Ehkä se kortti ei sittenkään ole hyvä idea... Ehkä se olisi parempi antaa sitten, jos tuntisimme toisemme...
En taida uskaltaa
EiMinustaOleTähän
40360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Mikä mielesi muutti?:)
Minä en vain uskalla. Pelottaa se, että miten hän reagoi siihen...
Jos vähänkään on fiksu niin varmasti hienosti:)
No hän on. Minä vain olen tällainen joka ei saa mitään aikaiseksi... Jotenkin vain pelottaa, että mitä hän ajattelee, kun tuntemattomalta tulee viestiä, että hei tykkään sinusta.
Miten voit tykätä hänestä, jos ette tunne toisianne? Oletko vain nähnyt hänet jossakin ohimennen vai oletteko kenties "tutustuneet" netissä, mutta ette oikeasti tavanneet?
No tämä on oikeastaan se syy miksi en uskalla sitä korttia hänelle laittaa. Ei ole kyse mistään netti tuttavuudesta. Ihastuin häneen jo ensi näkemisestä... Ja ohimennen vain näemme, mutta niinkuin tuolla alempana sanoin, että vaika olemme tuntemattomia toisillemme, niin silti tiedämme toisistamme varmasti aika paljon kuitenkin... Ja kaikki mitä olen saanut hänestä kuulla ja millaisena itse olen hänet nähnyt, niin on vain vahvistanut tätä ihastustani. Yli 3 vuotta hän on ollut mielessäni...
Pistä vaan viestiä jos oisit mun, jos et muuten uskalla. Pliis pliis
Jos mulle oot lähettämässä sitä korttia, niin anna tulla se vaan. Minua sinun ei tarvi pelätä koskaan. Kai me jo sen verran tunnetaan toisiamme, vai mitä?
No en minä häntä pelkää. Ja tuokin, että vaikka emme tunne toisiamme, emme ole ikinä jutelleet tai mitään, niin siitä huolimatta se toinen ei ole mikään täysin tuntematon. En tiedä... Mitä enemmän pyörittelen näitä asioita mielessäni, niin enemmän vain olen sekaisin.
Täällä minulla aivan samat tunnelmat; en ole koskaan ikävöimäni miehen kanssa jutellut tms. Silti hän tuntuu niin tutulta. Näenkin häntä todella harvoin. Nimen olen saanut tietää sattuman kautta ja vähäsen urkkimalla :) Osoitetta/ numeroa ei hänelle ole. Voi kun olisikin.
Lyökää te stalkkeriujopiimät hynttyyt yhteen, älkääkä pelotelko vieraita tavallisia ihmisiä.
No minun tapauksessani ei tarvitse olla mikään stalkkkeri, että tietää toisesta asioita... Hän varmasti tietää minusta yhtä paljon, ellei enemmänkin.
Onko sulla se kortti jo? Ja ootko laittanu siihen, mitä haluat laittaa? Itse tekisin kortin valmiiksi ilman paineita siitä, että kortti pitäisi lähettää/antaa yms. heti. Sitten voisi tuumailla esim. milloin sujauttaisi sen postilaatikkoon? Silloin, kun mä lähetin jotain kaipaamalleni, niin mä pyörittelin asiaa, että laittaisko vai eikö laittais, voisko nyt olla vai eikö vois.. Pyörittelin paljon kysymyksiä päässäni, mut lopulta ajattelin, että mun on tehtävä tämä itseäni varten. Ja sit vaan lähetin sen. Mut eihän se pyörittely lopu siinä vaiheessa, kun sen lähettää vaan asiat selkeytyy vasta saadessaan vastauksen ja mahdollisessa sovitussa tapaamisessa, jolloin voisi keskustella asioista. Itse ottaisin yhteyttä, jos saisin itselleni kortin tai jotain muuta vastaavaa. Vaikka onhan se yhteydenottaminen jännittävää varmasti siinäkin tilanteessa, että saisi kortin joltain. :)
On minulla kortti jo valmiina, mutta en ole vielä kirjoittanut siihen mitään. Paperille kylläkin olen, mutta vielä mietinnässä tuleeko juuri se siihen korttiin...
Kun näin kortin kaupassa, niin ajattelin tämän olevan hyvä ajatus... Että sillä kortilla voisin kertoa tunteeni ja voisimme vihdoinkin tutustua toisiimme. Mietin kauan, että ostanko sitä korttia, kävin välillä jopa muissa kaupoissa ja palasin takaisin katsomaan kyseistä korttia... Minulle sanottiin, että kannattaa ostaa, koska jos en osta, niin tulen kuitenkin katumaan asiaa. Ja se on ihan totta, joten ostin kortin.
Pari päivää leijailin pilvissä ja ajattelin, että tästä kortista se meidän tarinamme voisi alkaa, mietin mitä kirjoitan ja miten minä kortin hänelle antaisin. Ja sitten tuli se pelko, että mitä hän mahdollisesti ajattelee kortista. Juurikin sen takia, että eihän me oikeasti edes tunneta toisiamme.
On varmasti paljon hyviä vaihtoehtoja, mitä voisit kirjoittaa siihen korttiin. Mielestäni tärkeintä on se, että viestisi ns. välittyy, ja annat yhteydenotto tavan, jolla sinuun voi olla yhteydessä. Sinulla tuntuu olevan tarve itsesi ilmaisuun hänelle, jotta voisitte tutustua toisiinne. Ja, jos tämä tapa tuntuu sinusta sellaiselta, minkä itse pystyt/haluat toteuttaa niin kuuntele itseäsi. Tuskin pystyt etukäteen varmasti tietämään, mitä toinen ajattelee kortistasi. Vai voitko? Minusta olisi tosi jotenkin söpöä tai suloista saada tuollainen kortti. Suosittelen sinua kuuntelemaan nyt ensi sijaisesti itseäsi.
Niin... Tämä on ehkä ainoa keino... Ainakin minulle, kun en uskalla lähestyä häntä muutenkaan. Ja minä tulisin katumaan sitä, jos en laita hänelle korttia, koska sitten en olisi tehnyt mitään meidän tutustumisen hyväksi. En voi tietää mitä hän kortista ajattelee, mutta niinkun aikaisemminkin kirjoitin, niin hän on kuitenkin fiksu mies, joten vaikka hän ei tuntisikaan samoin, niin hän osaa kuitenkin suhtautua asiaan minunkin tunteitani ajatellen. Nyt kun taas mietin asiaa, niin en ymmärrä mitä minä oikein pelkään. Mutta tämä minussa juuri onkin vikana. Olen niin ujo, että pelkään kaikkea ihan turhaan... Kiitos sinulle, sain taas ajatukseni vähän selvemmäksi.
Näyttää olevan yhtä jännittävää kuin joulupukille kirjoittaminen.
Mitä koodia käyttää. Niin on musta pullo hyvä idea :)
Rohkeasti vaan otat yhteyttä, eikö niin? Ettet jäisi katumapäälle. :)
Minä yritän ainakin. Jos nyt saisi kirjoitettua sen kortin valmiiksi, niin olisi taas yhden askeleen lähempänä.
No et sä saa sitä kuitenkaa lähetettyy! Parempi vaa jättää lähettämät se tuskin tollaselt mitää yht.ottoo haluu!
Nykyinen Palsta-Risto
No ehkä minä vain lähetän sitä pullopostia Joulupukille ja toivon lahjaksi vain kaivattuani. Lentosuukon voin vielä lähettää perässä, sekin varmasti menee perille. Sitten saakin odotella, että löytyykö hän sieltä kuusen alta paketissa.
Joo. Säilytä se kortti nyt kumminkin kaiken varalta. Älä hukkaa sitä. Se on arvokas muisto sinusta ja hänestä ja tästä ajasta.
Niin, muisto siitä, että minusta ei ole mihinkään... Mutta kyllä minä sen säästän. Ehkä joskus tapahtuu sellainen onnellinen ihme ja me saammekin toisemme. Voin antaa kortin hänelle sitten... Tai jos saankin yhtäkkiä tarpeeksi rohkeutta, että uskallan sen hänelle vielä viedä.
Älä sä välitä mitä muut sanoo. Nyt pyydä vaikka kaveria viemään se kortti postilaatikkoon tai postiin. Mun mielestä huonoin tilanne on että et tee mitään. Se varmasti kuluttaa sisältä, siksi juuri kerää rohkeutesi ja tee kuitenkin sen mitä olit itsellesi luvannut. Onnea sulle ja rohkeutta nyt.
Kiitos. Katsotaan mitä tapahtuu, milloin tapahtuu vai tapahtuuko ollenkaan.
Olisin iloinen ja otettu jos saisin sinulta kortin.
Laita vaan korttia tulemaan. Siitähän se tutustuminen alkaa...
Se on tosi hyvä idea, kannattaa toteuttaa :)
Kortti on loisto idea. En keksi sellaista mitä kielteistä hän voi sulle kertoa. Tietenkin pitää olla riittät yhteystiedot.
Laita se kortti postiin. Rohkeus kyllä palkitaan lopulta. Sitten voitte myöhemmin sie ja hän muistaa hyvällä kun otit siten yhteyttä. Onnea siulle ja tee se sydäntäsi seuraten.
että laitat sen kortin. Nyt hep ja hop ja kiikutat sen postiin.
Taas tarkistin postilaatikon. Ei korttia. Mietin itsekseni jos kortti olisi tullut olisin jo soittanut hänelle. Ja olisi suunniteltu milloin tavataan.Ei se ole sen vaikeampaa.
Onneksi minun kaivattuni ei ole täällä palstoilla, niin hän ei nyt turhaan odota korttia saapuvaksi. Tuntuu kyllä pahalta jo sekin, että nyt jotkut muut odottavat täysin turhaan.
Tuollainen kortin lähettäminen on ihan tulkinnanvarainen juttu, kannattaa miettiä kahdesti. Sillä vaikeushan on siinä (jos siis naiselle lähetät), että mitä se kortti esittää, minkälaisia värejä siinä on ettei sitä vaan tulkittaisi väärin.
Miehelle tämä olisi menossa. Tottahan tuo on, vaikka kortti onkin minun mielestäni söpö, ei se tarkoita sitä, että hän siitä pitäisi...
Mikset vaan mee jutteleen?Loppus tommonen vääntäminen ja kääntämisnen.Sithän tietäisit paljon enemmän kaikesta.
Niin... Miksi jollekin näinkin yksinkertainen asia on niin vaikeaa... Kyllä minä usein toivon, että olisin rohkea, että olisin sellainen, niinkun muutkin. Mutta minä olen vain minä... Tällainen ujo tyttö, josta ei ole mihinkään...
Kortit vanhanaikaisia. Kukat toimivat paremmin ja suklaaaa... nimetön lähetys silti tunniste juuri sinusta.