En ala sen enempää rääpimään millainen narsisti mieheni oli, mutta olen ollut tukiryhmässä ja nyt on kaksinvuotta siitä kun otin eron.
Eli ei mikään "ihan vaan kp narsisti ex" kuten monet exiään haukkuu.
Hän mm käytti henkisen hyväksikäytön lisäksi taloudellisesti hyväksi. Näitä kymmenien tuhansien väärennöksiä ja huijauksia maksan edelleen.
Nyt olen sitten tavannut uuden ihanan miehen. En pystynyt tätä ennen ajattelemaan ketään rinnalleni.
Mutta jotain on kuollut sisälläni.
En pysty enää tuntemaan ja rakastamaan. Olen turtunut.
Vaikka toisesta välitän ja "omalla tavallani rakastan". Ainakin yritän rakastaa.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
On kirjoitettu että uhri ei pystyisi enää parisuhteeseen eikä haluisikaan kaiken karmeuden jälkeen. Pahoin pelkään että näin on mun kohdalla.
Eli ei mikään "ihan vaan kp narsisti ex" kuten monet exiään haukkuu.
Hän mm käytti henkisen hyväksikäytön lisäksi taloudellisesti hyväksi. Näitä kymmenien tuhansien väärennöksiä ja huijauksia maksan edelleen.
Nyt olen sitten tavannut uuden ihanan miehen. En pystynyt tätä ennen ajattelemaan ketään rinnalleni.
Mutta jotain on kuollut sisälläni.
En pysty enää tuntemaan ja rakastamaan. Olen turtunut.
Vaikka toisesta välitän ja "omalla tavallani rakastan". Ainakin yritän rakastaa.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
On kirjoitettu että uhri ei pystyisi enää parisuhteeseen eikä haluisikaan kaiken karmeuden jälkeen. Pahoin pelkään että näin on mun kohdalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla oli niin syviä tunteita, kaikenlaisia, narsistin kanssa, ettei sen jälkeen oikein mikään enää tunnu miltään. Näin muuten tämän tyypin eilen. Yritti ilmeisesti taas palata elämääni. Mutta pystyin katsomaan häntä ihan rauhallisesti silmiin, enkä enää saanut minkäänlaista tunnekuohua. Minä ainoastaan säälin häntä ja hänen surkeata elämäänsä.
Uskon sen "turtumisen"olevan ohimenevää.Kun elää tarpeeks kauan jonkin suuren ja voimakkaan"ilmiön" läheisyydessä,ihminen tottuu ja turtuu siihen.Lopulta tuntee itsensä tyhjäksi,päällimmäisenä tunteena usein ahdistus ja riittämättömyys,ihmisenä,kaikin mahdollisin tavoin..Kannattaa vapauttaa itsensä pikkuhiljaa pois pahasta olosta.Tehdä itseä ilahduttavia asioita.Sääliminen,kuten edellinen kirjoittaja kommentoim,ei ole hyvästä.Myötätunto taas on.Myötätunto on sitä että ymmärtää toista ja toisen ratkaisuja,on samalla viivalla,ei ylempänä eikä alempana.Tietty jos toinen kohdellut todella kaltoin,menee oma aikansa asioiden käsittelyssä.Mulla myös ollut suhde,jossa valtaa käytetty väärin.Vahdittu,vangittu olo.Ajattelen kuitenkin niin,että itsellä on osuutta asiaan.On antanut vallan toiselle.Siksi itse on itsensä vapautettava ja mietittävä miten jatkaa.Valinta on omissa käsissä.
Vallan antaminen toiselle on aivan tavallista, silloin kun ihminen on äärimmäisen
hyvä itseä kohtaan.
Persoonallisuushäiriöön kuuluva toinen puoli astuu kuvaan myöhemmin,
ja yleensä silloin valta on annettu jo toisen käyttöön.
Ennakkoon ei voi kukaan tietää tulevasta.
Karmea totuus tulee vastaan ja annettu valta on nyt itseä vastassa.
Tämä on kaikilla elämän osa-alueilla, henkisellä- fyysisellä- ja
taloudellisella alueella.
Toivoisin olevani tukena edes henkisesti kohtalotovereille!