Olen lähdössä mökille klapien tekoon. Naapurilla on klapikone ja auttelen. Tontilta kaadettiin kolme kuusta ja naapuri saa osan klapeista palkaksi. Mitä uutta muut saavat tänään kokea?
Uusia asioita voi kokea tässäkin iässä.
kaalikoita
1665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eivät nuo mainitut työt kaikille ole uutta, kuuluhan ne muiden vastaavien rinnalla maaseudulla elämiseen.
Uuden kokeminen taas on paljon itsestä kiinni, kokeeko sen lukiessa ajatustason väläyksinä, luonnonihmeitä ihastellessa, tai sopusointuisina kanssaihmisten kohtaamisina.
Tuo iloitsemasi ulkoilmassa työskentely, antaa paitsi liikunnan iloa, avaramman siistimmän pihapiirin, ja hyviä "klapeja " tulisijaan.
Oisko sulle uusi asia mikrobien puhdasviljely, mulle ei? Erilaiset ovat elämämme ja kokemuksemme. En saanut kokea klapien tekoa nytkään, naapuri oli eilen poikansa kanssa tehnyt klapit. Siispä ihanassa aamuauringossa järven kimallellessa kokosin havuja. Naapuri kuskasi palkkioklapejaan omalle tontilleen. Aamuaurinko paistaa nyt laveammalti mökille, vuokralainen on tyytyväinen.
Vei sitten naapuri sinunkin klapit ahneuksissaan ja sinulle jäi joulu havut, tasan ei käy klapien tekeminen.
Sekä metsuri, että naapuri hoitelivat asiansa hyvin. Kävi vielä ilmi, että naapuri mm. muuraa takkoja. Tarvitsen tällaisen työn tekijää ja löytyi noin läheltä. En ole aikaisemmin kovin paljon asioinut naapurin kanssa, koska mökki on vuokrattuna enkä itse ole paljon siellä.
Olihan hassun hauska ajatus,...Jugurttia tosin syön joskus mielelläni, kaipa nekin :D mikrobit sitten on hyväksi! Mahdottoman hyvää tuo turkkilainen onkin, ja vielä hunajan puutteessa sokurin kera.
No, työthän meni varmaan riuskasti siellä, jumppaa saa kyllä elakelainen jos vaan keksii millälailla.
Olen tainut saada pienen lintuystävän täällä uudessa asuipaikassani, kun se on tiiraillut ikkunalaudalla jo usein sisälle:)
No tuulettaessani keittiön ikkuna raollaan, se pyrähti sisälle katsomaan, istui nätisti lampunvarjostimelle, lenteli ympäriinsä ja yritti olkkarin ikkunasta löytää menoaukon:D
Voi, että kun piti hiljaa liikkua ettei pikkuinen törmäile, ja ymmärsi se minua, lennähti kun avasin keittiön ikkunan puolilleen. Katsoin äsken lintulajeja, taitaa olla pirteä kuusitiainen.
Loistava syyspäivä jälleen, on tuo aurinko selvästi matalammalla kaarellaan, mutta ilahduttaa niin säteillään.
Vieläkin tirskahdin ,..mikrobeista, niistä en paljoa tajua, heipat :)
Pieneliöt ovat todella mielenkiintoisia ja tärkeitä. Saavat aikaan hyvää ja pahaa ihmisen näkökulmasta katsellen. Enemmän hyvää, sillä nykyisenlainen elämä ei olisi ilman niitä mahdollista. Mulle lensi hieman pienempi siivellinen eli kärpänen sisälle, kun pidin ulko-ovea auki. En voi sietää kärpäsiä, joten jahti on tulossa.
Jos ei mökillä siedä yhtä viatonta erakko-kärpästä, ei ole elämä mallillaan. Pitäähän siellä sietää lukuisia muitakin ötököitä, etenkin kesä aikana.
En vain siedä kärpäsiä, en ampiaisia, en hyttysiä sisätiloissa. Siihen ei ole kellään nokan koputtamista, itse tiedän parhaiten. Ja tämä kärpänen tuli asuntooni. Siedän kyllä melkoisen määrän hirvikärpäsiä metsässä.
Oletpa sinä pahalla tuulella. Mikä sinua noin ärsyttää kaali-koissa. Et vaan näytä saavasi nokittelukumppania kaalikoista. Ihailuni hänelle.
Varmaan onkin mielenkiintoinen pienoimaailma tuolla mikrobitasolla! Minua on kiehtonut tieto meren syvyyksissä tosi kuumien lähteiden luona elävistä mikrobeistä, missä ei päivänvaloa, vaiko peräti happeakaan ei ole niille.
Eikös Marsplaneetankin kivilöydöstä löydetty jälkiä ainakin joskus olleiden mikrobien sukkulamuodostelmia, en muista tarkaan mikä jälki se oli.
Mistä sitä maallikko tietääkään, vaikka niistä alkeellisista olioista olis lähtenyt elämäkin eteenpäin jossakin muodossa.
Niin oli touhukas iltapäivä minulla, että torkahdin tv:tuoliini kotiin tultuani. Tosin nousin aikaisin aamulla 5 jälkeen, tuo kellon siirto ilmeisesti vaikutti.
Näillä pikkuisilla on tosiaan monia keinoja selvitä elossa äärimmäisissä olosuhteissa. Suotuisissa oloissa söisivät ruokammekin nopeasti ellei ihminen olisi keksinyt erilaisia säilytyskeinoja.
Onko klapi kaikille suomalaisille tuttu? Jos määritellä pitäisi, niin se on 1/3-metrinen puupala vartavasten polttotarkoituksiin tehty.
Turkulaisten suuhun tuo klapi sopii (suurempikin). Tarjoaisin vielä yhtä nimitystä tiedettäväksi, nimittäin laponen. Laponen syntyy lapottamalla.
Jatkan vielä!
Kun on murteita, joissa helposti jätetään poi toinen peräkkäisestä konsonanteisra, saattaa klapi olla joillekin lapi!
Entäs kun lapottaa tai lappoaa kiljua jota jotkut valehtelevat kotiviiniksi. Sitäkin lapotaan. Klapillako?
Täälläpäin puhutaan klapeista. Metsuri kysyi katkotaanko klapimittaiseksi eli lienee jokin tietty mitta ammattilaisten kesken.
Aikoinaan lapotettin, kun pantiin viljaa tai heinää seipäälle. Mulle olisi tuttu homma, jos esim. talkoissa tarvittaisiin.