tapahtuiko se yllättäen? Vähitellen? Käyttäydyitkö kuten aiemminkin? Kerroitko hänestä kenellekään? Menikö ruokahalu? Toivoitko sen menevän ohi? Pelkäsitkö hänen huomaavan? Halusitko hänen tietävän? Jotakin muuta: mitä?
Kun rakastuit häneen...
windofchange_
29341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kyllä, ei, kyllä, en, ei, en, en, ehkä, ei muuta.
Ei. Joo. Ei. Joo. Joo. Ei. Ei. Joo. Ei lisättävää.
Kyllä. Ei. En ja en. kyllä :D. En. En. Tietää. Ihan hyvillä fiiliksillä jatkan. Melkein vuoden se otti että mieli vähän tasoittui :) Hyvä vai huono?
Rakastuminen on niin ihanaa! Tunnen hyvin sen ihanan tunteen ja haluan säilyttää kauniina muistona sen ihanuuden!
Nyt on ihan pakko lähtee ulos syömään.
Katos kun puuttuu toi emäntä :)
Nähkää ja rakastakaa elämää.
Aluksi ehkä n. puoli vuotta vähitellen, ja loput rysäyksenä.
En uskonut todeksi tunnetta tunnetta ja tilannetta, enkä tiennyt että sellainen henkilö voi olla olemassakaan. En halunnut irrota läheltään pois. Kun kadotin, kaikki oli kuin painajaista. Hän on kuin huumetta.
Aivan yllättäen mulle. Tajusin, että tuossahan se nainen on. Varsinkin, kun sain häneltä hieman helpotusta eli vastakaikua. En ole kertonut muille, koska eihän se aivan varma asia ole vieläkään ts. riippuu hänen suhtautumisesta.
Mies ilmestyi vähän kuin yllättäen mun elämään ja tässä asiaa nyt sulatellen :) tuntuu kuitenkin hyvälle. Aika näyttää mihin kantaa.
ennee
Elähän nytte, ee voe tietee, jos ei tietee.
tiiekkö muka ite, onko sielä selevempee
Elä ala valittoon, ohan meillä toisemma ja tyhannen tulimmoista tunnettahi, jotka sytämmessä lyöpi temppoo ja heittöö löylyvä kiukahille koko aikkoo, että kuuma tulloo ku rakkaus nii hirviästi rinnasa roihuuvvoo :).
Kyllä, vahvistui vähitellen, kyl, en, ei, en, en, kyl. Nyt sitten pelkäillään vuorotellen vaikka kumpikin tuntee samoin.
Kyllä, kyllä, kyllä ja en, kyllä, ei, ensin toivoin ja sitten en, en, kyllä
Ehkä, joo. En tiedä. Kerroin. En muista. En. En. Kyllä.
Kyllä olen kertonut hänestä siskolleni ja hänen miehelleen ja aika monelle tutulle jotka hänet tuntee, hänen työnsä kautta kun hän työskentelee autojen parissa verstaalla. rakastuminen häneen alkoi vähitelelellen kun huomasin mikälainen ihminen hän todella on niin kyllä minä hänestä näille kahdelle ihmiselle olen vieläkin jotain maininnut, mutta en minä mitään huonja asioita ole hänestä koskaan kenlekkään kertonut.
Nyt joku luulee tuon olevan taas minun teoksia. Ei ole....
Ihastuin, en ole vielä rakastunut, sillä en ole päässyt kunnolla tutustumaan siihen mieheen. Ikävästi näyttää siltä, että en pääsekään tutustumaan. Siksi on tuntunut alamäeltä jo pitkään. Kyllä ihastuminen hienolta tuntui, siitäkin on jo 1,5 vuotta aikaa, kun se tapahtui. Ei se hetkessä tapahtunut, vaan ajan kanssa vahvistui, että tuossa on minulle erityinen ihminen, jonka haluaisi jollain tavalla pitää elämässään osallisena. En ole kertonut, että olen ihastunut. Luulen, että jotain kiinnostusta ulosannistani aavisti.
Kertarytinällä rakastuin. Siitä seurasi vähän kaikkea harmia, mut nyt on kaikki hyvin.
SE oli rakkautta ensisilmäyksellä
Scorppareiden lp kului männä vuosina melki puhki. ;)
Kyllä tapahtui vähitellen, mutta itselle se tuli yllätyksenä ja ihan puskista.. niin erikoista tää on. Aluksi kun en ymmärtänyt kehon reaktioita enkä tunteitakaan, koska pidän hänestä ja ihailen, en odottanut romanttisia tuntemuksia enkä varsinkaan halunnut näin käyvän. Alkoi hirmu kamppailu sisälläni. Toisaalta yritin kieltää tunteeni, toisaalta nautin tunteesta ja halusin/haluan hänen huomaavan. Joskus taas iskee epätoivo ja alan pelätä häntäkin ja yritän olla ihan cool, häpeän jotenkin tunteitani. En saisi näin tuntea. Lisäksi olen tiennyt hänen kokoajan olevan varattu. Ruokaa oon pystynyt syömään, mutta ajatukset pyörivät kokoajan hänessä ihan liian levottomasti. En ole kertonut kenellekkään, paitsi ehkä kaivatulleni silmilläni. Vain mun sydän tietää tän salaisuuden.
Kirjoitit Niinkuin minä voisin kirjoittaa miten olen kokenut...(n-m) on kipeän mukavaa ja toivotonta
Kuulostaa niin tutulta, tätä virusta liikkeellä. n-m
Elämää se "vaan" on, nauti. Kauneinta elämässä, aito vetovoima mitä ei voi järjellä selittää kun se vaan vie ja siitä kannattaa (pi-tää!) nauttia.
Ajattele miten historiassa pakotettiin naimaan joku vanhempien osoittama sopivasta suvusta saman ikäinen täysin vieras henkilö kun nykyään jokainen voi valita vaistonsa (kemian) avulla, kandee vaan muistaa elää jotta _hänet_ saattaa kohdata.
Just äsken meinasi henki salpautua, pitkästä aikaa. Joo, kemia ja kuumat tunteet on tärkeitä.
Minua helpottaa: olen kertonut kaikille, ja mikä ihme se nyt on. Mutta auuuuts pelkään hämähäkkejä.
Keväällä näin hänet ensi kerran.Ihastuin heti.Nyt nähnyt useammin viimeisen kuukauden aikana.Jotenkin alkanut tuntumaan siltä,että taidamme molemmat olla kiinnostuneita toisistamme.Minä mies olen varattu.Asia ei ole mitenkään helppo lähtökohdiltaan.Oma liittoni tiensä päässä.Sen vuoksi varmaan olin vastaanottavainen rakkauden tunteille.Onhan tämä yhtä tunteiden vuoristorataa.Päätös pitäisi tehdä lähikuukausien aikana erosta.Ei tää näin voi muuten jatkua.Tämä kortti mun on pakko katsoa.En muuten anna sitä koskaan anteeksi itselleni,jos en tee jotain.Kukaan muu ei tästä tiedä.Ehkä hän on nähnyt minusta kiinnostukseni.En aio kuitenkaan hätiköidä.Se vain voisi pelästyttää hänet.Hiljaa hyvä tulee...