Meillä on kohta 7 vuotias sekarotuinen koira. Enemmän tai vähemmän on ollut sen kanssa ongelmaa pentuiästä saakka. Suurin ongelma on, että koira ei siedä minkäänlaista vähänkään ”normaalista poikkeavaa” elämää, vaan näissä tilanteissa menee heti kierroksille. Harmi vain, että koiralla on hyvin suppea käsitys ”normaalista elämästä”. Huono käytös ilmenee haukkumisena, pöhisemisenä, vinkumisena, levottomuutena… ym. ääntelynä. Koira menee todella herkästi ihan ”tiloihin” jolloin se ei tottele, koska ei kykene kuuntelemaan tai keskittymään. Ilman häiriötekijöitä se on oikein kuuliainen ja tottelevainen.
Kotona oman perheen kesken koira on ihan siedettävä. Mutta vieraita meillä ei voi käydä lukuun ottamatta niitä harvoja, joita koira sietää. Muista vieraista koira stressaantuu, ja haukkuu vieraille aina kun he liikkuvat.
Olemme yrittäneet kouluttaa koiraa ongelmakoirankouluttajan kanssa. Tilanne ei kuitenkaan merkittävästi parantunut tuon stressaantumisen suhteen, eikä vieraita ole oppinut sietämään yhtään paremmin. Suoraan sanottuna en usko, että koira tulee koskaan hyväksymään vieraita talossamme. Eikä ongelma itseasiassa liity pelkästään meidän taloon, vaan myös lenkkipolulla haukkuu ihmisille, jos he kiinnittävät koiraan huomiota tai jäävät juttelemaan. Sama käytös myös mökillä, kylässä yms.
Monen monta vuotta olemme tätä kestäneet, koska kaikesta huolimatta koira on meille hyvin rakas ja tärkeä. Ja yrittäneet...Tottakai koirassa on myös hyviä puolia. Sosiaalista elämää koiran olemassaolo rajoittaa kuitenkin merkittävästi, ja tuntuu, että kärsivällisyys on aika lopussa sekä minulla että miehelläni.
Mitä tekisitte? Itsestäni tuntuu ettei hyviä ratkaisuja ole olemassakaan tähän meidän ongelmaan :(
Kotona oman perheen kesken koira on ihan siedettävä. Mutta vieraita meillä ei voi käydä lukuun ottamatta niitä harvoja, joita koira sietää. Muista vieraista koira stressaantuu, ja haukkuu vieraille aina kun he liikkuvat.
Olemme yrittäneet kouluttaa koiraa ongelmakoirankouluttajan kanssa. Tilanne ei kuitenkaan merkittävästi parantunut tuon stressaantumisen suhteen, eikä vieraita ole oppinut sietämään yhtään paremmin. Suoraan sanottuna en usko, että koira tulee koskaan hyväksymään vieraita talossamme. Eikä ongelma itseasiassa liity pelkästään meidän taloon, vaan myös lenkkipolulla haukkuu ihmisille, jos he kiinnittävät koiraan huomiota tai jäävät juttelemaan. Sama käytös myös mökillä, kylässä yms.
Monen monta vuotta olemme tätä kestäneet, koska kaikesta huolimatta koira on meille hyvin rakas ja tärkeä. Ja yrittäneet...Tottakai koirassa on myös hyviä puolia. Sosiaalista elämää koiran olemassaolo rajoittaa kuitenkin merkittävästi, ja tuntuu, että kärsivällisyys on aika lopussa sekä minulla että miehelläni.
Mitä tekisitte? Itsestäni tuntuu ettei hyviä ratkaisuja ole olemassakaan tähän meidän ongelmaan :(
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.