Olin osastolla tutkimusjaksolla, jolla ei todettu, että mulla olisi sitä tai mitään muutakaan uutta diagnoosia, mutta minusta silti tuntuu että mulla on se. Tai siis mitään aistiharhoja mulla ei ole ollut, mutta esim. mun eristäytyminen ja vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ja puheen hajanaisuus (en kyllä edes tiedä mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa) sitten se, että helposti yhdistän asioita itseeni, esim. jonkun nyrpeän ilmeen saatan luulla johtuvan itsestäni jne. Mutta kai ne olisi todenneet sen sillä jaksolla, jos mulla olisi se? Vastasin kaikkiin juttuihin rehellisesti.
Entä jos mulla onkin skitsofrenia?
Skitsoko
22243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minulla samoja vaivoja. Ja vielä aika hatara tuo minäkäsityskin, mutta mitään harhoja en myöskään näe. Olen kai vaan epävakaa sisäänpäinsuuntautuneesti.
Voi herra jestas. Menkää jo tutkimuksiin. Taidatte kyllä olla ihan itsekseen siellä omassa pääkopassanne :D mulla se puheen "hajanaisuuskin" johtunut kyllä armottoman huonosta nukkumisesta.... eipäs nyt uuvahdeta kokonaan. Mutta kiitoksia kiitoksia.
En näe että sinulla olisi skitsofrenia.
Sen analyysin tekee yleensä lääkäri. Joten kannattaa puhua lääkärin kanssa asiasta, niin saat vastauksen oireillesi.
Skitsofrenian hoitoon käytetään yleensä Peratsinia, onko sinulla joku lääkitys?
Oletko epävarma, ujohko ja pystytkö ilmaisemaan tunteitasi?
Sairaus on aina vakavasti otettava asia ja sitä pitää hoitaa, mutta jotenkin tuntuu, että tänä päivänä halutaan heti diagnoosi jokaiseen hetkeen ja tilanteeseen. Ihminen kehittyy kriisien kautta. Ihminen tuntee välillä enemmän epävarmuutta ja epäröi itseään ja omia kykyjään ja terveyttäänkin, mutta senkin kuuluu ihmisenä kasvamiseen. Ilman minkäänlaisia kriisejä, epävarmuustekijöitä, kokemuksia itsestään ja muista, ihminen ei kehity henkisesti. Toiset meistä ovat ulospäinsuuntautuneita, toisen vähemmän kontaktia ottavia, mutta meitä nyt vain on erilaisia persoonia ja hyvä niin. Minusta tuntuu, että me olemme tässä ajassa ikään kuin luotu tietty "ihanne ihmisen" kuva, jonka jokaisen "salonkikelpoisen ihmisen" pitäisi täyttää. Eihän se niin mene, eikä pidä mennäkään. Ei sosiaalinen tai puhelias ja aktiivinen ihminen ole yhtään sen parempi kuin hiljaisempi, ujompi ihminen. Me olemme erilaisia, ainutlaatuisia luoman luomia arvokkaita ihmisiä sellaisenaan kuin olemme.
Tunnen joitakin ihmisiä, joilla on kova tarve sosiaalisuuteen, mutta joilla ei ole kuitenkaan minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Eli tarve sosiaalisuuteen on kova, mutta sosiaalisia taitoja ei kuitenkaan ole kehittynyt. Esimerkiksi tämän kaltaiset ihmiset ovat katastrofi missä ovatkaan/liikkuvatkaan. Tämän kaltainen ihminen voi olla kova puhumaan ja voi olla hyvä jutun kertoja ja omata hauskoja juttuja, mutta vain sen pienen hetken hän pystyy toimimaan, kun on valokeilassa. Mutta heti, jos asiat eivät menekään juuri omalla haluamallaan tavalla ja juuri itse ei ole se "valo" siinä hetkessä/yhteisössä, niin siinähän ne todelliset sosiaaliset taidot tulevatkin esille. Joten se sosiaalisuus tömähtää tähän, ja sitten ollaankin aivan muuta kuin sosiaalisia. Näillä ihmisillä on vain ns. sosiaalinen naamari, mutta eivät suinkaan ole sosiaalisilta taidoiltaan niin kehittyneitä kuin antavat ymmärtää. Toisaalta, joku ujo ja hiljainen voi olla paljon sosiaalisempi kuin mitä aluksi ajattelekaan. Eli sosiaalisuus ei ole sitä, että kuka on eniten "äänessä ja kenellä on parhaat jutut" vaan, kuka osaa oikeassa elämässä ja eri tilanteissa aidosti huomioida myös muita ihmisiä ja muiden ihmisten tarpeita yli omienkin tarpeiden (tarvittaessa). Aidosti sosiaalinen ihminen ei myöskään vertaa itseään muihin eikä myöskään "kilpaile" muiden kanssa ihmisyyden arvosta.
Kannattaa tutustua Professori Riitta Keltikangas-Järvisen määritelmään aidosti sosiaalisesta ihmisestä.
Löytyi ihan kiinnostava juttu:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/04/yliarvostetaanko-sosiaalisuutta
Liisa Keltikangas-Järvinen, yksi harvoista suht' täysjärkisen oloisista psykologeista. (haluaisin muuten tietää, mikä on keltikangas)
kaikki Jeesukseen uskovat leimattiin hulluiksi, ihan lähihistoriassa.
käyttää hyväkseen ihan mielisairaita teorioita ihmisten keskuudessa.
Älä usko panettelijoita, sillä heitä on paljon.
Ehkä luonteeseesi kuuluu vain epäluuloisia piirteitä, joita voit työstää yksin tai psykologin kanssa. Epäonnistuminen ihmissuhteissa johtunee jostakin muusta, ehkä huonoista ihmissuhdetaidoista, olemuksestasi tai erilaisuudestasi. Puheen hajanaisuus voi viitata neurologisiin sairauksiin, päihteiden seurauksiin tai pään vammoihin.
Onko se muuten psykopatiaa jos aloittaja ei kirjoita itsestään vaan ikäänkuin tekeytyy henkilöksi, jota vihaa ja ikäänkuin kirjoittaa sitä mitä kuvittelee tai haluaisi vihan kohteensa miettivän?
Mielestäni se on vainoamista, kiusaamista ja piiloihastumista/ rakastumista jos jatkuvasti kirjoittaa esiintyen jonain tiettynä henkilönä.
Sama kylläkin pätee viraomaisiin esim. poliisit, jotka jahtaavat viattomia, etsivät kivet ja kannot, jotta voitaisiin löytää jokin porsaanreikä, josta voitaisiin lavastaa viaton ihminen syylliseksi. Vainoamista, syrjimistä ja kiusaamista se on
Ahaa, puhut gangstalkingista.
Esimerkiksi sisäministeriö on kertonut että "syrjäytymisvaarassa" olevia nuoria pyritään löytämään ja saamaan kiinni moniammatillisen yhteistyön keinoin. Mietin vaan että mitä sellainen stalkkaus ja jahti aiheuttaa kohdehenkilön asemaan kun ympärille leviää epäilyksiä jopa viranomaisten toimesta...
Siis noilla vaikeuksilla sosiaalisissa suhteissa tarkoitin sitä, että mulla on aika vaikea luoda ihmissuhteita ja ylläpitää niitä, koska olen tosi "hitaastilämpenevä" tietynlaisten ihmisten kanssa. Mitään päänvammoja, neurologisia sairauksia tai päihteistä johtuvaa mulla ei ole. Ja en siis edes tiedä onko mun puhe hajanaista, mutta oli kuulemma psykologin mielestä hajanaisuutta ainakin silloin kun olin psykoottinen.
Ja ihan omana itsenäni ja itsestäni kirjoitan.
OK. Älä silti anna liikaa painoarvoa psykologin tai hoitajan mielipiteille. He tietävät mitä oireita sopivasti tulkitsemalla ja kirjaamalla saavat ohjatuksi asioita esimerkiksi skitsofrenia-diagnoosiin ja sellainen tuottaa heille työllistävää vaikutusta. He voivat tuntea myös onnistuneensa työssä kun "osaavat" huomata jonkin sairauden (jota ei kuitenkaan välttämättä ole) oireita. Jos olet ollut psykoosissa tai neurolepteissa niin puheen hajanaisuuden arviointi lienee tehty väärällä hetkellä.
Sosiaalisten suhteiden osalta toivon että löydät uusia ihmissuhteita joiden myötä vahvistut etkä joudu miettimään asioita joita ei ole olemassakaan.
tarja kysymään neuvoa alan ammattilaisilta. Täällä pruukaa saada kysymyksiinsä niin monenmoisia vastauksia.
Neuvoisin sinua -nimimerkin kanssa. Pyydä päästä uusiin tutkimuksiin, jos asia huolestuttaa sinua. Täältä on ihan turha kysellä muiden mielipiteitä asiaan, koska tämä on vain anonyymipalsta, eivätkä muut lukijat tunne tilannettasi.
Missä sairauden raja on, mikä oire katsotaan menevän sairauden puolelle. Sairauden rajat ovat osittain vain ihmisten omia päätelmiä. Erilaisuutta ei hyväksytä eikä ymmärretä vaan leimataan joskus sairaudeksi. Jos vika onkin vain leimaajan rajoittuneessa käsityskyvyssä. Mikä on ihminen kaiken rajaamaan tiettyyn muottiin? Ihmisen tieto on aina vajaata ja täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan.
Erittäin hyvä kommentti! Kiitos. Ajattelen itse juuri samoin. Ja sanoisin kaikille vielä, että uskokaa itseensä ja luotettuihinne. Asiantuntijat ja erikoislääkärit monesti näkevät/löytävät juuri sen oman erikoisalansa sairauksia paikoista, joita ei edes ole. He ovat asiantuntijoita omalla alallaan, mutta jokainen on oman itsensä paras asiantuntija! Ja sitä asiantuntijuutta ei pidä ulkoistaa tai antaa muiden päätettäväksi. On vain pieni pieni promilli ihmisiä, jotka eivät kykene olemaan oman itsensä asiantuntijoita. Ja oman kokemukseni ja lähipiirin kokemukseni pohjalta olen tehnyt havainnon, että jos on hyvää kampaajaa vaikea löytää, niin vielä vaikeampaa on löytää itselleen sopiva psykologi tai psykiatri. Tiedän monia, jotka ovat löytäneet vasta neljännen tai viidennen jälkeen itselleen sopivan asiantuntijan. Me olemme erilaisia ja se on rikkautta. Ja tottahan toki psykiatritkin ovat vain ihmisiä ja kaikki vain eivät voi olla alansa huippuja. Tämäkin on hyvä pitää mielessä. Älkää olko vietävissä tai liian helposti johdateltavissa. Sinun elämäsi on juuri sinun elämäsi eikä kenenkään muun. Usko ihmisiin, joihin oikeasti luotat. Niitä ei ole kovin montaa, mutta sitäkin kallisarvoisempia. Miten joku about täysin tuntematon edes voisi olla kenenkään paras asiantuntija! Asiansa hän voi tuntea, mutta ei juuri sinua niin paljon, että voisi kovinkaan tarkkoja analyysejä tehdä.
..tarkkoja analyysejä tehdä juuri SINUSTA!
Mee mielenterveyssivustolle, siellä saat vertaistukea
Tilannettasi ei varmaan paranna se, jos pyörittelet näin suurta asiaa yksin mielessäsi. Kehoittaisin sinua mitä pikimmin ottamaan yhteyttä tahoihin, joilta voit saada vastauksen mieltäsi askarruttavaan ajatukseen.