Hauska kokeilu olisi sellainen: Psyykataan itsemme rennosti ja ytimekkäästi siihen tilaan ja fiilikseen kun olimme ensikertaa "suuriatunteitaherättäneiden" kanssa tekemisissä. Millaista se oli...
Asiat ihastuksien jne. kanssa voisi alkaa tavallaan "puhtaalta pöydältä" ja kuin rewindillä voisi antaa itselle luvan ja mahdollisuuden "korjata" asiat...jos korjaamista on..
Tavallaan kun kohde tulee lähettyville, toimikaa kuin olisitte halunneet toimia alkuunkin ja jos ei halua ei tarvitsisi näyttää tunteitaan vaan "tasata tilanne". Kauheeta lässymiä, mut psykologisesti toimiva?? Onnistuisko..
Jos kokeilette kertokaa miten kävi. :)
Asiat ihastuksien jne. kanssa voisi alkaa tavallaan "puhtaalta pöydältä" ja kuin rewindillä voisi antaa itselle luvan ja mahdollisuuden "korjata" asiat...jos korjaamista on..
Tavallaan kun kohde tulee lähettyville, toimikaa kuin olisitte halunneet toimia alkuunkin ja jos ei halua ei tarvitsisi näyttää tunteitaan vaan "tasata tilanne". Kauheeta lässymiä, mut psykologisesti toimiva?? Onnistuisko..
Jos kokeilette kertokaa miten kävi. :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
En mä halua. Katson, miltä tuntuu. Siinä kaikki.
Aika hassu neuvo sulla :D
Vaikea aloittaa enää "puhtaalta pöydältä" ikään kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan.
Toisaalta, jos psyykkaisin itseni siihen tilaan kun hänet ekan kerran tapasin - mun pitäis psyykata itseni jokseenkin jännittyneeksi :D Enkä mä silloin ekalla kerralla edes kauheasti kiinnittänyt häneen huomiota, enempi vei huomiota se tilanne.
voi olla tärkeämpi kuin "hän"?
Sivusta vaan: eiks aika moni tapaa toisen ekalla kerralla jossain "tilanteessa" eikä silloin ekalla kerralla ole vielä mitään ihmeempiä tunteita toista kohtaa kun ei kerran ole aiemmin vielä tavannut eikä tunne koko ihmistä? Voi olla kyse vaikka elokuvista, jostain harrastuksesta, kaupan kassasta, sähkömittarin lukijasta, whatever. Mä ainakin esim. kaupan kassalla keskityn pakkaan ripeästi ne tavarani ja keskityn niihin enempi ku kassahenkilöön, jotta pääsen äkkiä tieltä pois kun kauhea jono takana. Tosin en oo koskaan jännittänyt kaupan kassalla :D
...että päädyttäisiin tasan siihen tilanteeseen, milloin ei ollut " mitään "
Omalta kohdaltani sanoisin, että se ei vain ole mahdollista.
Siihen tarvittaisiin oikeasti aikakone - ja siltikin, uskon, että kaikki menisi ihan samalla tavalla. Jos siis oikeasti voisi siirtyä ajassa taaksepäin ja tavallaan kaikki välissä tapahtunut pyyhkiytyisi pois, niin ettei siitä muistaisi mitään. Se menisi ihan samalla tavalla "uudessa ajassa".
HassuNeuvo puhuu asiaa..Tuoko olisi se pointti Luulisin. Ideako olisi sellainen että ihminen voi oikeasti vielä halutessaan " korjata" tilanne asiallisesti ?Väitän että on helpompi lähestyy ku psyykkaa siihe tilaan itsensä tosiaan että toinen onki "uusi "...
kulunut...voisi olla helpompi kohdata hänet just tollai. . . . "Moikka, kiva nähdä"-tyyliin.
Ei odottaisi mitään vaan olisi rento ja asiallinen.
Minä uskon että huomioisin hänet paremmin kun tavallaan hän on jotenkin tullut lähemmäksi minua ja ymmärrän häntä enemmän, ja millainen ihminen hän on niin ja meissä on jotain samaa me kumpikin viihdymme rauhallisuudessa ja uskoisin, että on muitakin asioita josta me pidämme kun minä silloin jo tavattiessamme ensimäisen kerran. Niin en minä pelkkää mitään kassajonoja, mutta en minä kyllä viihdykkään niissä.