Olen jo pari vuotta ollut vakituisessa osa-aikatyössä, saaden soviteltua työmarkkinatukea. Minimissään tunteja on vain n. 5 h viikossa, mutta ajoittain teen sairaus- ym. lomatuurauksia, jolloin tunteja saattaa tulla yli 40 h 2 viikon jaksolle.
Vakikohde on suht lähellä kotia, joten matkakulut jäävät kohtuullisiksi. Kauempana olevien työkohteiden (siis näitä tuurauksia) matkakuihin saan työnantajalta avustusta. Etenkin, kun joudun siirtymään useamman työkohteen välillä. Oma auto on välttämätön, koska työkohteet ovat pitkin pitäjää ja julkinen liikenne ei kulje. Työnantaja maksaa matkakulut mukisematta ja nopeassa aikataulussa.
Perheessä on jo pitkään ollut vain yksi auto (enempään olis varaakaan) ja vuorottelemme sen käytössä puolison kanssa. Omat työtuntini ovat keskittyneet lähinnä myöhään iltapäivään/iltaan (joskus lähes yöhön) ja/tai aamuun, joten tämä on ollut mahdollista ja olemme onnistuneet tekemään tästä suht toimivan palapelin, josta on muodostunut rutiini.
Yrittäjäpuolison tulot ovat myös erittäin vaihtelevat ja keskimäärin hyvin pienet. Liikevaihto alle 15 000. Ajoittain eletäänkin minun tuloillani.
Toimeentulotuen saanti on aika toivotonta yrittäjälle, joten sitä ei normaalisti saada. Asumistukea tulee parikymppiä kuussa.
Lomarahoja olen saanut aina ihan mukavasti ja n. 2-3 viikon palkallisen kesäloman. Myös työterveyshuolto on erinomainen. Sieltä saa mukisematta lähes kaikki tutkimukset gynekologisista (jotka yksityisellä myös tosi kalliita) kuvantamistutkimuksiin ja fysioterapeutin neuvontaan. Monella kuntasektorin työpaikalla tällaista mahdollisuutta ei ole. Yhdellä sukulaisella on kaupungin virka ja ihmetteli silmät pyöreinä, kun kerroin mitä kaikkea meidän työterveyshuolto kustantaa.
Eli kaikin puolin olen ollut oikein tyytyväinen tähän työpaikkaan, jonka onnistuin kuin ihmeen kaupalla saamaan, vieläpä vakituisena, "vanhoilla päivillä". Eläkeikään kuitenkin vielä kymmenisen vuotta. Kaikenlaista kremppaa on jo, mutta nämä työtehtävät ovat sopineet kropalle. Ei ole liian raskasta fyysisesti, vaikka työ fyysistä onkin ja noin muutenkin. Olen nimittäin parhaimmillani yksintyöskentelijänä. Stressaan helposti ihan älyttömästi, jos ympärillä on paljon ihmisiä ja ryhmätöihin en sovellu ollenkaan, joten tässäkin mielessä työ on ollut mieluinen, vaikka ei ihan koulutustani (jolla alalla töitä ei nykyisin löydy) vastaakaan.
Tuurauksia vois tietty olla useammin, mutta vapaa-ajalla olen tehnyt myös toista työtä kotona. Se on nykyään lähinnä harrastus, mutta siitäkin saan ajoittain hieman myyntituloja.
Työkkäristä ei ole kuulunut mitään pariin vuoteen. Viimeisimmästä keskustelusta sain sen käsityksen, että työtunteja olisi kuitenkin sen verran, että en olisi enää edes varsinaisesti työttömäksi luokiteltu, vaikka saankin soviteltua. Sanottiin, että ei tarvitse enää edes määräajoin ilmoittautua, ellei elämään tule jotain radikaalia muutosta.
No, nyt sitten satuin ihan vahingossa käymään omalla sivulla MOLissa (CV on kuitenkin ollut kokoajan voimassa) ja kappas, sinne olikin lykätty aika kahden viikon päähän aktivointisuunnitelman tekemistä varten. Mitään muuta ilmoitusta tästä ei ole tullut (että olikohan tarkoitus lähettää myöhemmin postissa...?), että hyvä kun huomasin. Aika ei kuitenkaan minulle sopinut, joten jouduin vaihtamaan sen (jonka virkailija teki hyvin hyvin pitkin hampain).
Työkkäriinkin tulee (kiitos kuntaliitoksen) matkaa nykyisin yhteensä liki 80 km.
Bensa on kallista, mutta matkustaminen julkisillakin (jos niitä yleensä on) on täällä kehäkolmosen ulkopuolella kunnan sisäisessä liikenteessä todella tyyristä.
Jos nyt työkkäristä päättävät laittaa meikäläisen jonnekin pakkokurssille/aktivoitumaan jonnekin tuonne 80 km:n ajomatkan päähän, niin kk jää 250 € vähemmän rahaa käteen, (eli en yksinkertaisesti enää käytännössä selviä taloudellisesti, kiitos matkakulujen ja työttömyyskorvauksen kovan verotuksen, siitä 9:n euron lisäosastakin menee aika mukavasti veroa...).
Nykyisen vakityön tekeminen siinä sivussa on sitten myös kysymysmerkki (etenkin tuuraukset saa kokonaan unohtaa). Palapelin osien sovittaminen kaikkien (myös alaikäinen lapsi) aikatauluihin ja kulkemisjärjestelyihin (autojahan on huushollissa kuitenkin edelleen vain yksi ja puolison työkohde yleensä ihan toisella suunnalla), voi osoittautua hieman liian haastavaksi. Joskus sitä pitäis myös nukkuakin. Olen usein myöhäisilta/varhaisaamuvuoron jälkeen kyllä joutunut menemään joksikin aikaa unten maille, kun ei yksinkertaisesti ole enää pysynyt hereillä. Autolla ajaminenkin siinä tilassa riskaabelia.
Matkakuluista ainakin tulisi, mitä ilmeisimmin, tähtitieteelliset.
Jos nyt joku tarjoaisi sopivaa hyvin palkattua vakituista kokoaikatyötä, niin toki ottaisin riemusta kiljuen vastaan, mutta kun alkavat puhua, että pitäisi luopua nykyisestä työpaikasta, vaikka tilalle ei ole kuin jotain epävarmaa ja epämääräistä ja ko. huvista joutuu vielä käytännössä maksamaan, niin eipä tunnu kovin mielekkäältä.
Vakikohde on suht lähellä kotia, joten matkakulut jäävät kohtuullisiksi. Kauempana olevien työkohteiden (siis näitä tuurauksia) matkakuihin saan työnantajalta avustusta. Etenkin, kun joudun siirtymään useamman työkohteen välillä. Oma auto on välttämätön, koska työkohteet ovat pitkin pitäjää ja julkinen liikenne ei kulje. Työnantaja maksaa matkakulut mukisematta ja nopeassa aikataulussa.
Perheessä on jo pitkään ollut vain yksi auto (enempään olis varaakaan) ja vuorottelemme sen käytössä puolison kanssa. Omat työtuntini ovat keskittyneet lähinnä myöhään iltapäivään/iltaan (joskus lähes yöhön) ja/tai aamuun, joten tämä on ollut mahdollista ja olemme onnistuneet tekemään tästä suht toimivan palapelin, josta on muodostunut rutiini.
Yrittäjäpuolison tulot ovat myös erittäin vaihtelevat ja keskimäärin hyvin pienet. Liikevaihto alle 15 000. Ajoittain eletäänkin minun tuloillani.
Toimeentulotuen saanti on aika toivotonta yrittäjälle, joten sitä ei normaalisti saada. Asumistukea tulee parikymppiä kuussa.
Lomarahoja olen saanut aina ihan mukavasti ja n. 2-3 viikon palkallisen kesäloman. Myös työterveyshuolto on erinomainen. Sieltä saa mukisematta lähes kaikki tutkimukset gynekologisista (jotka yksityisellä myös tosi kalliita) kuvantamistutkimuksiin ja fysioterapeutin neuvontaan. Monella kuntasektorin työpaikalla tällaista mahdollisuutta ei ole. Yhdellä sukulaisella on kaupungin virka ja ihmetteli silmät pyöreinä, kun kerroin mitä kaikkea meidän työterveyshuolto kustantaa.
Eli kaikin puolin olen ollut oikein tyytyväinen tähän työpaikkaan, jonka onnistuin kuin ihmeen kaupalla saamaan, vieläpä vakituisena, "vanhoilla päivillä". Eläkeikään kuitenkin vielä kymmenisen vuotta. Kaikenlaista kremppaa on jo, mutta nämä työtehtävät ovat sopineet kropalle. Ei ole liian raskasta fyysisesti, vaikka työ fyysistä onkin ja noin muutenkin. Olen nimittäin parhaimmillani yksintyöskentelijänä. Stressaan helposti ihan älyttömästi, jos ympärillä on paljon ihmisiä ja ryhmätöihin en sovellu ollenkaan, joten tässäkin mielessä työ on ollut mieluinen, vaikka ei ihan koulutustani (jolla alalla töitä ei nykyisin löydy) vastaakaan.
Tuurauksia vois tietty olla useammin, mutta vapaa-ajalla olen tehnyt myös toista työtä kotona. Se on nykyään lähinnä harrastus, mutta siitäkin saan ajoittain hieman myyntituloja.
Työkkäristä ei ole kuulunut mitään pariin vuoteen. Viimeisimmästä keskustelusta sain sen käsityksen, että työtunteja olisi kuitenkin sen verran, että en olisi enää edes varsinaisesti työttömäksi luokiteltu, vaikka saankin soviteltua. Sanottiin, että ei tarvitse enää edes määräajoin ilmoittautua, ellei elämään tule jotain radikaalia muutosta.
No, nyt sitten satuin ihan vahingossa käymään omalla sivulla MOLissa (CV on kuitenkin ollut kokoajan voimassa) ja kappas, sinne olikin lykätty aika kahden viikon päähän aktivointisuunnitelman tekemistä varten. Mitään muuta ilmoitusta tästä ei ole tullut (että olikohan tarkoitus lähettää myöhemmin postissa...?), että hyvä kun huomasin. Aika ei kuitenkaan minulle sopinut, joten jouduin vaihtamaan sen (jonka virkailija teki hyvin hyvin pitkin hampain).
Työkkäriinkin tulee (kiitos kuntaliitoksen) matkaa nykyisin yhteensä liki 80 km.
Bensa on kallista, mutta matkustaminen julkisillakin (jos niitä yleensä on) on täällä kehäkolmosen ulkopuolella kunnan sisäisessä liikenteessä todella tyyristä.
Jos nyt työkkäristä päättävät laittaa meikäläisen jonnekin pakkokurssille/aktivoitumaan jonnekin tuonne 80 km:n ajomatkan päähän, niin kk jää 250 € vähemmän rahaa käteen, (eli en yksinkertaisesti enää käytännössä selviä taloudellisesti, kiitos matkakulujen ja työttömyyskorvauksen kovan verotuksen, siitä 9:n euron lisäosastakin menee aika mukavasti veroa...).
Nykyisen vakityön tekeminen siinä sivussa on sitten myös kysymysmerkki (etenkin tuuraukset saa kokonaan unohtaa). Palapelin osien sovittaminen kaikkien (myös alaikäinen lapsi) aikatauluihin ja kulkemisjärjestelyihin (autojahan on huushollissa kuitenkin edelleen vain yksi ja puolison työkohde yleensä ihan toisella suunnalla), voi osoittautua hieman liian haastavaksi. Joskus sitä pitäis myös nukkuakin. Olen usein myöhäisilta/varhaisaamuvuoron jälkeen kyllä joutunut menemään joksikin aikaa unten maille, kun ei yksinkertaisesti ole enää pysynyt hereillä. Autolla ajaminenkin siinä tilassa riskaabelia.
Matkakuluista ainakin tulisi, mitä ilmeisimmin, tähtitieteelliset.
Jos nyt joku tarjoaisi sopivaa hyvin palkattua vakituista kokoaikatyötä, niin toki ottaisin riemusta kiljuen vastaan, mutta kun alkavat puhua, että pitäisi luopua nykyisestä työpaikasta, vaikka tilalle ei ole kuin jotain epävarmaa ja epämääräistä ja ko. huvista joutuu vielä käytännössä maksamaan, niin eipä tunnu kovin mielekkäältä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ja siis tuohon edelliseen vielä, että tähän aktivointiin on nyt kuulemma yhtenä (ja luulen, että vahvimpana, vaikka eivät sitä suoraan myöntäneetkäät -tuskin ne muuten tällaista eläkeikää lähestyvää raakkia enää alkaisivat hätyyttämään...) syynä se, että kunta joutuu pulittamaan minustakin jotain rahaa, kun ilmeisesti tietyt päivät ovat täyttyneet ja kunnan talous on nyt hieman kuralla...
Tässä nyt vaan näyttää vahvasti kuitenkin olevan se vaara edessä, että minut "aktivoidaankin" pian lopullisesti pois työmarkkinoilta järjestämällä jokin mahdoton pattitilanne...Käsittämätöntä.
Kunta säästää, se siinä on tärkeintä. Jos on saanut työmarkkinatukea 300 päivää, myös soviteltua sellaista jos tekee osa-aikatyötä, niin kunta joutuu maksamaan puolet työmarkkinatuesta. Kutsuvat sitten aktiivisuunnitelman tekoon ja passittavat sitten kuntouttavaan puuhasteluun, vaikka mitään kuntoutusta ei tarvitsisikkaan, mutta pääasiaa, että kunta välttyy siltä sakolta kun työmarkkinatuen saaja on laitettu jonnekkin puuhastelemaan jotakin jonninjoutavaa.
Ole huoleti, lain mukaan ketään joka on TYÖKYKYINEN EI SAA LAITTAA "kuntouttavaan" ORJAtyöpalveluun.
"Kuntouttavaan" sossunpakkopalveluun saa laittaa ainoastaan sairaat työkyvyttömät "kuntoutuun".
Eihän muutaman tunnin viikossa työtätekevä edes ole työtön työnhakija, koska hänellä on jonkinlaista palkkatyötä.
Jos tekee viikossa 4 tuntia tai enemmän on työssäoleva työnhakija.
Te-toimiston täti sanoi: ”Ethän sinä ole edes työtön, sellainen ihminen joka tekee yli 4 tuntia viikossa töitä, ei ole työtön”.
Eli miten silloin voisi joutua "kuntouttavaan" ORJAtyöpalveluun?
Lain ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeen mukaan EI voi joutua.
Älä mene suostumaan orjaksi!
Sitä minäkin. Tuo 4 tunnin raja tosiaan täyttyy ja muistan, että tästä infottiin myös näin silloin 2 v sitten, että en olisi enää työtön työnhakija.
Saakohan tämä mut ko. suunnitelmaa tekemään lähettänyt virkailija tästä nyt jotain pisteitä?
Kuitenkin nyt tuli tämä kutsu, jossa siis ihan sosiaalityöntekijä mukana.
Kuulostaa vaan kovin epäilyttävältä...
On pakko mennä tai tulee karenssia, mutta muista tallentaa kaikki keskustelut jotta voit vedota niihin.
Perustelet lailla ja säännöillä miksei sinulla ole tarvetta mennä "kuntoutumaan" orjatyöpajoille.
Sanot vaan että tod.näk. saat jossain vaiheessa työpaikastasi kokopäivä työn.
Tottakai on tärkeämpää jatkaa sitä osa-aikatyötä, "kuin siirtyä pois työmarkkinoilta sossun pakkopalvelun asiakkaaksi. Silloin ei ainakaan saa koskaan enää oikeita töitä.
"Kuntouttava" orjatyöpalvelu EI ole TYÖTÄ vaan silloin siirtyy työmarkkinoilta pelkäksi sossun asiakkaaksi.
Koko "kuntouttavan" orjatyöpalvelun ajan on siis POISSA työmarkkinoilta eli olisi sama kuin olisi vaikkapa vastentahtoisesti pakkohoidossa mielisairaalassa.
Näinhän se laki sanoo,että kuntouttava työtoimintaa ei ole tarkoitettu TYÖKYKYISILLE,mutta kunnat rikkovat silti tätä lakia ja ihmetyttää,eikö mikään taho voi puuttua tähän? Ilman muuta kannattaa olla yhteydessä johonkin kansanedustajaan tästä asiasta.
300 päivää kun tulee täyteen työmarkkinatuella, niin kunta joutuu maksamaan siitä puolet. Pistävät sitten kuntouttavaan työhön, koska kunta säästyy niin siltä maksulta, kun työtön on jossain aktiivitoimenpiteessä. Mistään työttömän työkyvystä tai työkyvyttömyydestä siinä ei ole kysymys, sinne kuntouttavaan joutuu vaikka olisi maratoonarin kunto ja pääkin terävä kuin partaveitsi. Aiemmin kaikkein vaikeammat tapaukset laitettiin kuntoutumaan, nyt sinne joutuu kuka tahansa jolla 300 päivää tulee täyteen.
Ja vielä...
Tästä kun kysyin, että mikä sitten on tuntiraja, että välttyy tällaisilta pakkotoimenpiteiltä, en saanut mitään järkevää selkeää vastausta.
Sinun kannattaisi lähettää jollekin opposition kansanedustajalle viestiä.
Tosin demarithan tämän systeemin tälläiseksi on tarkoituksella tehnyt.
Eli ehkäpä joku vasemmistoliittolainen olisi paras vaihtoehto?
Toisaalta epäkohdan voisi tuoda myös vaikkapa keskustan tai persujen tietoon, koska ne nyt voivat tehdä sille jotain?
Taidanpa näin tehdäkin. Vasemmistoliiton edustajaa äänestin ja hän pääsi eduskuntaan.
Aika epätoivoisia niiden pitää kunnassa jo olla, kun alkavat tällaista vanhaa ihmistä hätyyttämään.
Ei mulla mitään lisäkoulutusta ja uutta työtä vastaan ole, kunhan selviäisin siitä vaan taloudellisesti ja saisin järkevää palkkaa ja sitä rataa.
Nyt virkailijat ovat vaan voivotelleet, että voi, voi ja harmin paikka, kun sulla ei nyt näköjään ole oikeutta siihen ja tähänkään tukeen, joka helpottaisi opiskelua jne. ja tietääkseni mua ei voi edes palkata miten vaan, näillä uusilla systeemeillä. Tunnun olevan kaiken ulkopuolella.
Osaksi siksi, kun en ole oikeastaan työtön, mutta nurinkurista, kun kuitenkin olen, varsinkin nyt yhtäkkiä heidän mielestään harvinaisen työtön henkilö ja mitä ilmeisimmin kovasti kuntoutusta ja aktivointia tarvitseva.
Jos ei kuitenkaan työmarkkinatuellakaan 9 euron korvauksella tule toimeen, niin pelkkää opintorahaa ei voi edes ajatella mahdollisiin opintoihin ja lainan otto ei enää tässä iässä oikein innosta, kun entistäkin on jäljellä (ja miten sitä edes myönnettäis, kun pankki ei muutenkaan enää myönnä) ja muita velkoja niskassa.
Oppisopimuspaikkoja ei pahemmin löydy.
Eikä ole edes sitä rikasta miestä, joka maksais.
Aika monella tuttavalla, jotka ovat vielä myöhemmällä iällä aloittaneet opinnot, kuitenkin on. Vakavaraat puolisot ja osa puuhastelee myös puolison säännöllisten, melko suurten tulojen, turvin omassa nimellisesti tuottavassa pikku yrityksessään tai freelancerina, puolison hoitaessa suurimmat laskut. Ehkä vähän ilkeästi sanottu, mutta tämä on totuus. Tasan ei mene nallekarkit...
Millähän logiikalla sellainen joka ei edes ole työtön, vaan on töissä, on muka sossun, Kelan ja työkkärin mielestä pitkäaikaistyötön joka tarvii poistaa työmarkkinoilta sossun pakkopalveluun orjahommiin?
Eiköhän mikä tahansa oikea työ josta saa oikeaa palkkaa, ole parempi kuin sossun orjatyöpajat?
Mielenkiinnolla odotan, että mitä aloittajalle ehdotetaan tuolla keskustelussa. Käsketäänkö lopettamaan osa-aikatyö, jotta voi osallistua pili-pali-aktivointiin. Entä tuleeko karenssi, jos irtisanoutuu?
Luulisi nyt virkailijoilla riittävän puuhaa todellisten työttömien asioiden hoidossa, ettei tarvitsisi alkaa hyppyyttämään ihmistä, joka kuitenkin on työn syrjässä kiinni.
Turhan ja yhteiskunnalle kovin kalliiksikin tulevan aktivointipelleilyn taustallahan on ilmeisesti tuo, että kunnat joutuvat maksumiehiksi, jos pitkäaikaistyötöntä ei aktivoida. Herran kiesus, eikö osa-aikatyö ole paljon parempaa aktivointia, kuin istua turhan panttina jossain kierrätyskeskuksessa.
Itse olen osa-aikatyöläinen ja siten myös sovitellun työmarkkinatuen saaja. Jos nyt meikäläistä aletaan "aktivoimaan", niin lopetan sitten tämän oman aktiivisuuteni kokonaan ja rupean passiiviseksi aktivoitavaksi. Lopetan nämäkin vähäiset työt, jätän asiakkaani oman onnensa nojaan ja menen kurssille tai pajalle homehtumaan. Jos tämä sitten tekee virkamiehet onnellisiksi. Eikös muuten tuo 9 € ole verotonta? Niin, ja vissiin olen siellä passiivisesti aktivoitavana sitten eläkeikään saakka. Eikös se niin ole, että aktivoinnista ei pääse pois kuin kuoleman tai karenssin kautta.
> aktivoinnista ei pääse pois kuin kuoleman tai karenssin kautta <
No siis jos elää eläkkeelle asti niin myös silloin pääsee pois.
Tämä siitä huolimatta että aktivointi eli ns. "kuntouttava" sossun orjatyöpakkopalvelu on max. 2 vuotta, muttei kukaan kerro että sitä ketjutetaan lopun elämää tai kunnes jotain muuta saa esim. oikean palkallisen työpaikan.
Mutta kuka ottais töihin sossun asiakkaana jopa vuosikymmeniä ollutta, joka on ollut poissa työmarkkinoilta?
"Kuntouttava" orjatyöpalvelu EI OLE TYÖTÄ vaan sossun palvelu josta EI voi sanktioitta kieltyä!
"Kuntouttava" orjatyöpalvelussa oleva ON POISSA TYÖMARKKINOILTA, mikä vastaa sitä että olisi vaikkapa pakkohoidossa mielisairaalaassa.
Vankilassakin sentään maksetaan ihan oikeaa palkkaa josta kertyy eläkettä, anssia, ym. sos.turvaa toisin kuin "aktivoivasta" "kuntouttavasta" orjatyopalvelusta.
Periaatteessa siis kannattaisi ennemmin mennä vankilaankin kuin orjatyöpaveluu, koska siellä saisi kertättyä anssia. Monet vangit tienaavat vankilassa jopa enemmän kuin vankinvartijat.
Suorastaan järkytyin äsken, kun minulle soitettiin sosiaalitoimistosta ja alettiin pälpättää aktivointisuunnitelman tekemisestä! Olen ollut nyt puoli vuotta osa-aikatyössä (vakipaikka), mutta saan työmarkkinatukea, koska työaika on vain 30 tuntia kuukaudessa. Viikossa työtä on siis 7,5 tuntia. Sossun täti jo vihjaili kuntouttavasta, mutta joutui myöntämään, että TE-toimisto tekee päätöksen aktivointisuunnitelman tarpeellisuudesta. Voi kiesus.
Kovin mielelläni tekisin pidempää työaikaa, mutta työnantajalla ei ole varaa pitää minua enempää, eikä työpaikkoja ole täällä päin liikaa tarjolla. Kuvittelin, että töissäkäynti on aktiivista toimintaa, vaikka työtä olisi vain vähän. Systeemi ei todellakaan kannusta työtöntä ottamaan osa-aikatyötä vastaan. Vaikka olisit töissä, kohdellaan kuin saastaa ja pakotetaan täysin työkykyinen ja -haluinen ihminen kuntouttavaan. Miksi hitossa sitten on edes säädetty niin, että työtön saa tehdä sen 30 tuntia kuukaudessa työtä ilman, että se vaikuttaa työmarkkinatukeen, ellei ko. työstä ole mitään muuta hyötyä? Hyödyllä siis tarkoitan sitä, että saisi olla rauhassa työkkärin ja sossun ahdisteluilta.
Osa-aika, keikkaa pukkaa vaihtelevilla viikkotunneilla. Olen peruspäivärahallakin lisukkeeksi, soviteltua.
Mutta jos tuo on tosiasiaa, mitä ylempää ketjusta lukenut, niin kyllä saavat työkkärityypit sitten soveltaa työnantajan kanssa miten homma pyörisi... Minulle tarjottiin jo muutama vuosi sitten työtäkin, työssäolevalle. Tunteja on? Vaihtelee paristakymmenestä lähes 35 viikkotuntiin... Osa on iltaa, osa aamuja, päivää ja iltaa- palasia, oman ajan paloja seassa pitkin päivää. Niinkuin töttöröö tyypillä konsaan.
Voisko ihan joku työkkäri ihminen osallistua tähän ketjuun? Mikä on osa-aikalaisille työnhakijoille se käytäntö? Hetken näitä hommia tehdessäni mitä nytkin, kun aloitin, ajattelin että siirtynyt työkkäriltä turvaan, tavallaan- töihin.
Työkkärien virkailijat ovat liipasimella itsekin ja mihin oikeastaan koko jättiläispuljua edes tarvitaan-Kela voi hoitaa ja vuokravälityksen kautta työt lähinnä enää löytyvätkin, ellei tuttujen kautta.
Tuota...jos tulee karenssi, mutta ei saa myöskään toimeentulotukea, esim. puolison yrityksen takia (joka ei kuitenkaan elätä kahta, koko perheestä puhumattakaan), niin mikä sitten neuvoksi? Diakoniarahatkin käsittääkseni jotenkin rajatut (joku tietty summa/perhe/vuosi). Pitääkö ottaa avioero? Vai mennä kerjäämään kadulle?Viekö sossu lapset?
No, suunnitelma on nyt sitten tehty.
Ei pystynyt kieltäytymään mistään, ilman karenssin uhkaa, mutta varsinaisen kuntouttavan työtoiminnan tilalle tarjottiin ensisijaisesti kurssia, joka on 1-2 krt/viikko, n. 4 h kerrallaan. Siihen saisi päälle kuulemma myös 55 euron verottoman matkakorvauksen. Eli näin ollen ei tulisi juurikaan taloudellista tappiota (jos korvauksen saa puhtaasti rahana, eikä esim. joudu pakosti hankkimaan jotain bussikorttia ja jos matkojen järjestely onnistuu järkevästi ja taloudellisesti). Matkoissa voi siis olla pieni säätäminen. Perheessä kun kuitenkin edelleen ainoastaan yksi auto. Busseja kulkee hyvin rajoitetusti. Hankalaa, jos joutuu osittain käyttämään bussia ja osittain omaa autoa. Bussiliput yksittäin ostettuna tulevat ihan liian kalliiksi (vähintään n. 20 e/päivä, täällä maalla kun ei ole HKL taksoja), mutta ei myöskään ole järkeä ostaa korttia, jos sitä ei pystykään 100 % hyödyntämään, vaan joutuu kokoamaan jotain käsittämätöntä auto-bussi palapeliä.
Matkat eivät ilmeisesti kuitenkaan saa nykyisin enää olla mikään este, syy kieltäytymiseen. Joskus aikoinaan se vielä katsottiin perustelluksi syyksi.
Epävarmaa on myös vielä se ottavatko sinne kurssille, vai ei.
Tyhmää kylläkin, taas jälleen kerran, alkaa päivittelemään jotain työnhakutaitoja, vaikka ne on tullut päivitettyä viime vuosien aikana taatusti jo tuhat kertaa (on kurssia käyty jo ihan pari vuotta sitten), mutta minkäs asialle mahtaa.
En usko työnhakutaidoissani myöskään mitään vikaa olevan, koska olen ihan itse sentään vakituisen työpaikan onnistunut hankkimaan (vaikkakin osa-aikaisen)!
Jos eivät jostain syystä kurssille ota, niin ainoa jäljellä oleva vaihtoehto kuulemma, kuntouttava työtoiminta, eli orjatyötä jossain paikallisessa yhdistyksessä, tai kunnalla ja tästä ei voi kieltäytyä.
Kuntouttava töpaikka voi kuulemma kuitenkin armeliaasti olla myös lähimässä taajamassa, mutta matkoihinhan menee siitä huolimatta aika paljon rahaa, jos työpäiviä monta (kuka nekin määrää, en tiedä, onko lopulta valinnanvapautta?). Lisäksi joutuu kuitenkin maksamaan siihen päälle vielä vakituisen osa-aikatyön työmatkat, koska työaika sellainen, että sitä ei voi sovittaa kuntouttavan työn jatkoksi ja näin yhdistellä matkoja.
Käytännössä joutuisin osa-aikatyöpäivinä (mutta myös lapsen kerhoonvientipäivinä) ajelemaan koko päivän edestakaisin ja kotona ei ehtisi tehdä juuri mitään. Kuka hoitaa puolestani ruoan laiton lapselle ja lemmikkieläimet, muista kotitöistä puhumattakaan, jos en ehdi käydä iltapäivällä kotona kuin pikaisesti ( n. 1 tunti) kääntymässä. Ei siinä ajassa kaikkea tarvittavaa ehdi tehdä ja illalla, kun tulee taas myöhään kotiin, niin ei enää ehdi mitään/eikä jaksa. Työtä riittää muutenkin tällaisella maalaistalopläntillä ihan tarpeeksi paljon, uupumukseen saakka, ihan eri tavalla kuin jossain kerrostaloasunnossa (sielläkin on tullut "jokunen" vuosi asuttua).
Toinen vaihtoehto olisi jäädä taajamaan notkumaan, mutta siinä ei taas ole mitään järkeä, eikä pakollisten kotihommien takia mahdollista.
Vakityöpaikan satunnaisia lisätuurauksia ei myöskään voisi enää ottaa vastaan, koska aika ei kertakaikkiaan enää riittäisi. Ei varmaan myöskään enää puhti. Ei tällainen ikäihminen jaksa enää kamalaa höykytystä ja tahtia muutenkaan.
Työkkärin virkailija osasi kyllä aika hyvin myös syyllistää. Katsoi tuimasti ja ilmoitti, että työttömyyspäivärahojen KUULUU olla vastikkeellisia ja hänen mielestään olisi tehtävä myös vaikka kahta osa-aikatyötä rinnakkain.
Niinpä niin...kunhan nyt ihan ensiksi olisi sellaista työtä, josta saisi edes riittävästi rahaa ja mokoman palapelin saisi myös toimimaan niin, että perhe ei kärsisi ja terveys (nyt jo heittelevä) lopullisesti mene, eikä ihan pienimpänä murheen aiheena myöskään verotus, kun kahta työtä tekee, niin kyllä verokarhu siitä aika ison osan haukkaisee!
Minä olen ollut 16 vuotta työtön. En siis sairaslomalla vaan työtön. Liian sairas työhön, liian terve sairaseläkkeelle. Minut kutsuttiin aktivointisuunnitelman tekemiseen ja kävin siellä viikko sitten. Allekirjoitin paperin, jossa sovimme te-virkailijan ja sosiaalityöntekijän kanssa, että olen sitoutunut menemään työkyvyn arvointiin, joka ilmeisesti olisi tammikuussa. Kohtelu oli kyllä erittäin empaattista ja minua ainakin kuunneltiin. Mielelläni menen työkyvynarviointiin, ja samalla pääsisin lääkäriin kun en ole käynyt kymmeneen vuoteen. Jotenkin vaan tuli mieleen näitä palstoja lukiessa, että mahtanevatko kuitenkaan järjestää minulle työkyvynarviointia, koska määrärahat ovat vähissä ja kaikessa pitäisi kaikkien säästää. Olen kuitenkin kallis yhteiskunnalle ja kunnalle. Työttömyyskorvauksestani kunta joutuu maksamaan 70%! Muita sosiaalietuisuuksia en saa (siis asumistukea, toimeentulotukea) ja en ole koskaan saanutkaan, paitsi lapsilisä yhdestä lapsesta ja koska olen yksinhuoltaja niin lapsen isä maksaa lapsesta elatusmaksun (Kelan minimi, koska on pienituloinen). Tällä tavalla on pärjäilty säästeliäästi, mutta tulevaisuus pelottaa ja työnsaantimahdollisuuteni ovat todella surkeat. 9euron orjaksi eivät minua ole vielä laittaneet. Kunta yrittää säästää niin, että jos minä pääsisin työkyvyttömyyseläkkeelle (minulla ei ole diagnoosia jolla pääsisin) ja sitten saisin toimeentulotukea (jonka ensi vuoden alusta maksaisi kokonaisuudessaan valtio) niin siten minulle ei tarvitsisi maksaa työmarkkinatukea. Saa nähdä milloin lopettavat työmarkkinatuen maksamisen ja joudun elämään pelkästään elarilla ja lapsilisällä, jotka ovat siis tarkoitettu lapselleni eikä minulle. Aika ankea tulevaisuus on edessä. Nyt kun yhteiskunnassa on säästöpaineita ja lisäkustannuksia valtavasta maahanmuuttajavirrasta niin voi, voi... Sanokaa nyt jotakin lohduttavaa minulle.
Ja yksi asia vielä. Minulle ei vielä kukaan ole ymmärrettävästi pystynyt selittämään mitä tarkoittaa ns. kuntouttava työtoiminta. Olen nähnyt paikkakunnallani ihmisiä, jotka ovat kuntouttavassa työtoiminnassa ja eivät he siellä mitenkään tulleet toimintakykyisemmiksi, ainakaan omien puheittensa perusteella. Kyselin heiltä mitä siellä työkeskuksessa tehdään niin kuuleman mukaan fyysistä työtä, johon minulla ei työrajoitteisena (pari halvausta takana) olisi mahdollista osallistua täyspainoisesti. Monet kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneet tuntevat turhautuneiksi itsensä. En minä tietenkään kaikkien kanssa ole jutellut. Kai siinä jotakin tuloksia saadaan aikaiseksi kun kerran kyseistä toimintaa järjestetään. Ja sinne laitetaan henkilöitä, jotka ovat olleet vähemmän aikaa työttömänä kuin minä.
Niinpä, ei tuolla taida juurikaan "kuntoutua", vähiten fyysisesti. Jos siinä alkaa olla ongelmia (mutta ei kuitenkaan joidenkin kriteerien mukaan tarpeeksi), niin tilanne on todella hankala.
Itselläni alkaa myös olla kaikenlaista fyysistä kremppaa, joka sulkee pois monia ammattialoja. Tästä on lääkärin B-lausunto.
Käsitin, että tuolla kurssilla, jolle nyt todennäköisesti pääsen, koska ilmottautuneita ei ollut vielä paljon, perehdytään jossain määrin myös tähän asiaan. Pitäis kuulemma olla myös fysioterapeutti paikalla. Saa nyt sitten nähdä onko ja onko siitä lopulta oikeasti mitään hyötyä.
Työkkärin virkailijalla tuntui olevan aika paljon ennakkoasennoitumista ja osasi kyllä syyllistää. Kuin epäiltäisiin ja syytettäisiin kokoajan lusmuilusta ja laiskuudesta.
Kun nyt vielä jälkeenpäin varmistin (kun omalla mol-sivullani asia esitettiin epäilyttävän epämääräisesti), että en vaan joudu vielä varsinaiseen kuntouttavaan työtoimintaan keväällä, ainoastaan siinä tapauksessa, jos en nyt käy tätä kurssia, niin virkailija huomautti vielä aika kärkevästi, että tämäkin kurssi ON yksi kuntouttavan työtoiminnan muoto (vaikka ei sitä siellä palaverissa sellaisena varsinaisesti mainostettu).
Tuli kyllä kokonaisvaltaisesti näistä keskusteluista sellainen olo, että virkailijan mielestä yritän tahallani luistella työnteosta, enkä haluaisi lisää työtunteja, vaan haluan viettää (hänen mielestään ja varmaan monen muunkin mielestä) leppoisaa vapaa-aikaa täällä maaseudulla mukavan puuhastelun ja harrastusten parissa.
Kummallista myös se, että työttömän pitäisi 24/7 elää jatkuvassa muutosvalmiudessa, eikä elämää saisi ilmeisesti mitenkään suunnitella, tai etenkään vakiinnuttaa mihinkään rutiineihin, tai rutiinit ja päiväohjelmat pitäisi pystyä samantien rikkomaan ja laittamaan uusiksi, pelkästään työkkärin taholta tulevan määräyksen takia, toiminnan takia, josta ei ole mitään konkreettista hyötyä.
Jos mulla esim. on 2-5 tunnista/ilta (työmatkoihin vierähtää helposti myös 2 tuntia!) työkeikkaa, niin otan toki vastaan vielä myös lisäkeikkoja, kunhan aikataulut ja kulkemiset saa sopimaan. Lisätyön on kuitenkin aina saanut soviteltua joko siihen samaan putkeen vaki-iltatyön kanssa, tai sitten varhaisaamuun (näin ollen koko päivän työaika saattaa olla yhteensä, koko silppu yhteenlaskettuna, ihan normaalin kokopäivätyön mittainen), jolloin kotonakin ehtii jossain vaiheessa tehdä edes jotain, eikä niin, että lähdet aamulla ja tulet iltapäivällä tunniksi (matkoihinkin kun menee "hieman" aikaa) kotiin pyörähtämään, jonka jälkeen lähdet taas ja ehdit takaisin ainoastaan nukkumaan. Työttömälläkin on usein kuitenkin olemassa perhe; lapsia ja jopa lemmikkieläimiä. Työttömän lapsilla saattaa olla jopa harrastuksia tms. tarvetta kuljetuksiin joskus (etenkin täällä maaseudulla), ihan kuin muillakin lapsilla.
Eli siis joksikin muuksi illaksi, kuin vakityöillaksi, saattaa olla siis hyvinkin vakiintunut esim. lapsen harrastusilta ja sinne vienti, tai sitten joku oma, esim. kansalaisopiston kurssi jossain. Ihmisellä lienee, myös työttömällä osa-aikatyöläisellä, oikeus irroittaa edes yksi ilta viikossa myös tällaiseen toimintaan.
Mutta, jos joku ihan satunnainen työkeikka tulisi tämän muun palapelin kanssa järjesteltäväksi joskus harvoin keskellä päivää, niin toki sekin kuitenkin järjesteltäisiin poikkeustapauksena, vaikka ei muuten ihan aikatauluihin sopisikaan. Jos siitä olisi kuitenkin taloudellista hyötyä. Parasta tietysti olisi saada vakituinen kokopäivätyö, jonka vuoksi nämä palapelihommat voisi lopettaa, mutta kun ei ole, niin ei ole ja se siitä.
Jos sitten kieltäydyn tällaisesta ilmaiseksi tehtävästä työstä, joka pistäisi tämän koko, huolella vuosia rakennetun, palapelin ja päiväjärjestyksen ihan täysin sekaisin, kaataisi sen pahimmassa tapauksessa kokonaan ja tekisi elämän aivan mahdottomaksi helvetiksi ja jossa matkakustannuksiakaan ei lopulta mikään korvaus kata ja kaikki tämä ainoastaan muutaman kuukauden toiminnan takia, josta ei ole minkäänlaista rahallista hyötyä, eikä jatkossa lopulta mitään muutakaan (ainoastaan kunta säästää jonkun euron), niin tästä kieltäytyminen on näköjään jonkun työkkärin virkailijan mielestä osoitus vain siitä, että olen laiska työhaluton lusmu. Enkä hänen mielestään ole valmis ottamaan kokopäivätyötä, tai yleensäkään minkäänlaista työtä vastaan, en näin ollen siis ole ollenkaan valmis olemaan työmarkkinoiden käytettävissä.
Että kyllä tämä asenne aina paistaa läpi jostain ja kuuluu sivulaiseissa.
Jotenkin vaan siis virkailija tuntui rivien välistä paheksuvan sitä, että hyväksyin ainoastaan tuon 1 päivä/vko kurssin ja olin niin kovasti vastaan varsinaista päivittäistä ilmaistyötä. Paistoi läpi se ajatus, että jos en halua käyttää kallista aikaani tähän ilmaistyöhön (jota oli laitettu sopimukseen 4-8 h/päivä), niin hänen logiikkansa mukaan en halua ottaa vastaan myöskään mitään muutakaan työtä, enkä aio olla "työmarkkinoiden käytettävissä".
Eli siis lisäys vielä edelliseen...toki uusi vakituinen osa-aikatyö paremmilla tunneilla/paremmalla palkalla myös kelpaisi tämän nykyisen tilalle, mutta työkkärin tädin ehdottama toinen osa-aikatyö (päivällä tehtävä) tämän nykyisen rinnalla toisi omat haasteensa. Ensinnäkin pitäisi olla toinen auto. Toisekseen, riippuen työpaikan sijainnista, en enää todennäköisesti ehtisi koko päivän aikana kotiin ensinkään (tai/ja bensakulujen takia ei kannattaisi ajella). Kotona olisin siis, aamulla lähdettyäni, seuraavan kerran vasta klo 21 jälkeen. Lapsen harrastukset (jotka hän on itse halunnut ja hänelle tärkeitä) saisi unohtaa. Harrastusiltoina (samoin kuin työiltoina) joutuu kotoa lähtemään myös jo iltapäivällä, eikä sen jälkeen ole välillä mahdollisuutta käydä kotona. Näin vaan on, ikävä kyllä, pitkien matkojen takana asuvalla omat haasteensa vielä näissä jutuissa.
Minä olen työmarkkinatuella monipuolisinene koulutuksineen jaja työkokemuksineen ja haluaisin tehdä töitä, mitä vaan.
Työmarkkinatuella (524 euroa / kk) elävän pitää ilmoittautua 3 kk välein TE-toimistossa ja sieltä voisi joissakin harvinaisissa tapauksissa hyvässä lykyssä löytyä jotakin työtä. Mitä vaan työtä. En ole asettanut työlle mitään ennakkoehtoja.
Kuitenkin minulle soitettiin TE-keskuksesta, että "ei tarvitse tulla tänne 3 kk välein, vaan kerran vuodessa".
Miten tällainen puhelinsoitto auttaa tervettä 41-vuotiasta miestä työllistymään?
Eihän työkkäriin saa enää mennä! Etkös tätä tiennyt? Ei virkailijoita saa mennä häiritsemään. Netissä vaan pitää hommat hoitaa. Joskus virkailija saattaa soittaa, tämäkin tapahtuu max kerran vuodessa, vaikka yhteydenotto luvataankin puolen vuoden päähän.
Onko kuntasi hyvin toimeentuleva?
Te-keskuksen tehtävä ei enää nykyään näytäkään olevan työllistymisen edistäminen, oikeille työmarkkinoille. Kaikki aika näyttää menevän, näiden lakisääteisten maksujen takia, ilmaistöiden/kurssien yms. järjestämiseen asiakkaille.
Ja mitä huonommin kunnalla menee, niin sitä rivakammin pyörii koneisto.
Ennen kuntaliitosta sain minäkin olla lähes unohdettuna. Todella harvoin piti ilmoittautua ja osa-aikatyön alettua ei enää ollenkaan.
Nyt stten, kun kuntaliitos alkoi natista liitoksistaan ja kunnan talous romahti totaalisesti, niin nyt vasta alkoi tämä pyöritys, jolla ei ole enää mitään tekemistä työllistymisen kanssa.
Ja sostt on paikalla, vaikka työtön ei saa toimeentulotukea?
Toi 55€ ? Mikä lie? 5*9=45€
Olisi kiva tietää, missäpäin Suomea? Tampere-Prkanmaa vai jokin muu?
Juu, ei sillä sossutädillä siellä kyllä mitään virkaa ollut. Lopuksi sanoi, että sen takia on paikalla jos tarvitsee päivittää toimeentuloatukiasiat. Totesin vaan sitten siihen, että eihän me mitään tukia saada, että turha edes kysyä.
Ei olla Tampereella, aika paljon etelämpänä.
Minulla on nyt melko sama tilanne kuin aloittajalla: pääsin keväällä vakituiseen osa-aikatyöhön, mutta joudun nostamaan työmarkkinatukea, koska tunteja on niin vähän. Töitä kuitenkin on yli neljä tuntia viikossa. Nyt sitten sossusta soitettiin, että olisi tämä aktivointisuunnitelman teko tulossa syistä, joita on jo edellä olevissa vastauksissa mainittu. Olin aivan järkyttynyt, että mulle soitettiin sossusta, koska en saa muita tukia kuin tmt:a ja aina ennen yhteydenotto aktivointi- ym. asioissa on tullut te-toimistosta.
Jokatapauksessa, te-toimiston omilla sivuilla "statukseni" on työssäkäyvä työnhakija. Voidaanko minut siis ihan oikeasti pakottaa kuntouttavaan työtoimintaan? Onko jollain kokemusta vastaavasta tilanteesta, miten kävi?
Johtuiskohan tää siitä että osa työnantajista sopii niin että ne maksaa sen 279 e/4 vk tai 300 e/kk, jollon saa työtön täydet työttömyystuet.
Silti tunteja tehdään sallittu maksimi määrä eli tekee osa-aikatyötä, jonka työaika sovittelujakson aikana on enintään 80 % alalla sovellettavasta kokoaikatyön ajasta. (Mistä muuten tietää mikä on kyseisen alan kokoaikatyöaika?)
Tuntipalkka voi ja saa jäädä ihan kuinka tahansa pieneksi koska Suomessa EI ole minimipalkkaa.
Me veronmaksajat maksamme silloin osan palkasta.
Ehkä tämä on syynä "aktivointiin"?
Osa teettää esim. 80 tuntia kuukaudessa ja maksaa siitä vaan 300 euroo eli työtä tehdään n. 3,75 e tuntipalkalla.
Tämä on Suomessa ihan laillista, kunhan alalla ei ole yleissitovaa sopimusta.
Periaatteessa jos oikeen härski olisi voisi ihan rauhassa teettää reilu 6 tuntia joka päivä ja maksaa siitä vain 300 e/kk koska työtön saa loput palkasta täytenä työttömyystukena. Tuntipalkka taitais sillon olla vain 2,32 e?
Kuka olisi noin hölmö, että suostuisi moiseen?
Itse teen töitä hieman vaihdellen n. 60-80 tuntia kuukaudessa ja palkka vähän yli kympin tunti. Soviteltua tähän päälle saan 500-600 €.
Aktivoinnin syy on yksinkertaisesti se, että kunta joutuu maksamaan pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuesta 50/70 %. Mutta jos kunta aktivoi työttömän, tätä sakkoa ei tule. Se, että tämä koskee myös osa-aikatyöntekijöitä, on kyllä typerää. Johan he osoittavat työkykynsä ja -kuntonsa olemalla töissä.
Kukako suotuis? No työtön suostuu koska nyt on työnantajan markkinat.
Jos ja kun työnantaja sanoo että pääset töihin noilla ehdoilla muuten et, niin pitäää valita jatkaako työttömänä ja menee orjatyöpajalle ilmaiseksi paskaduuniin vai meneekö tekemään oikeaa duunia oikeaan työpaikkaan?
Olet oikeassa. Järki puuttuu kokonaan tästä työllistämistouhusta. Luulisi olevan kaikille parempi vaihtoehto se että ihminen sentään käy nk oikeassa työssä edes osa-aikaisesti kuin huuhailee kuntouttavassa työtoiminnassa jonkun sossun silmien alla. Tähän asiaan tulee saada muutos. Rahankulku eri tavoin kuntaan ja päättäjiä painostamaan asian suhteen!