Olen nuori nainen. Mieheni syö masennuslääkkeitä ja hänelle on todettu myös paniikkihäiriö kohtauksia.
Miehelläni ensimmäinen paniikkikohtaus tuli noin nelisen kuukautta sitten. Silloin elämä sujui mallikkaasti yhdessä ja hän halusi olla kanssani. Tapanamme on aina tehdä kaikkea mieltä piristävää yhdessä. Mutta nyt kaikki on vain muuttunut. Mies irtisanoi vuokra-asuntonsa ja muutti vanhemmilleen asumaan, koska ei uskalla elää yksin. Paniikkikohtaukset vähenivät pikku hiljaa, mutta tilalle alkoi tulemaan masennuksen oireita. Juuri niin kuin netistä äsken luettuani, lääkärin vastaanotolla potilas on max. kymmenen minuuttia ja siinä vaiheessa tyrkätään masennuslääkkeiden resepti kouraan ja toivotetaan hyvää päivänjatkoa.
Nyt tilanne on alkanut mennä siihen pisteeseen että hän välttelee minua ja keksii miljoona syytä miksi meidän ei kannata juuri tänään nähdä. Voi mennä viikkojakin että ei nähdä koska hänellä on niin paha olla. Hän taisi syödä cipralexiä mutta ei kuulema tehos löytynyt joten tänään on saanut toisen lääkkeen käyttöönsä. Minä en usko masennuslääkkeitten tehoon, koska isäni söi masennuslääkkeitä, mutta ne vain siirtivät ongelmia. Enkä tahdo että mieheni syö monta vuotta masennuslääkkeitä ja pakenee niide kautta ongelmiaan ihmetellen miksi en ole jo terve. Minulle hän sanoo aina että tarvitsee aikaa, puhuu aina viikosta. Tarvitsee vielä viikon lisää aikaa, lääkäri sanoi että viikon päästä lääke rupeaa toimimaan.
Antaisin mitä vaan että saisin hänet terveeksi ilman mitään lääkkeitä ja niihin liittyviä sivuoireita, jotka ovat muka merkki siitä että lääkkeet tehoaa. Kuinka kertoa ihmiselle ilman satuttamista että "lääkkeet" ovat vain haitaksi?
Jos muilla on kokemuksia elämästä masentuneen ihmisen kanssa niin kertokaa. Otan myös vinkkejä vastaan siitä miten saisin mieheni tajuamaan että hän voi olla myös minun kanssani vaikka lääkkeet tekevät olon huonoksi. Kaikki vastaukset otan huomioon. Voiko vika olla myös minussa etten oikeasti tajua koko hommaa?
Miehelläni ensimmäinen paniikkikohtaus tuli noin nelisen kuukautta sitten. Silloin elämä sujui mallikkaasti yhdessä ja hän halusi olla kanssani. Tapanamme on aina tehdä kaikkea mieltä piristävää yhdessä. Mutta nyt kaikki on vain muuttunut. Mies irtisanoi vuokra-asuntonsa ja muutti vanhemmilleen asumaan, koska ei uskalla elää yksin. Paniikkikohtaukset vähenivät pikku hiljaa, mutta tilalle alkoi tulemaan masennuksen oireita. Juuri niin kuin netistä äsken luettuani, lääkärin vastaanotolla potilas on max. kymmenen minuuttia ja siinä vaiheessa tyrkätään masennuslääkkeiden resepti kouraan ja toivotetaan hyvää päivänjatkoa.
Nyt tilanne on alkanut mennä siihen pisteeseen että hän välttelee minua ja keksii miljoona syytä miksi meidän ei kannata juuri tänään nähdä. Voi mennä viikkojakin että ei nähdä koska hänellä on niin paha olla. Hän taisi syödä cipralexiä mutta ei kuulema tehos löytynyt joten tänään on saanut toisen lääkkeen käyttöönsä. Minä en usko masennuslääkkeitten tehoon, koska isäni söi masennuslääkkeitä, mutta ne vain siirtivät ongelmia. Enkä tahdo että mieheni syö monta vuotta masennuslääkkeitä ja pakenee niide kautta ongelmiaan ihmetellen miksi en ole jo terve. Minulle hän sanoo aina että tarvitsee aikaa, puhuu aina viikosta. Tarvitsee vielä viikon lisää aikaa, lääkäri sanoi että viikon päästä lääke rupeaa toimimaan.
Antaisin mitä vaan että saisin hänet terveeksi ilman mitään lääkkeitä ja niihin liittyviä sivuoireita, jotka ovat muka merkki siitä että lääkkeet tehoaa. Kuinka kertoa ihmiselle ilman satuttamista että "lääkkeet" ovat vain haitaksi?
Jos muilla on kokemuksia elämästä masentuneen ihmisen kanssa niin kertokaa. Otan myös vinkkejä vastaan siitä miten saisin mieheni tajuamaan että hän voi olla myös minun kanssani vaikka lääkkeet tekevät olon huonoksi. Kaikki vastaukset otan huomioon. Voiko vika olla myös minussa etten oikeasti tajua koko hommaa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lääkärinsä tuskin ymmärtää yhtään mitä tekee. Miehesi tuskin ymmärtää mitä aineet hänelle tekevät. Olet pahassa tilanteessa, koska sinulla ei ole auktoriteettiasemaa haastaa lääkärin näkemystä ja miehesi todennäköisesti uskoo lääkäriään aikaisemmin kuin ketään muta.
Voit yrittää antaa miehellesi luettavaksi joitain alla mainittuja nettisivustoja. Käy vähintään itse läpi, jotta ymmärrät mistä on kysymys. Psyykenlääkkeet lamaavat normaaleja aivotoimintoja ja tekevät käyttäjästään välinpitämättömän, passiivisen, tunteettoman, poissaolevan ja monesti impotentinkin. Vaikutukset voivat jäädä osittain pysyviksi mikäli käytöstä ehtii muodostua aivovaurioita. Aina kun lähdetään käyttämään huumeita, olivat ne reseptillä saatu tai kadulta ostettu, pitää hyväksyä terveysriskit. "Psyykenlääkkeisiin" liittyviä terveysriskejä ei valitettavasti haluta tai osata kertoa potentiaalisille käyttäjille, joten käyttöpäätös tehdään lähes tulkoon poikkeuksetta vaillinaisiin tietoihin perustuen.
Monesti aineiden vaikutuksen alaisena henkilö ei tajua tilaansa (vertaa humala). Siten voi olla vaikea vakuuttaa käyttäjää, että aineet ovat muuttaneet häntä negatiivisesti. Humalakin koetaan usein mukavana tilana ja vasta jälkeen päin ihmetelleen mitä tuli tunaroitua. Vertaa esimerkiksi Suomisen tapaus. Jälkeen päin kaduttaa mitä aineissa tuli tehtyä. Niin kuin meitä kaikkia.
www.cepuk.org
www.breggin.com
www.toxicpsychiatry.com
www.beyondmeds.com
www.recovery-road.org
ei sitten hyvällä tahdollakaan voi verrata tilaa humalaan.
Minun täytyy käydä lukemassa nuo sivustot läpi ja vaikka pyytää miestäni lukemaan ne myös. Hän itse on myös sanonut että haluaisi lopettaa lääkeiden syönnin, mutta lääkäri on toista mieltä. Voihan se olla että ne voisikin juuri minun mieheni "parantaa".
Jollain tapaa en silti usko niiden tehoon sillä lääkärikin sanoo joka viikko että viikon päästä helpottaa ja rupeaa vaikuttamaan. Mutta mitään ei ole tapahtunut ja mielestäni tilanne on menossa vain kurjempaan suuntaan. Silti lääkettä vaihdetaan vaikka lääkäri itsekin on sanonut että lääke ei ole ruennut vielä tehoamaan. Ihmeellistä ristiin puhumista, jos lääke ei ole vielä edes ruennut tehoamaan niin miksi sitä vaihtamaan?
Kaipaisin vinkkejä miten kertoa miehelle ilman loukkaamista että lääkkeet siirtävät vain ongelmaa ja tuovat pahaa oloa sinulle, koska olen yrittänyt suoraan sanoa mutta loukkantui tosi pahasti. Silloin kun hänelle oli masennus todettu mutta lääkkeitä ei vielä syönyt niin oli aivan eri ihminen ja heti näki toivoa tilanteessa mutta nyt on aivan eri. Silloin hän halusi olla minun kanssani koska koki olevansa turvassa.
Parasta toki olisi, että saisit miehesi mukaan tutustumaan em. sivustojen näkemyksiin. Kuten olet huomannut, vaikeata on toista vakuuttaa, joka ymmärrettävästi luottaa ammattilaisen, kuten lääkärin ohjeisiin kuin pappiin. Se on inhimillistä, mutta tässä tapauksessa potentiaalisesti terveydelle erittäin haitallista.
Jos miehesi on todella itsekin sitä mieltä, että lopettaa haluaisi niin silloin pitää osata toimia oma-aloitteisesti. Kyseessä on miehesi terveys ja teidän suhteenne, ei lääkärin. Hän ei häviä mitään vaikka pieleen menisci. Lääkäreillä on todella huonosti tietoa näistä aineista. Monet ammattilaiset tarkoittavat hyvää, mutta tekevät tietämättään pahaa.
Mitä miehesi tai sinä odotatte aineelta? Kirjoitat itsekin parantaa sanan heittomerkkeihin. Niin sanotut masennuslääkkeet eivät paranna mitään vaan toimivat samaan tapaan kuin viina. Suruunsa voi ottaa alkoholia tai SSRI:tä tai mitä tahansa muuta psykoaktiivista ainetta (eli huumetta) mitä laki sallii. Kaikkien huumausaineiden käyttöön liittyy terveysriskejä. Mitä vahvempaa kamaa ja säännöllistä käyttö on, sitä suuremmat ovat tietenkin riskitkin.
Näissä psyykkisen hädän asioissa väärinymmärrys alkaa monien ihmisten kohdalla jo siitä, että masennuksen kuvitellaan olevan sairaus, verrataan diabetekseen jne. Kun ihmiset luulevat, että masennus on sairaus, johon lääketieteellinen hoito auttaa siinä missä keuhkokuumeeseen tai syöpään, ajatus pillerikuurista tuntuu loogiselta. Todellisuudessa kuitenkin mitään vikaa henkilön kropassa ei ole, koska masennus on tunne siinä missä onnellisuuskin. Kaikki niin kutsutut psyykenlääkkeet toimivat samalla periaatteella kuin (muutkin) huumausaineet kannabiksesta heroiiniin. En mene tähän sen pidemmälle, mutta voit halutessasi tutustua asiaan Lontoon Yliopiston Joanna Moncrieffin YouTube-luennolta. Kas tässä:
Joanna Moncrieff - The Myth of the Chemical Cure: The Politics of Psychiatric Drug Treatment
https://www.youtube.com/watch?v=IV1S5zw096U
"Jollain tapaa en silti usko niiden tehoon sillä lääkärikin sanoo joka viikko että viikon päästä helpottaa ja rupeaa vaikuttamaan. Mutta mitään ei ole tapahtunut ja mielestäni tilanne on menossa vain kurjempaan suuntaan."
Hahaha. "Vaikuttamaan" tarkoittaa sitä, että aine muovaa käyttäjän aivoja siten, että ajattelu hidastuu ja tunteet katoavat. Monelta katoavat heti. Katsos, koko ajatus perustuu perustavaa laatua olevaan väärinymmärrykseen näiden aineiden vaikutusperiaatteesta. Moncrieff selittää asian hyvin. Lääkäri pitää haluttuna vaikutuksena sitä, että tunteet katoavat ja henkilöstä tulee välinpitämätön elämäänsä kohtaan. Jotkut käyttäjät kokevat sen helpottavana, koska mielummin ovat ajattelematta ja tuntematta mitään kuin kauheaa elämäntilannettaan. Toiset, kuten ilmeisesti miehesi (?), kokevat aineen vaikutuksen negatiivisena, koska eivät tunne enää mitään, siis kivaakaan. Aineet eivät erittele hyviä ja huonoja tunteita tai ajatuksia, sehän olisi varsin naiivia niin ajatella, vaan vaikutus on globaali koko tunnemaailmalle. Lääkärit eivät ymmärrä tätä aspektia (eli koko vaikutusperiaatetta), joten heidän on vaikea arvioida mikä toimii, million toimii. Samat asiat selitetään sivustoilla, joiden linkit laitoin aikaisemmin. En mene tässä asiaan nyt sen tarkemmin. Kysy mielummin, jos haluat(te) tietää/ymmärtää syvemmin.
"Silti lääkettä vaihdetaan vaikka lääkäri itsekin on sanonut että lääke ei ole ruennut vielä tehoamaan. Ihmeellistä ristiin puhumista, jos lääke ei ole vielä edes ruennut tehoamaan niin miksi sitä vaihtamaan?"
Hehe. Kannattaa luottaa omaan ajatteluun ja päättelykykyyn. Olet hyvin jäljillä. Olisiko teidän/miehesi aika katsoa bluffi?
"Kaipaisin vinkkejä miten kertoa miehelle ilman loukkaamista että lääkkeet siirtävät vain ongelmaa ja tuovat pahaa oloa sinulle, koska olen yrittänyt suoraan sanoa mutta loukkantui tosi pahasti. Silloin kun hänelle oli masennus todettu mutta lääkkeitä ei vielä syönyt niin oli aivan eri ihminen ja heti näki toivoa tilanteessa mutta nyt on aivan eri. Silloin hän halusi olla minun kanssani koska koki olevansa turvassa."
Vaikeita kysyt. Etkä ole yksin kysymyksesi kanssa. Miten kertoa loukkaamatta toiselle ihmiselle yhtikäs mitään. Elämän vaikeimpia tehtäviä, eikö? Suosittelisin, että ottaisitte yhdessä hieman aikaa noiden sivustojen kanssa. Se on ikään kuin neutraalia maata, koska voit sanoa jonkun nettikirjoittelijan tällaista vain yhdeksi vaihtoehdoksi suositelleen. Ehkä syytökset ja loukkaantuminen kohdistuu siten enemmän minuun, jos ette pidä lukemastanne. Voitte aina heivata suositukseni roskakoriin ilman, että tarvitsee tuntea vian olevan varsinaisesti kummankaan teidän. :)
Mitä, jos antaisi lääketieteen ammattilaisen hoitaa oma osuutensa ja pysyisit asiasta sivummalla. Itse en yhtään ihmettele, ettei miesystäväsi halua tavata sinua, hän yrittää hoitaa masennustaan ja paniikkihäiriötään. Ei ole sopivaa lähteä neuvomaan asioissa, joista ei yhtään mitään ymmärrä.
Näillä palstoilla liikkuu kaikenlaista epämääräistä materiaalia, jotka muutaman nettijutun luettuaan kuvittelevat tietävänsä jonkun suuren totuuden jostain asiasta.
Ei lääkkeitä ole kehitelty ilman mittavaa taustatyötä ja potilas-seurantaa. On harmillista, että isäsi ei saanut apua jostain tai joistain lääkkeistä, se ei sano sitä, että joku muu niistä ei apua saisi. Hyvin usein menee kauankin aikaa oikean lääkkeen löytymiseen.
Miestäni en ole sen koomin neuvonut asiassa kun vain sanonut että en usko lääkkeiden tehoon. Mutta hänen kantansa on tullut selväksi ja hän uskoo kovin lääkkeiden tehoon. Se on vain jotenkin todella raastavaa kun lääkärit antavat toivoa aina ensi viikoksi mutta tilanne vain menee silmissä koko ajan huonompaan suuntaan.
Mieheni tukena olen luvannut pysyä tässä asiassa loppuun saakka enkä todellakaan hänen luottamustaan petä. Mutta välillä vain meinaa usko loppua itseltä ja tuntuu että itse on kohta samassa tilanteessa.
Se on ennen kaikkea miehesi tappio, mutta kyllä noilla aineilla on monta parisuhdettakin pilattu. Kun toinen ei enää tunne mitään niin positiivinen jännite parisuhteesta katoaa nopeasti.
Miehesi uskoo valitettavasti sellaiseen mitä ei ole, eikä tule. Eri asia on tietenkin, jos hän kokee SSRI-aineiden huumaavan vaikutuksen miellyttävänä ja kutsuu sitä tehokkaaksi avuksi ongelmiinsa/psyykkiseen huonovointisuuteensa. Sen vuoksi ihmiset ympäri maailmaa huumausaineita käyttävät ja ovat käyttäneet koko historiamme ajan. Eipä siihen kellään ole nokan koputtamista. Jokaisella olkoon oikeus vetää mitä itse pitävät hyvänä. Huumeilla tuppaa vain olemaan viimeistään pitkässä juoksussa ikäviä vaikutuksia terveyteen, toimintakykyyn, sosiaalisuuteen ja siten elämänlaatuun. Ensivaikutelmahan se on mikä houkuttelee ihmisiä käyttäjiksi. Huonot vaikutukset tulevat jälkijunassa ja, kun ne on käsillä, voi olla liian myöhäistä perua aiheutuneita vahinkoja terveydelleen tai sosiaalisuhteilleen.
Älä nyt vain itse mene noita nappeja ottamaan, vaikka tilanne saisi sinut masentuneeksi. Mikä tahansa on parempi vaihtoehto.
Oletko naimisissa vai seurusteletteko?
Tyttäreni seurusteli masentuneen kanssa ja eihän siitä tullut mitään.
Ero tuli.
Jos et ole naimisissa, niin anna asian olla, et sinä kuitenkaan voi auttaa.
Lääkärit auttavat ja vanhempansa, ja hän itse, jos haluaa ja voi.
Sinulla on elämä edessäsi, ei ole viisasta jäädä kiinni masentuneeseen (et kuitenkaan voi mitään asialle). Anna hänen olla ja saada apua.
Jätä se paska, ansaitset parempaa!
kaikki vihreät feministit tulee roudata heti Siperiaan susien ruuaksi. Kiitos kun huomautit.
Ps. onhan siinä toki oma vaaransa, vihreä feministi ei kelpaa Siperian susille, ne kun ovat tottuneet puhtaaseen ruokaan.
Tätä tämä päivä on.Kaikki pitäis olla helppoa,mukavaa ja hauskaa.Puoliso,ystävä sairastuu,niin luikitaan häntä koipien välissä lähimpään pensaaseen.Ihminen mitataan nimenomaan vaikeuksissa ja haasteissa.Muistan erään läheisen,nyt jo edesmenneen.Oli pitkiä aikoja vuosien saatossa sairaalassa,aika ajoin,erittäin vaikean,harvinaisen sairauden takia.Kuoleman portilla monta kertaa,eri juttujen takia.Kävin kääntämässä,syöttämässä,seuraa pitämässä,monta kertaa viikossa.Voi kun olisi ollut helppo kääntyä sairaalan ovelta,jättää menemättä.Pelotti ja suretti aina kovasti.Mutta rakkaus tätä ihmistä kohtaan voitti,aina.Työnsi syrjään omat tunteensa ja halunsa.Jokainen tekee valintansa ja elää niiden mukaan.Minä en kadu,että pysyin rinnalla.
"Mieheni syö masennuslääkkeitä.." SITÄ HULLUMMAKSI TULEE.
Aivan varmasti tulevaisuutenne on tuhottu jos syö noita myrkkyjä.
Meillä ihan samanlainen tilanne. Mies sairastui, tai ennemminkin diagnosoitiin vaikea masennus joitakin kuukausia sitten. Oireita on ollut jo pitkään. Kun diagnoosi tehtiin ja kävi juttelemassa ongelmistaan, niin kaikki oli silti suht hyvin, ja mielestäni hänen vointi koheni. Lääkäri oli toista mieltä, ja määräsi lääkityksen. Sen jälkeen kaikki muuttui, hän on surullinen, poissaoleva, sekava/tokkurainen hyvin usein, muisti pätkii yms. Olen ollut koko ajan lääkitystä vastaan, ja nyt varsinkin. Ei ihmisen pidä olla sellainen zombie, mitä nuo lääkkeet aiheuttaa. Niillä vaan turrutetaan loputkin tunteet ja onnen rippeet.
Vierellä ja tukena aion pysyä, mutta on karmea katsoa miten se tuttu ja turvallinen mies on yhtäkkiä aivan joku muu. Pelkään, että hän jää ikuisesti tuohon lääkeympyrään kiinni, eikä paranemista tapahdu. Tulevaisuus näyttää sen.
Tsemppiä ja jaksamista sinne, tiedän miltä tuo tuntuu.
varmasti; "Pelkään, että hän jää ikuisesti tuohon lääkeympyrään kiinni, eikä paranemista tapahdu."
jos jatkaa tuhomyrkkyjen syöntiä.
Et voi parantaa toista ihmistä. Valitse oma elämä. Itselläni on tosin omia ongelmia, mutta eksäni oli kokolailla samanlainen kuin sinun. Kymmenen vuotta elämästäni ja nuoruudestani tuhlasin hänelle. Paljon helpompi olisi ollut olla yksin. Jos kumppanisi jo itsekin välttelee sinua, niin mikset anna hänen olla? Et ole hänestä vastuussa, mutta sairas kumppani sairastuttaa helposti sinutkin. Nyt voit valita: voit raivata elämääsi miehen mentävän tilan, ja saat ehkä tavattua terveen mukavan nuoren miehen, jonka kanssa saat mukavan elämän. Tai vaihtoehtoisesti valitset moniongelmaisen partnerin, taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat ja ehkäpä tilanteeseen liittyen lapsettomuuden. Näin keski-iässä valitsisin itse elämän, eli antaisin tilaa terveelle miehelle ja terveelle parisuhteelle. Toista ei voi parantaa. Voit uskoa minua, tai elää uskossasi muutaman kymmenen vuotta ja todeta saman itse. Ihmisellä on oltava oma halu ja motivaatio muutokseen. Nykyisellä kumppanillasi sitä tuskin on.