Milloin joutuu osastolle?

No riippuu vähän siitä mitä osastoa tarkoitat.
Itse jouduin sisätaudeille kun meinasin kuolla. Elektrolyytit päin helv..... paino 33 kg ja pituutta 168 cm. Jalat turposivat pölkyksi, sydän alkoi antaa periksi. Minua ei tarvinnut pakkosyöttää, pelästyin niin että aloin syödä hieman. Minuun luotettiin ja sain ruokailla yksin. Enegrialisät meni vessasta alas. Pääsin pois kun paino oli 36 kg. Nestettä suurin osa. Sen jälkeen käynteja sis.polilla ja verikokeita ja sydänfilmiä ym.Lääkäri sai ylipuhuttua yleissairaalapsykiatrian kriisiosastolle. Ensin en millään halunnut olla siellä, mutta siellä oli tosi kivaa porukkaa ja hoitajat loistavia! Siellä 2 kk olin ja paino nousi 37 kiloon. Sen jälkeen psykologilla terapiassa, jatkuu edelleen.
Nyt hoipun just normaalipainon alapuolella, mutta jaksan jo elää!
Missään muissa letkuissa en ollut kuin tiputuksessa sisätaudeilla.
Keskimäärin tavoite on kai osastolla sellanen kilo-puol-toista viikossa. Kotihoidossa vähemmän. Mulla ei koskaan noita kriteereitä laitettu, koska olin hyvin hankala potilas. :-/ Pääasiana pidettiin että yhtään ei laskea saa paino, ja kovasti kehuttiin kun nouseen satakin grammaa viikossa! Minulla oli aivan loistava lääkäri.Sanoi että pakolla ei mitään voiteta. Jos paino saadaan pakottamalla ylös, se putoo heti kun potilas pääsee omilleen! Sairaus on päässä ja näkyy kropassa. Ei auta jos päätä ei hoideta.
No nyt sitten jotenkuten hyväksyn kun pysyn alle 50 kg:n. Sen olen päättänyt jalääkärille sanonut. Saan olla rauhassa, terve paino tämä ei ole mutta tuhat kertaa parempi kuin sairaimpana aikana!
Ja koskaan ei saa sanoa ei, ehkä vielä joskus ylitän sen 50 kg! :-D

Menin vapaaehtosesti psykiatriselle (kaduin kyllä heti...) mitoissa 162/34. Olin puoltoista kuukautta ja lihoin 38 kiloon ja lähin vaikka lääkäri oli kovasti sitä vastaan. Hemmetin vaikeeta sieltä oli päästä lähtemää, vaikka vapaaehtosesti meninkii... en suosittele.

Ulfåsassa ja Tammiharjussa, yht. n. 1,5 vuotta. Tammiharjussa ei älytty anoreksiasta mitään, söi jos söi ja jos ei syöny niin vapaakävelyt, ryhmät pois, pahimmillaan hoitajat kyllästyi mun valehteluun ja kantoi huonekalut yläkertaan; nukuin 2 vkoa patjalla tyhjässä huoneessa.
Ulfåsassa älyttiin syömisen päälle, muttei taas masennuksesta tai muista mielen sairauksista oikein mitään. Ulfåsassa sairaus-ajattelu viedään äärimmilleen. Kun on siellä loppuvaiheessa hoitoa, ne säännöt ja ajatusmallit hoitajilla ja muilla potilailla naurattaa :)

Ulfåsaan menin vapaaehtosesti, tuolloin olin muitaakseni jotain 39/163. Tammiharjussa pakolla ja silloin ekassa sisäänkirjauksessa 45/162.

En ollut letkuissa luojan kiitos, koska tiedän että silloin en "olisi luovuttanut" ennen avannetta. Sydämeen jäi kuitenkin vuosien pelleilyistä paljon: QT päin prinkkalaa ja rytmäreitä edelleen, ja pahimpana liian alhaisena säilynyt verenpaine. Paineet oli monta viikkoa siinä 38/42 yötä päivää, eivätkä ole palanneet ikinä normaalin rajoihin.

Ulfåsassa lihoin sen 0,6 kg pyöreesti viikossa, kun annoin lopulta painon nousta. Eihän se nouse jos ei anna nousta, kukaan ei loppujen lopuksi pysty pakottamaan (täys- tai alaikäistä) nostamaan painoa, saati sitten syömään. Aina löytyy keinot välttää pakkolihominen.
Kuitenkaan kukaan ei jaksa loputtomiin taistella vastaan, ja siinä on mun mielestäni pakkohoidon iskun paikka.

Anna hoidollesi mahdollisuus! Nosta painoa vapaaehtoisesti! Vaadi pitkä sairaalajakso.

No jaa, vaikea ja vaikea. Itsetuhoisesti käyttäytymällä ja/tai liikaa nutrittamalla yleispsykiatriselle. Väliaikaisesti tosin, mutta keinonsa kullakin. Kolmen päivän hengähdys syöttämisestä on ihan mukava useiden kuukausien jaksoilla.

Kyllä sieltä alaikäistekin pääsee pois, jos ei ole pakolla, ja vanhemmat päästävät. Aikuisia ei Ulfåsassa kyllä laiteta pakkohoitoon, ja nuoretkin roikkuu kyllä välillä polin puolella niin huonossa psyykkisessä ja fyysisessä kunnossa tai päiväosastolla ettei mitään järkeä. Aika hyvin itsensä osaa puhua osastolta pois, ei se oikeastaan vaikeaa ole.

Aika harva, joka Ulfåsassa on kokovuorokautisella ollut, pääsee puolessa vuodessa "tarpeeksi terveenä" kontrollista. Itselläni kontrollit syömishäiriöklinikan hoito yleensäkään vikan osastojakson jälkeen kesti yli 2 vuotta. Ja n. 1,5 vuotta tästä olin normaalipainoinen.

Mikä turha kiire sieltä hoidosta pois on, kun kerran on sisään päässyt. Meillä ainakin oli siellä porukalla hyvä fiilis sen suhteen, että hoito viedään loppuun saakka.

No 5 kilon pudotus riippuu siitä mikä on lähtöpaino :) jos muutenkin keikkunut alipainon rajalla, on 5 kiloa paljon. Jos paino on 7 kiloa normaalin yläpuolella, ei ne kyllä laita osastolle. Ehdottavat luultavasti päivistä.

Mene sinne. Siellä on muksat mutta ihan älyttömän epäreilut hoitajat :)

Mä olin kaks kertaa osastolla :( ja olin vasta 12 ja 13... En siis päässyt itse pois. Jouduin sinne mitoissa 146cm/26kg. Se eka kerta oli aivan kauhee ja näen siitä vieläkin painajaisia, vaikka olen jo 16. Kannattaa parantua ennen kuin sinne joutuu.

153cm/33.9kg

Noissa mentiin, mutta varsinainen syy osastolle joutumiseen oli fosfaattiarvot.

Kokemus vajaa kolme viikkoa kestävästä jaksosta oli ihan hyvä. Hoitajat oli mukavia. Tylsyys taisi olla suurin ongelma, kun ei saanut poistua osastolta eikä ollut lupaa mennä (alkuvaiheessa) uloskaan.

Olin lastenosastolla eli ei ollut mikään syömishäiriöihin erikoistunut.