Olet jäänyt nykyiseen suhteeseesi lähinnä lasten takia vaikka olet rakastunut johon kuhun toiseen?
Millaisena koet tilanteesi?
Millaisena koet tilanteesi?
Kun ei voi hajottaa perhettä
aikaperheestä
2894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ikävä tilanne...olen hukassa ja tuntuu ettei pääse mihinkään suuntaan =,(
Itse suosittelis unohtaa tuollainen ohi menevä ihstus ja laittaa asiat kuntoon puolison kanssa
No tuota...
Ihan peeestä on. Eroa pyörittelen päivittäin. Olen kyllä rakastunut toiseen, mutta se ei olisi eron syy, ehkä ponnahduslauta enemminkin. Tunteet omaa puolisoa kohtaan kuolivat jo kauan ennen uuteen rakastumista. Nyt vain on jotenkin konkretisoitunut se, mistä jää paitsi... En haluaisi uhrata loppuelämää lapsen takia. Luulen, että alan olla kypsä erolle huolimatta uudesta rakkaudesta. Hän eläköön onnellisen elämän tahollaan ilman minua, jos niin tahtoo. Ei hän ole tilivelvollinen minulle mistään.
Samanlaisia ajatuksia minullakin. Ei ihastuminen ole se syy miksi eroa mietin, vaan eroonkasvaminen jo paljon ennen ihastumista ja tunteiden kuoleminen nykyistä kohtaan. En vain osaa päättää tätä nyk. suhdetta... Minun kohdalla ihastuminen (jos näin voi ilmaista) kestänyt kauan.
Mielipide palstalle esitettynä. Romanssit ja ulkopuoliset ihastumiset kuolee pois nopeammin kuin kestävä liitto.
Joskus se nykyinen puolisokin oli uusi romanssi ja sen hetkinen uusi ihastus
Mites vuoden kestänyt avoliitto jossa vauva tullut seksisuhteen aikana ja vaan joutunut jäämään kun kävi vahinko? Mulla tällainen tilanne enkä voi lähteä kun pieni lapsi meillä mutta seksiin suhteemme on perustunut.
Lapsen ei mielestäni tarvitse olla peruste eikä lukko parisuhteelle. "Erosin" olemattomasta suhteesta (ei avo, ei seksi, mikä lie) jo lapsen syntymän aikoihin. En olisi tätäkään vertaa järjissäni jos olisin väkisin jäänyt. En edes harkinnut lapsen vuoksi. Itseään pitää kuunnella! Kunhan lapsi hoituu vaikka kahdessa kodissa sitten ettei kumpikaan väsy yksin.
Tilanne on ahdistava ja pää tuntuu olevan aivan sekaisin.
Pitäisi keskittyä perheeseen ja ajatukset vain harhailevat toiseen mieheen.
Oma aviomies tuntuu enemmän ystävältä kuin puolisolta.
Rakastan ja välitän, mutta en Niinkuin puolisoa.
Olemme kasvaneet erilleen ja ajatus loppuelämästä hänen kanssaan tuntuu raskaalle..
Eikä tunteet toista miestä kohtaan yhtään ainakaan helpota tilannetta.
Nimenomaan ajatus loppuelämästä KAKSIN puolison kanssa, ilman lapsia, on ahdistavaa! En jaksa olla hänen kanssaan, kosketuskin etoo... Olen hirveä, tiedän. Lapset ovat kotona niin vähän aikaa, mutta puolison kanssa pitäisi olla loppu elämä.
Lasten takia suhteeseen jääminen on minusta järkevääkin, jos tilanne on rauhallinen ja lapsille hyvä. Minulla liitossani tilanne ei sellainen ole ollut, mutta tänne turha selittää yhtään mitään, kuraa tulee niskaan joka tapauksessa. Pitäkää simppelit käsityksenne.
Ja tottakai liiton aikana tapahtunut ihastuminen kannattaa unohtaa, sillä uusihan kävelee tosta vaanvastaan, sitten kun aika on sopiva, kuu on oikeassa asemissa ja planeetat suosiollisia.
Hankala tilanne kyllä koska en halua satuttaa ketään osapuolta mutta onnekseni mies johon olen rakastunut onkin vain leikkinyt mun tunteilla joten mun paljon helpompi nyt ajatella että kaikki oli valhetta alusta asti. En tiedä voinko pelastaa perhettäni/parisuhdettani mutta eipä hänen akkansa ainakaan kärsi että hänen miehensä olisi rakastunut minuun(vaikka niin todella mulle uskotteli).
Valitettavasti kyseinen mies asuu liian lähellä ja mietin pääsenkö siitä koskaan eroon. Ehkä rakastuminen voi mennä ohi.?
Että kiitos vain neljän kirjaimen J-mies valehtelusta ja tunteiden hyväksi käytöstä!
Oletteko kunnolla keskustelleet kun noin sanot? Vai omat oletuksesi ja juorut.
Eipä sen kanssa pysty ees keskusteluun kun se ei saa sitäkään luvattua että sais missään treffattua. Ilmeisesti ryyppää kaiken ajan ja sitten menee vaan miekenkiinto kaikkeen.? Tai uutta pukkaa? En tiedä, ihan sama.
En usko juoruihin vaan yleensä omiin tietoihini ja kokemuksiini. Osittain ehkä oletan ja osittain tiedän ja uskon.
Toivottavasti hän pitää vaimostaan huolen ja rakastaa sitä.
Mä en onneksi mennyt tämän miehen kanssa niin pitkälle että se olisi pildee saanu. Olen onnellinen että näin ei käynyt.
Oletko itse tehnyt sen keskustelun eteen mitään? vai syytätkö miestä siitä yksipuolisti? Mulla ei ole vaimoa.
Olen kyllä enemmän kun se mies mutta vastaus jää saamatta viesteihin enkä enää jaksa soittaa sille ja tehdä itsestäni idioottia.
Tällä miehellä on joku emäntä ellei voi vaimoksi sanoa, mutta ihan sama.
Nyt pitää jatkaa elämää eteenpäin vaikka rakastuin ja jäin rakastamaan. Pakko ajatella että sitä miestä ei edes ollut vaan se oli vaan mun vilkkaan mielikuvituksen tekosia.
Toivottavasti se on onnellinen mies.
Rakastan miestäni. Häntä rakastan vain täällä eli hän on vähän kuin part time loveri ;).
Lähinnä mietityttää, miksi varatun miehen pitää osoittaa tunteita ja kiinnostusta. Joo ole vaan iskä ja aviomies. Miksi ensin piti nostattaa sinkun kiinnostus? Olisit antanut olla.
Tunteet ja himot ne on varatuillakin.
Keneen sitä eniten sattuu, jos varattu mies vähän tuntee?! No siihen sinkkuun sattuu. Jos ei ole valmis eroamaan, älä vaivaudu.
Oliskin tuntenut vain vähän. Taisin olla yksin tämän asian kanssa. En usko että hän olis ollu kiinnostunut.
Argh, jos miehelle vääntää rautalangasta ja tekee tikusta asiaa... Olis kiva nähdä ja eihän sitä tiedä ennen...vastaa hän. Ei ollut kyllä minulle. Ei riudu kaipauksessa se mies.
Hieman yksisilmäisesti katselet eikiinnostaenää sitä, että varattu on herättänyt kiinnostuksesi ja osoittanut tunteensa. Onko se oikeasti siitä kiinni, että onko varattu tai vapaa? Pystytkö itse tunteillesi sanomaan, että tuo on varattu älä kiinnostu. Jotkut vaan osoittavat tunteensa ja samahan se pätee parisuhteessakin, että osa osoittaa helpommin siinäkin tunteensa. Lisäksi, jos jonkun ihmisen parisuhde on jo kuollut niin pitäisikö sen ihmisen tunne-elämänkin ollut täysin kuollut? Irrottautuminen suhteestakin on tunteellisille ihmisille ja vastuun muista ihmisitä tunteville ihmisille vaikeaa.
Luulisi että se varattu tekisi seuraavan siirron. Aah, mutta se olikin siis vitsiä.
Olen harkinnut eroa useita vuosia ennen toiseen rakastumista. Olemme yrittäneet korjata liittoamme useampaan otteeseen, myös ammattiapua hakeneet. Tuloksetta. Tällä hetkellä tilanne on se, että minun aloitteestani yritämme jatkaa ystävinä ja tietenkin vanhempina. Mieheni on hyvä isä. Hän ei kuulemma missään nimessä haluaisi erota, muttei aio ryhtyä riitelemäänkään. Molemmat yritämme tässä haastavassa tilanteessa ajatella lastemme parasta. Emme riitele, kotonamme on ihan hyvä tunnelma edelleenkin. Lapsilla asiat ok.
En seurustele tämän toisen miehen kanssa, joten en miellä itseäni 2. naiseksi. En tiedä hänen perhekuvioistaan yhtään mitään, en tiedä, onko hänkin tahollaan onneton. Ikinä en ryhtyisi mihinkään salasuhteeseen, olen myös miehelleni ollut rehellinen tunteistani tätä toista kohtaan. Tämä toinen mies osaa varmasti tehdä omat ratkaisunsa ja kantaa niiden seuraukset, mielestäni minun ei siinä päätöksenteossa tarvitse olla osallisena mitenkään. Jos hän joskus päättää jättää vaimonsa, en siitä aio tuntea syyllisyyttä. Jos hän taas päättää jäädä, niin tietenkin kunnioitan sitä ratkaisua ja jatkan elämääni ilman häntä. En lähde mihinkään suhteeseen, joka ei kestäisi päivänvaloa.
Yritän järjestää käytännön siten, että lapseni voivat jäädä asumaan kotiimme. Itse sitten kulkisin kahden kodin väliä. Jos koskaan päätyisin yhteen tämän miehen kanssa en lähtisi häntä esittelemään lapsilleni ennen kuin olisi viitteitä siitä, että ovat päässeet yli ydinperheensä hajoamisesta. Yksi asia siis kerrallaan, näitä ei mielestäni voi kiirehtiä. Ja vaikka kyseessä on kaksi samanaikaista prosessia (rakastuminen ero) en näe, miksei niitä voisi yrittää selvitellä erikseenkin.
tämä taisi olla kiepä asia monelle
mitään muuta ei ihmisen ole pakko kuin kuolla.