Katkeruus ja pidemmälle edennyt

sielun myrkyttyminen, eli katkeroituminen tuo ihmisen juttuihin tietyn terän, jonka oppii tottumuksesta tunnistamaan.

Joskus tuntuu kun happoa vain purskahtelisi mielipiteitä terästämään, ja joskus aistii silkkihansikkaisiin kätketyn rautanyrkin. Annetaan muka "rakentavaa palautetta", vaikka kyse on jostain ihan muusta.

Joskus katkeruudessa on räjähtävää terävyyttä. Käärme iskee nopeasti.

Joskus katkeruus muuttaa ihmisen maailmankuvaa. Ihminen kehittää itsellensä teorioita eri ihmistyypeistä, jotka hänet ovat tuhonneet. Synkät ajatukset pyörivät villisti mielessä. Vainoharhaisuus valtaa alaa ja lopulta koveneminen.

Katkeruus voi kätkeytyä myös moraalisaarnoihin. Annetaan ohjeistuksia parempaan elämään ja kritisoidaan huonompia ihmisiä. Kaiken takana on vain syvä loukkaantuminen.

Mikä katkeruuden aiheuttaa? Se, että tulee tavalla tai toisella lujasti turpaan. Kun ei vaan voi sille mitään että osumaa tulee kuin nyrkkeilyottelussa. Kaikki menee perille niin että helisee. Ihminen on kuin maalitaulu. Siinä se möllöttää, ja vahvemmat lataa taitavia lyöntejä. Alakoukkua, oikeaa suoraa. Välillä ollaan muka kavereita, mutta se on hämäystä. Yllätysetu antaa lyönnille aivan uutta tehoa.

Luottavaisin mielin ihminen kulkee kohti uusia selkäsaunoja. Yrittää ja yrittää. Mitä siitä seuraa? Hirveitä asioita.

Osaatteko kertoa, että miten se sillä tavalla menee monien kohdalla? Väärä kasvatus? Vai puolustuskyvyttömyys?
4<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Ei sulle voi ketään olla katkera.

Äänestä

Tekstisi oli niin viisas etten uskalla kommentoida muuten kuin että tunnistin tuon ilmiön - itsessäni - kun omassa elämässä oli kaikki vaikeaa ja vialla ja katkeruus valtasi mielialaa. Oli liian helppo purkaa sitä muihin ystävällisenkin puheen rivien väleissä tai sivulauseissa. Itseäni kuitenkin lohduttaa huomata että piirre on ohimenevä ja katosi kun pääsi omista tuskistaan vapaaksi. Se ei ole siis synnynnäistä eikä ikuista. Sitä voi itsessään välttää kun sen tunnistaa. Onneksi. Ja nyt on helpompi tunnistaa myös muista milloin iva on aitoa ja oikeutettua, ja milloin ikään kuin pakonomaista tai opittu tapa sivaltaa tahtomattaan.
En tiedä tarkoititko lainkaan samaa ilmiötä mutta näin ajattelin.

Äänestä

Ja jotkut ihmiset eivät muutu katkeriksi, vaikka olisi rankkojakin kokemuksia. Siihenkin on syynsä.Ihmisiä on moneen junaan.

Äänestä

Itse uskon ihmisistä ensisijaisesti hyvää, mutta puolustaudun kyllä jos sen tarpeelliseksi näen tavalla tai toisella. Omilla kokemuksillani voisi ajatella paljon pahempaa, mutta olen käsitellyt asioita ja vanhat tapahtumat, kymmenien vuosien takaiset olen antanut anteeksi. Ajattelen, että vaikka on paljon huonoa niin monissa asioissa olen saanut keskimääräistä peremminkin. Silti kateutta ja tahallista loukkaamista, alistamista en hyväksy. Ja huono-osaisia, muutenkin huonosti meneviä tulee auttaa, se on meidän kaikkien yhteinen velvollisuus.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Empaattinennainen kirjoitti:

sielun myrkyttyminen, eli katkeroituminen tuo ihmisen juttuihin tietyn terän, jonka oppii tottumuksesta tunnistamaan.

Joskus tuntuu kun happoa vain purskahtelisi mielipiteitä terästämään, ja joskus aistii silkkihansikkaisiin kätketyn rautanyrkin. Annetaan muka "rakentavaa palautetta", vaikka kyse on jostain ihan muusta.

Joskus katkeruudessa on räjähtävää terävyyttä. Käärme iskee nopeasti.

Joskus katkeruus muuttaa ihmisen maailmankuvaa. Ihminen kehittää itsellensä teorioita eri ihmistyypeistä, jotka hänet ovat tuhonneet. Synkät ajatukset pyörivät villisti mielessä. Vainoharhaisuus valtaa alaa ja lopulta koveneminen.

Katkeruus voi kätkeytyä myös moraalisaarnoihin. Annetaan ohjeistuksia parempaan elämään ja kritisoidaan huonompia ihmisiä. Kaiken takana on vain syvä loukkaantuminen.

Mikä katkeruuden aiheuttaa? Se, että tulee tavalla tai toisella lujasti turpaan. Kun ei vaan voi sille mitään että osumaa tulee kuin nyrkkeilyottelussa. Kaikki menee perille niin että helisee. Ihminen on kuin maalitaulu. Siinä se möllöttää, ja vahvemmat lataa taitavia lyöntejä. Alakoukkua, oikeaa suoraa. Välillä ollaan muka kavereita, mutta se on hämäystä. Yllätysetu antaa lyönnille aivan uutta tehoa.

Luottavaisin mielin ihminen kulkee kohti uusia selkäsaunoja. Yrittää ja yrittää. Mitä siitä seuraa? Hirveitä asioita.

Osaatteko kertoa, että miten se sillä tavalla menee monien kohdalla? Väärä kasvatus? Vai puolustuskyvyttömyys?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu