mä päätin ottaa sellasen mut sit se ruuhka alkoi. Mä sanoin Pikille et se voi palvella ne ruuhka-asiakkaat ekaks. Se sano, että voin voidella itelleni leivän odotellessani. En mä viittiny. Se leivän sisus ois lähteny sen voin ja veitsen mukana irti.
Piki laitto oveen kyltin"kiinni" siks aikaa kun se piti ruokatuntia. Se tuli mun pöytään seuraksi. Kyseli kuulumisia. Sitte se kysyi, et muistanko mä meidän keskustelua silloin muinoin. Murahdin sille takaisin. Piki kysyi vielä, että tiedänkö mä miksi sen kahvilassa on niitä pöytäliinoja, ja jatko itse, että siitä mitä mä kerroin mun perheestä sille, oli tullu sille lämmin muisto. "Mä halusin tästä kodikkaan", ja kyllä mä sen tiesin. Piki kysy multa, että olinko mä onnellinen lapsena. Vastasin sille joo. Se istui hiljaa syömässä ja juomassa kahvia. Katseli salaattiaan.
Mä muistan silloin aamulla kun Piki kaatoi kahvit pöydälle, just sille liinalle. Piki hädissään otti liinan ja kävi pesemässä sen kohdan. Kysy, että onko silitysrautaa. Sillä Piki kuivas sen. Se istui se liina käsissään kun mä puhuin sille mun perheestä. Se oli kauhean pahoillaan, että oli sotkenu mun äidin liinan. Ihan okei, vastasin sille. Piki taitteli sen liinan huolellisesti, ja istui katsomassa tyhjyyteen se käsissään. Piki jätti sen pöydälle viikattuna, ja lähti. Mä laitoin sen viikattuna kaappiin. Siellä se on ollu siitä asti.
Mua harmitti kahvilassa kun en ollut muistanu tuoda sitä liinaa sille. Eikä mulla ollu edes kunnon vaatteita. Mulla on edellisvuoden talvivaatteetkin paskasina komerossa. Mä en siedä joissain asioissa epäjärjestystä. Mulla on hermooseja. Tai no, Merja sanoi niitä nerrooseiksi. Mä kysyin siltä mitä ne on. Mä muistan, että joku liitty hermoihin mutten enää muista mikä. Mun mielestä hermoosi on parempi kuin nerroosi. Mä oon joskus menettäny uneni ajon jälkeen kun mun rekka on seisonu paskasena pihalla. Nyt mä oon ostanu hätäpäissäni lisää käyttövaatteita kun mun on niin hankalaa tyhjätä sitä pyykkikomeroa. Mä oon miettiny pitäiskö mun uusia mun vaatevarasto ja heittää entiset mäkeen. Mulla on samat vaatteet kuin viime vuosikymmenen puolessa välissä ja lopussa.
Mä lähdin Pikin kahvilasta. Se sanoi, että voin poiketa koska vaan, oon aina tervetullut. Mä olin menny Pikin kahvilaan jalkaisin. Takasin päin tullessa kävin kaupassa, ja mä olin jo kotikulmilla kun joku mies siunas mut. Sano onnea ja menestystä, taloudellista menestystä, sitähän se siunaus tarkoittaa. Mä häkellyin aivan helvetisti. Sanoi et mistä se siunaus tulee, mutta mä en kuullut kun hämmennyin. Se morjesti mulle kädellään. Musta tuntuu, että oon nähny sen ennenkin. Silloin kun mun ja Pirjon historia alkoi. Mä otin kyytiini jonkun liftarin vähän kaupungin ulkopuolella. Se selitti koko matkan siitä kuinka sen vaimo epäilee, et se pettää sitä. Se puhui jostain perkeleen liukuvoiteista. Mä ajattelin, että oon tullu hulluksi. Sillä oli kädessään epänormaalin kokoinen sormus. Se liftari jäi, ja mä hyppäsin huoltsikalla ulos rekasta. Ensimmäiseks mä näin zombin. Must tuntui silloin, että on parempi soittaa valkotakkiset hakemaan. Sitte mä älysin, että nuoriso vietti kurpitsajuhlaa. Mä kävin vaan haudalla. Siitä on jo vuosia. Nyt mä sain siunauksen. Onnea ja menestystä tässä tarvittaisiinkin. Rahaakaan ei ole ylimääräistä. Kotona mä huomasin, että olin unohtanu mun selkälääkärin. Mulla oli muistutus, mutta olin laittan sen pois ettei se ala soittamaan kesken kahvilaressun. Sieltä tulee lasku perästä.
Tiistai-iltana ja keskiviikkona mä pyykkäsin komeron vaatteita. Nyt on jotain käyttövaatteita, että kehtaisin näyttää naamaani Pikin kahvilassa
mut sitte mun vointi alkoi huononee ja mä tulin kipeäksi. Selkä oireili ensimmäisenä. Se on kuin tutka. Mä en näe Pikiä koko viikkoon. Se on poissa töistä viikonloppuna. Mä meen sinne vasta ensiviikolla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.