Onko narsistien uhreille olemassa kuntoutuskursseja? Sain psykologilta VETREA:n kuntoutuskurssiohjelmien monisteet. Nuo kurssit ovat suunnattu mielenterveyden häiriöitä sairastaville. Mielenterveyttäni on järkyttänyt ainoastaan persoonallisuushäiriöisten sisarusparvi, johtajanaan narsistinen "rautarouva". Kysyin kyllä häneltä, eikö ole Kelan kuntoutusta narsistien uhreille. Ihan niin kuin ei olisi kuullut, ei ymmärtänyt. Googletin jo, en löytänyt kuin vertaistukiryhmiä ei puolilla Suomea.
Tietääkö kukaan?
entinenhäkkilintu
137392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 137
Vanhimmat
Olen kokenut saman.
Kyse ei ole siitä, ettei hän olisi ymmärtänyt vaan siitä, että sinä itse et ymmärrä.
Ihminen on täysin sokea omille teoilleen ja on täysin kykenemätön arvioimaan omaa psyykettään.
Kun on eronnut narsistista, niin tuska on suuri ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Siinä vaiheessa kaikki näyttää mustavalkoiselta ja on vaikea ymmärtää, että on muitakin asioita kuin se hyväksikäyttö.
Yleensä terapiassa käynti tyssää ihmisillä kolmanteen kertaan, sillä silloin terapeutti viimeistään keskeyttää toisten ruotimisen ja alkaa puhumaan henkilön omista puutteista ja psyykkeen ongelmista.
On todella vaikea myöntää itselle, mutta ainoastaan mieleltään järkkynyt ylipäätänsä päätyy parisuhteeseen narsistin kanssa. Ne pahimmat ongelmat eivät koskaan ole suhteessa vaan jossain paljon varhaisemmassa ja sellaisessa mikä on paljon syvemmällä.
Unohda narsisti!
Kyse on sinusta ja sinun mielenterveydestäsi ja sinun pitää saada se kuntoon.
Et ilmeisesti tiedä narsistien uhreille järjestettävästä kuntoutuksesta kun et kommentoinut. Tuskin sellaista kuntoutusta onkaan. Narsistien uhrit ry on perustettu 2004, joka kuvastaa mielestäni sitä, että ongelma on tiedostettu vasta lähimenneisyydessä. Kun nyt parin viikon aikana olen etsinyt tietoja narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, tämänkin palstan kirjoituksia lukenut, olen tullut siihen johtopäätökseen että ongelmakenttä on valtava. Vain osa meistä on ymmärtänyt uhrina olemisen. Tehnyt johtopäätökset ja aloittanut uuden elämän ilman narsisteja. Me tiedostaneet haistamme mahdolliset narsistit jo ensituntumalta. Hyvin paljon on niitä, jotka eivät vielä tiedosta mistä on lopultakin kysymys. Elävät kärsimystä, epätoivoa, luottamuspulaa, ristiriitoja, masennusta tuntien. Miksi ei vieläkään ole organisoitu vertaistukikuntoutusta narsistien uhreille? Mielenterveysongelmaisille kuntoutusta on jokaiselle jotain. On työssäjaksamiskuntoutusta ties mitä. Tulkoon sanotuksi, etten ole eronnut. Mainitsemani "rautarouva" on vaimoni sisko.
" Miksi ei vieläkään ole organisoitu vertaistukikuntoutusta narsistien uhreille?"
Hieman ny kummeksun tuota sanaasi, vertaistukikuntoutusta, mitä sillä mahdat tarkoittaa kun mielestäni vertaistuki jo sinällään toimii ikäänkuin kuntoutumisen osa alueena täydentäen noita virallisen puolen järjestelmiä...
Jos nyt oikein ymmärsin, niin haluaisit että narsistien uhreille olisi ikäänkuin pelkästään heille räätälöityä kuntoutusta.
Mitä sinun mielestäsi nimenomaan narsistien uhreille tarkoitetun kuntoutuksen pitäisi sisältää, mitä olemassa olevissa palveluissa tai vertaistuen/kokemuksen piiristä ei ole saatavilla...
Ymmärrän aloittajaa.
Minustakin olisi hyvä, jos olisi narsistien uhreille oma kuntoutus.
Ei heistä ole syytä tehdä varsinaisia muita mielenterveysongelmaisia, jos he eivät sitä ole, siitä tulisi vain lisää stigmaa ja narsistille lyömäasetta.
Myöskin narsistin uhrille voi olla liian rankkaa apua hakiessaan päätyä muiden mielenterveysongelmaisten ryhmään, koska se voi vain aiheuttaa lisää epätasapainoista oloa, koska seura vaikuttaa puolustuskyvyttömässä mahdollisesti heikkorajaisessa tilassa olevaan ihmiseen, kun narsistin uhrin olisi syytä vihdoinkin päästä normaaliin elämään kiinni ja kutakuinkin normaalien ihmisten pariin. (En tarkoita tällä vähätellä muita mielenterveysongelmaisia, vaan tarkoitan, että narsistin uhrille voi olla liian rankkaa saada vielä kaikkien muiden mielenterveysongelmaisten asiat käsiteltäväkseen kaiken kukkuraksi.)
Ja jos narsistit ovat omat vanhemmat, niin missä ne vielä varhaisemmat ongelmat ovat: kohdussa vai tuonpuoleisessa ?
Kyllä vaan on niin, että yksistään narsistit voivat aiheuttaa ongelmia ilman mitään vielä varhaisempia ongelmia, jos ei nyt johonkin sielunvaellukseen aleta uskomaan.
Ei se ole toisista ihmisistä jauhamista, jos käy läpi omia elämänkokemuksiaan. Omissa elämänkokemuksissa on usein mukana toisia ihmisiä ja olisi luonnotonta puhua aivan täysin vain itsestään. Yritin sitä yhdessä vaiheessa, mutta sitäkin ihmiset sitten ihmettelevät, että miksi puhuu niinkuin niitä narsisteja ei olisikaan, sekin sitten kuulostaa itsekeskeiseltä.
Muutama kommentointi on näköjään tullut aloitukseeni. En vastaa jokaiselle erikseen vaan pyrin vastaamaan kaikille yhteisesti. Jos nyt oikein olen ymmärtänyt niin vertaistukiryhmissä on kokoontuneena samanlaisen kohtalon kokeneita. Esimerkkeinä vaikkapa alkoholistit, narkomaanit, erilaiset mielenterveysongelmaiset jne... Kuntoutus on pidemmälle suunniteltu/toteutettu kokonaisuus, jossa ryhmäläisten lisäksi on alan asiantuntijoita/auttajia. Kuntoutuksen kesto lienee 1-2 viikkoa/kerta. Vertaistukiryhmä tarjoaa tekohengitystä huonossa hapessa olevalle. Kuntoutus saattaa jopa parantaa kokonaan hapen saanti kyvyn.
Pohdiskelen vielä sitä miksi kuntoutusta ei vieläkään järjestetä narsistien uhreille. Mille ihmeen narsistien uhreille kysytään. Eihän sellaisia olekaan ajatellaan. Niin, hän joka kokee olleensa narsistin uhrina jopa vuosikymmeniä tietää vain yksin sen helvetin, jossa aikaansa vietti. Eivät toiset sitä tiedä, ehkä narsisti itse, jos hänkään. Kun uhri tiedostaa täydellisesti narsistin pelin häkistään käsin, niin on valmis tekemään mullistavan päätöksen - poistuu häkistä lopullisesti. Joillekin jää syvät haavat, luulen niin. Minulle ei jäänyt. Jos sitten uhri alkaa perään kuuluttamaan kohtaloaan, on vain hänen sanansa narsistin sanaa vastaan. Ei liene epäselvää siitä kumpi osapuoli saa enemmän ymmärrystä osakseen. Uhri joutuisi taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.
Mutta miksi on näin, että linnustaja saa enemmän sympatiaa kuin lintu ?
Koska useampi loppuenlopuksi samaistuu linnustajaan, tai ei tajua heitä olevan olemassakaan ?
Linnustajani kyllä itse tietää, on sanonutkin minun olevan kuin henkisessä vankilassa, eikä ole aivan kieltänyt osuuttaankaan asiaan.
Mistäköhän moinen kumma ilmiö mahtaa johtua, vaikka olen erittäin avarakatseinen ja luova luonne niin, ettei omasta takaa pitäisi olla henkisestä vankilasta tietoakaan (ja tämän minä kyllä pystyn tarvittaessa vaikka osoittamaan) ? Silti jo usea henkilö elämäni varrella on todennut, että "voi sinua, olet kuin vankilassa"(häkkilintu).
Mutta mysteeriksi jää miksi olen sellaisessa kummallisessa "vankilassa", vaikka minulla todella riittää esim. luovaa avaruutta yltäkyllin. Olisikohan juuri siksi, että narsistit iskevät mielellään juuri sellaisiin, joilla on luovaa avaruutta, jota heillä ei ole. (jossain youtubevideossakin asiasta manittiin)
Tilanteestani puhuminen murskaa kokonaan. On viimeistäänkin tajuttava lopettaa puhuminen, koska mihin tässä nyt vielä tuulimyllyjä vastaan taistelua tarvittaisiin.
Joku tuolla mainitsi kristinuskon ehkä toimivana apuna.
Itse en nimeäsi tiettyä uskontoa avuksi, mutta Jumala on varmaan ainoa, joka voi auttaa, ja tietää joka ikisen pienimmän ja näkymöttömimmänkin seikasta kaikista tapahtumista.
Tällöin mitään ei tarvitse "kostaa", mistään ei tarvitse olla katkera tai pettynyt, mutta ei tarvitse myöskään sortua välinpitämöttömyyteen, sillä Jumala tietää kaiken, hiuskarvakaan ei jää Häneltä huomaamatta, ja Hän tietää asioiden ja tapahtumien syvimmän ytimen, ja sitä ei tarvitse unohtaa sekunniksikaan, eikä koskaan.
Jos narsisti kuitenkin toimii esim. Jumalan luomana linnustajana esim. testatakseen ihmisiä ja sitä kuka uskoo valeeseen, kuka totuuteen, kuka lähtee lintujen matkaan kuka liittyy linnustajiin ?
Auttaako ihmisiltä itkeä turvaa paholaiselta ?
Hmm...tunnetun mystikon runossa kerrotaan häkkilinnusta, joka keksi keinon kuinka paeta: Se näytteli kuollutta, joten linnustaja heitti sen pois.
Huvittavaa on, että aikoinaan eräs kosijani kysyi minulta, että en kai vain aio yrittää tuota konstia hänen kanssaan. Taisi olla linnustaja hän, ei lintunen...:)
Semmostakin henkistä oppia tuossa luin, että henkisellä tiellä voi tulla vaiheeseen, jossa kukaan ei auta, kaikki tahot jonne kääntyy, eivät loppuenlopuksi voi antaa mitään, mutta sekin liittyy siihen, että on tarkoitus kääntyä kohti Jumalaa...
Jumala tietää tuonkin.
Ehkä tämä on se narsistien anti.
Minustakin narsistien uhreille tarvittaisiin oma kuntoutus, jossa käytäisiin läpi juuri narsismin uhriuteen liittyviä ongelmia, kuten esimerkiksi kohta kohdalta kuinka selvitä erilaisista väkivallan muodoista, joita narsistin uhria on voinut tulla vastaan paljon.
Käytäisiin läpi mitä narsismi todella on jne. tilanteen hahmottamiseksi ja ymmärtämiseksi ja muuta sellaista selkiyttävää.
Olen ihan maallikko mutta minulle ainakin tulee mieeen ehdotuksia mitä sellaisessa kuntoutusohjelmassa voisi olla. Ja tietenkin itsetunnon vahvistamista yms., mikä todella voisi auttaa.
Joo ja siellä kuntoutuskurssilla voisi olla esim. oppia manipulointitaktiikoista ja kuinka välttää tulemasta manipuloiduksi, kuinka vastata manipulojan puheisiin yms. aiheeseen liittyvää käytännöllistä.
Olen ollut itse nut:in toiminnassa mukana ja uskallan väittää tietäväni jotain asioista.
1. Miksei narsistien uhreille ole omaa kuntoutusohjelmaa?
Vastaus: siksi koska se ongelma ei koskaan pohjimmiltaan ole se, että on ollut parisuhteessa narsistin kanssa.
Päätyminen parisuhteeseen narsistin kanssa on aina seuraus jostain jo valmiiksi pohjalla olevasta.
Koska se ongelman varsinainen syy ei ole koskaan narsisti, niin on täysin hyödytöntä (jopa haitallista) lähteä rakentamaan terapiaa sen ympärille.
Ihminen jolla ei ole psyykkisiä ongelmia ei tarvitse terapiaa.
Psyykkiset ongelmat edellyttää terapiaa ja terapia perustuu aina omiin tekoihin, omiin toimintamalleihin, siihen miksi toimii niin kuin toimii...ja mikään ei lähde käyntiin ennen kuin on valmis myöntämään, että itsessäkin on syytä.
2. Mitä nut tarjoaa?
- nut tarjoaa vertaistukiryhmiä, joissa voi käsitellä asioita, mitä kukaan ulkopuolinen ei edes uskoisi.
- onnistuessaan ihminen saa purettua pahaa oloaan, huomaa muidenkin kokeneen samaa ja ymmärtää että asiat olivat pielessä jo ennen narsistia ja lähtee hakemaan apua näihin jo ennen narsistia olleisiin ongelmiin.
- narsistien aikuisille lapsille on omat ryhmänsä ja ne toimii eri tavalla.
3. Mitä pitäisi ymmärtää?
- Mikään paraneminen ei lähde käyntiin, ennen kuin on vamis katsomaan peiliin ja myöntämään itselle ettei asiat ole niin mustavalkoisia kuin haluaa ne nähdä.
"Päätyminen parisuhteeseen narsistin kanssa on aina seuraus jostain jo valmiiksi pohjalla olevasta."
Eivät kaikki jotka joutuvat tekemisiin narsistin kanssa ole parisuhteessa häneen. Esimerkkinä vaikkapa työpaikkakiusaamiset, joista olemme mediassa kuulleet tuon tuosta.
En puhunut halaistua sanaa työpaikkakiusaamisesta!
Kukaan sisälukutaitoinen ihminen ei pysty vetämään kirjoituksistani minkäänlaista siltaa työpaikkakiusaamiseen.
En kärsi sisälukutaidottomuudesta. Jos kirjoitan työpaikkakiusaamisesta, sille et mitään mahda. Oikeastaan en ymmärtänyt tekstisi sisältöä lainkaan. Tuetko narsisteja? Halusitko tuoda peilin narsistien uhreille? Halusitko sotkea aloitukseni teemaa?
Googletin narsismin. Wigipedia kertoi narsisististen ihmisten ammateista tärkeysjärjestyksessä. Toimitusjohtajat ja muut esimiesasemassa olevat. Ymmärrän hyvin ettei Kelan kuntoutusta ole järjestetty narsistien uhreille. Raha/valta määrittelee yhteiskunnassa sen mitä tehdään. Narsistien uhreina on vain pieni osa tavantallaajia. Suurin uhriryhmä koostuu isikenkäisten uhreista.
"Narsistien uhreina on vain pieni osa tavantallaajia."
Korjaus edelliseen viestiini. Narsistien uhreina on suuri osa tavantallaajista.
Mielestäni vertaistuki on kullanarvoista! Tarvitsemme kokemusta siitä että emme ole yksin emmekä jää yksin. Yksilöterapia on kallista ja vaatii sitoutumista, myös sitä peiliin katsomista. Toipuminen on vastuunottoa omasta elämästä ja omien rajojen vetämistä. Ei missään nimessä uhriuden pönkittämistä!
Hyvin sanottu!
Ihmiset, jotka eivät pysty päästämään irti omakuvastaan pelkkänä uhrina, jäävät narsistin uhriksi helposti jopa loppuelämäkseen.
Ja sitten on ihmisiä joilla on toisenlainen kokemusmaailma ja nämä tämmöiset ajatusmallit eivät heille toimi.
Tämä systeemi, joissa ihmisistä tehdään aina vain syyllistäkin syyllisempiä on joillekin ihmisille todella sairastuttava ja suorastaan vaarallinen.
Aina vaan muka terveempää mitä syyllisempi kokee olevansa, mielestäni todella sairasta, olen näistä ajatusmalleista kitunut riittävästi.
Kiltit ihmisen haudutetaan sairaiksi syyllisyydessä. Terapiaa ????
Anteeksi tänä iltana tuli asiassa mitta täyteen, yritän kääntyä vielä toiselle tielle ...
Ja jos nyt aina kaikissa ihmisissä, jotka ovat narsistien kanssa tekemisissä on vikaa, niin kai nyt sitten kaikkien kannattaa kiertää narsistit 20 metrin päästä, ettei heissä ole vikaa, muuten heillä on ongelma, jossain syvällä !!!!
Asia on aika simppeli.
Jos sinussa ei ole mitään vialla tai parannettavaa, niin silloin en tarvitse terapiaa, hoitoa tai vertaistukeakaan.
Jos olisit ollut keskitysleirillä, niin edes silloin vihassa vellominen, toisten syyllistäminen ei vie sinua yhtään eteenpäin oman kuntoutumisesi kanssa.
On kahdenlaisia keskitysleiriltä "pelastuneita"
-sellaisia, jotka jäivät lopuelämäkseen vangiksi sinne
-sellaisia, jotka pystyivät käsittelemään asiat ja siirtymään eteenpäin
Niin kauan kaikki terapia, hoito on täysin turhaa kun ei pystytä päästämään uhrin asemasta irti.
Oliko keskitysleirit väärin? ...olivat!
Oliko narsistin teot väärin? ...olivat.
Mutta se on historiaa ja pitää siittyä eteenpäin.
Kysymys ei ole:
Miksi narsisti teki niin
Vaan se oikea kysymys on:
Miksi minä sallin sen, mitä vikaa minussa on
Eli asiat pitää käänteistää, löytää esim. henkisen kidutuksen uhrista vika ? Olin niin vammainen, että minua kidutettiin tai jotain ?
Olen kokeillut tuota käänteistystä erittäin kohtalokkain seurauksin, menetin lähes koko hyvän elämäni kun aloitin käänteistyksen, ja narsistit saivat suunnattoman vallan. Niin oikea kysymys se voi olla.
Mitä minussa on vikaa, että koskaan sellaista uskoin ?
Miksi uskoin sellaisen kertakaikkisen emävaleen, josta päätä on vaikea takaisin kirkastaa.
Täytyykö niiden keskitysleiriläistenkin uhrien kysyä itseltään miksi sallivat sen ?
Luulen, että sellaisissa ajatuksissa olisivat hekin sairastuneet. Hyväkikäytöstä ihminen voi vielä selvitä, muttei välttämättä siitä, että hänet siitä vielä syyllistetään mahdollisesti joukolla.
Tosin eräiden mukaan Hitler porukoineen eivät olleet psykopaatteja.
Hyvä kun toiset tietävät ne juuri oikeat kysymykset kaikille.
En myöskään jaksa enää ymmärtää välinpitämätöntä suhtautumista vääryyksiin.
Sen yrittäminen jos mikä sairastuttaa ainakin minut.
Kaikesta vaan: Vääryyttä on, mutta no joo mennään eteenpäin.
Ilmankos kukaan ei ikinä puolusta mitään oikeutta, kun on kaikilla kiire eteenpäin.
Ihanteellista vääryyksien tekijöille. Ja oikeastaan täysin turhaa kertoa kenellekään mitään vaikeuksistaan. Sillä kertomisella vasta elämäni pilasinkin.
Se on tämän yhteiskunnan huijaus, että muka kannattaa kertoa pienistäkin ongelmistaan. Siinä kateelliset pääsevät kiinni ihmiseen, jolla on vain pieniä ongelmia ja tekevät niistä suuria.
Mitä lapsenomaisempi ihminen on, sitä todennäköisemmin antaa narsistien ilkeiden tekojen tapahtua itselleen, kun ei ymmärrä sellaisia olevan olemassakaan, eikä ymmärrä mistä on kyse, koska ei voi ymmärtää luonnetta jollaista itsessä ei ole lainkaan, varsinkaan jos ei ole siitä kuullut tai lukenut.
Täten viattomimmat ihmiset ovat viallisimpia ja kierot viattomia..., jollaisia muidenkin pitäisi olla, jottei heissä olisi vikaa ....
Ja noiden viattomimpien pitäisi hiki hatussa opikella kieroutta ollakseen "kehittyneitä"
"Jos olisit ollut keskitysleirillä, niin edes silloin vihassa vellominen, toisten syyllistäminen ei vie sinua yhtään eteenpäin oman kuntoutumisesi kanssa. "
Väärin. On syytä tuntea historiallisia vääryyksiä ja ymmärtää ne sellaisiksi.
"Täytyykö niiden keskitysleiriläistenkin uhrien kysyä itseltään miksi sallivat sen ?" Jonkun teorian mukaan juutalaisuus on sellaista paatoksellista uskonnollisuutta joka mahdollistaa sen, että voivat joutua uhreiksi. Ikuinen alistuneisuus.
Minkälaista "kuntoutusta" kaipaatte?
Hyvin usein ongelmanahan on se että narsisti vainoaa ja häiritsee uhria jatkuvasti sen vuoksi että hänellä on joko addiktio ihmisten kiusaamiseen tai sitten hän pelkää yksinäisyyttä.
Ratkaisu tähän voisi olla se että sanoo suoraan narsistille että tarvitsee 5 vuotta yksinäisyyttä ja kenties myös uusia sosiaalisia kontakteja jos toisilla ihmisillä olisi uudenlaisia näkemyksiä miten elämästä voisi löytää hyvinvointia. Narsistit eivät välttämättä hyväksy sitä että toisilla ihmisillä olisi heitä parempia näkemyksiä, mutta aina sitä voi koittaa josko narsisti hyväksyisi sen että ehkäpä 7 miljardista ihmisestä jollain olisi narsistia parempia näkemyksiä. Kai siihenkin jokin syy löytyy miksi narsisti ei ole kuningas tai presidentti siinä valtiossa mihin hän on syntynyt. Ehkä hän ei ole paras kaikessa.
Keskustelut narsistin kanssa kannattaa tallentaa kännykällä tai jollain muulla laitteella. Jos narsisti toimii uhkaavasti niin hänelle voi soittaa puhelun ja mainita että hänen sanomat asiat löytyvät tallenteena. Nämä eivät välttämättä päde oikeudessa häntä vastaan, mutta tietääkseni ihminen saa omassa kodissa tai julkisella paikalla tallentaa äänitteitä, ottaa kuvia tai videokuvaa omaan henkilökohtaiseen käyttöön kuten vaikkapa muistiinpanoiksi. Siitä en ole varma saako näitä muistiinpanoja näyttää sosiaaliviranomaisille jos narsisti vaikuttaa käyttäytyvän uhkaavasti. Tästä voi kysyä sosiaaliviranomaisilta.
Kaipaatteko jotain fyysistä liikuntaa tai kenties jotain kontaktia "normaaliin" elämään kuten vaikkapa työelämään? Tarjoavatko mitkään mielenterveyspalvelut töitä ihmisille?
Tyypillisesti uhrit kenties haluaisivat siitä pelosta eroon mikä on tullut narsistien toiminnan seurauksena. Itsekin kenties haluaisin tästä pelosta eroon, mutta tuntuu että haluaisin pääni sekaisin jotenkin niin etten ajattelisi järkevästi tai normaalisti koska narsistien toimintamalli on niin järjetön että sen ajatteleminen aiheuttaa pelkoa ja stressiä eikä anna tilaa normaalille elämälle koska tällöin tulee ajateltua vain ja ainoastaan narsisteja sekä mahdollisesti myös pelättyä heitä. Jokin kristinuskon tyyppinen ajatusmalli voisi toimia, mutta jos uskoa ei ole riittävästi tuohon mielikuvitusolioon niin sen pauloihin on hieman hankala paeta.
Narsistit saavat apua, narsistien uhrit eivät. Tarkoitan nimenomaan yhteiskunnan rahoja ja järjestelmää. Sairas maailma suosii sairaita...niin se vaan menee.
"Narsistit saavat apua, narsistien uhrit eivät."
Niinhän sitä luulisi, mutta käsittääkseni narsistit eivät hevin hae apua, "narsisti uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;"
Pelkästään jo se, että joku mainitsee narsistin olevan jonkinlaisen avun/neuvon tarpeessa loukkaa narsistia, hänessäkö olisi jotain vikaa...
No tuolta ylempää lueskelin noita joissa pohdittiin mitä se uhrien kuntouksen pitäisi sisältää, joo haluttiin tietoa narsisteista, tietoa/oppia manipuloinikeinoista jne...
Mielestäni tuo NUT jo tarjoaa kaikkea tuota, vertaistukea/mahdollisuuden puhua kokemuksistaan muiden saman kokeneiden kanssa, järjestö pyrkii niinikään tekemään ilmiötä tunnetuksi tiedottamisen ja koulutuksen kautta...
Uskoisin, että tuon vertaistoiminnan puitteissa on monenlaista paikkakuntakohtaistakin epävirallisempaakin toimintaa, retkiä, juhlia yms. ja noissakin piireissä voi syntyä jopa ystävyyssuhteita...
Jos käytte sivuistolla lukemassa, niin sieltä löytyy paljon tietoa, vertaistukiryhmiä on kaikissa suurimmissa kaupungeissa, lisäksi on tarjolla luentoja ja keskustelutilaisuuksia jopa maksutonta lakimiesneuvontaa huoltajuuskiistoissa...
Että te jotka ny toivotte tukea, tietoa nimenomaan narsistin uhreille, menkää ihmeessä lähipaikkakuntanne toimintaan mukaan...
http://www.narsistienuhrientuki.fi/
Nutin lisäksi toki on tarjolla paljon muitakin avunhakemiskanavia, erityisesti väkivaltaa kokeneille, jonka joku jo mainistkin toivomuksessaan. Nuo väkivalta kokemukset ja niistä selviytyminen vaatii varmaan henk. kohtaisempaa ja pitkäkestoisempaa apua, tukea...
http://www.narsistienuhrientuki.fi/auttavat_tahot/
Mitä tulee Kelan tarjoamaan kuntoutukseen, jota tässä käsittääkseni toivotaan erityisesti narsistien uhreille, niin ehkä olis hyvä myös pohtia asiaa, millaista sen kuntoutuksen pitäisi olla virallisen kuntoutustarpeen kartoittamisen kautta...
http://www.kela.fi/kun-tarvitset-kuntoutusta
Kirjoittamiani asioita voi käännellä, väännellä, vääristellä, mutta siitä huolimatta tosiasiat pysyy tosiasioina.
Niin kauan kun ihminen pitää uhriudestaan kiinni, niin kauan hän on jumissa ja asian vankina.
Narsisti tuli, oli ja meni. Se on historiaa ja siitä pitää päästää irti!
Toimiko narsisti oikein? ...ei.
Oliko narsistilla oikeus toimia noin? ...ei.
Mutta se on nyt historiaa ja se ei ole enää relevanttia.
Haet oikeutta, haluat oikeudenmukaisuutta, narsistille rangaistuksen, paljastaa hänet kaikille, haluta kaikkien näkevän hänen todellisen luonteensa...
Know that, been there...
Se ei kuitenkaan tule tapahtumaan sillä tämä on oikeaa elämää ja mielikuvitus on sitten eri asia.
Niin kauan kun pidät vihastasi kiinni, narsistista kiinni olet hänen vankinaan.
Narsisti pysyy loppuelämänsä narsistina, sortaa muita loppuelämänsä... mutta sinä voi asialle yhtään mitään.
Ainoa asia mille voit jotain on oma elämäsi, oma psyykkeesi.
Niiden kuntoon saattaminen taas edellyttää itsensä kohtaamista kaikkine virheineen ja puutteineen sekä narsistista irti päästämistä.
Miksi aina hoetaan vain virheitä ja puutteita, eikä ikinä mitään myönteistä kuten, että ihmisten psyykelle on nimenomaan hyvä vapautua häpeästä ja syyllisyydestä, jotka sitä sairastuttavat. Kritiikilläni tarkoitan tätä.
Ei kaikille sovi juuri itselle sopinut ajattelutapa.
Kuinka voi vapautua vihasta, jos ei sellaista osaa edes tuntea ? jne.
Kun joku puhuu minulle jostain vihasta olen ihan hoomoilasena mistä hän oikein selittää.
Ja kolmanneksikin, ei kaikki narsistit mene tai katoa yhtään minnekään. Ei ne kaikki niin kevyesti tule, ole ja mene, kuten esim. vanhemmat eikä varmasti monet muutkaan. Ehkä lapsettomat parisuhteet ja vapaa-ajan kaverit voi tulla olla ja mennä noin vain.
Ja mielikuvitusta on nimenomaan niillä, jotka eivät näe narsistin todellista luonnetta, heillä se mielikuvitus asiassa on. Ja heidän todellisuudessaan varmasti elää mielikuvituksessa.
Ja miksi ihmeessä narsisti kaikille pitäisi paljastaa. Ei minulla ainakaan sellaisia haluja tai mielitekoja ole. Haluaisin paljastaa vain minimivälttämättömän selvitäkseni itse. Jos on joku ei kovin elämälleni merkittävä ihminen, mielelläni salaan arveluni kaikilta, jos arvelen narsistiksi.
Ihmisillä on ajattelumalleja yhtä monenlaisia kuin päitäkin.
Ei kaikille sovi samat ohjeet. En tarkoita, että ohjeesi olisi itsellesi huono...ja voi olla monille muillekin oikein hyvä, mutta esim. minua ei auta sellaisten lukeminen. Sekin on todellista maailmaa. Sitä vaan tarkoitan.
Pahoillani kritiikistä. Jos kirjoittaisit: "Joillekin voisi olla hyvä ajatella näin kuten itselleni...",
en löytäisi mitään kritisoitavaa...
Ei se minun esittämäni "malli" ole sopinut kenellekään matkan aloittajalle, eikä sopinut minullekaan...
Paitsi, että matkalla ymmärsin sen asian olevan niin ...ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin.
Ymmärrätkö, että se mitä nyt yrität etsiä, ei ole olemassakaan?
Sellainen ei vain yksinkertaisesti toimisi!
Näitä kokeiluja on ollut (johon ei kyllä ole koskaan kukaan ammattilainen lähtenyt mukaan), mutta ne on aina päättyneet omaan mahdottomuuteensa.
Se ei ole minun mielipiteeni vaan ihan koko psykologi/psykiatri kentän.
Jo se mitä kirjoitat täällä paljastaa sinulla olevan ongelmia ja se miten puhut esimerkiksi vihasta kertoo niiden ongelmien olevan syvällä sisällä, ajalta paljon ennen narsistia.
Itsekkään en koskaan riehunut tai suuttunut muille... Vasta terapiassa ymmärsin sen olevan outoa ja epänormaalia. Vasta terapiassa ymmärsin tuollaisten asioiden syntyneen lapsuudessa ja oikeiden ongelmien löytyvän sieltä.
Ai mitä ei ole ole olemassakaan ja mikä ei toimi ?
No kun käsittääkseni elämäni päänarsisti on vanhempani, niin ei minulla ole mitään sitä edeltävää.
Mutta päättelen asian niin, että koska voi olla narsistiongelma ilman edeltävää ongelmaa vanhemman ollessa kyseessä, niin mielestäni periaatteessa sellainen voisi olla muutenkin, jos joku narsismista täysin tietämätön ihminen (tuossa suhteessa ikäänkuin lapsen asemassa suhteessa narsismiin) päätyisi yllättäen tekemisiin narsistin kanssa. Sama kuin ihan minkä tahansa tuntemattoman ilmiön kohtaaminen.
Toiseksikin mielestäni ei voi olla totta, että "kaikki" kulkisivat jotakin ihan samaa tietä, ei mitenkään mahdollista.
Esim. minä en kulje psykologian ja psykiatrian tietä. Se on yksi tie, yleinen täällä Suomessa tällä aikakaudella. On hyvinkin mahdollista, etteivät suomalaiset psykologit ja psykiatrit tulisi minun mukaani toiselle tielle :),
enkä minä sitä yritäkään...
Niin, enkä minä sitä normaaliksi väitäkään, ettei osaa olla vihainen.
Mutta tässä kuitenkin vähitellen saatankin alkaa sanomaan esim. että jotkut puhuvat paskaa. (siis kehityn, kun opin sanomaan sellaisia kuten että "puhua paskaa")
Se riittäköön vihaisuudekseni.
Minä olen puhunut koko ajan ihmisistä, jotka on olleet parisuhteessa narsistin kanssa ja luulee sen olevan kaikkien ongelmien alku.
Jos vanhempasi on narsisti, niin asia on ihan toinen!
Nutilla on oma ryhmä narsistien aikuisille lapsille. Se toiminta on ihan erilaista kuin nutin tavallisissa ryhmissä, jotka keskittyy parisuhteessa olleseen tai siksi koettuun narsismiin.
Sinun kannattaa ottaa yhteys ryhmän vastuuhenkilölle ja tiedustella häneltä asiaa.
On todella yleistä, että narsisti vanhempi on käyttänyt myös (sillä tavalla) hyväksi. Jos se on osa kokemusta, niin delfiini ry on sitä varten. Se on ryhmä aikuisille, jotka on joutuneet lapsena hyväksikäytön kohteeksi. Ryhmää vetää ja ohjaa palkattu mielenterveyden ammattilainen.
Todella moni (ei itse narsistiksi tullut) narsistin lapsi on sairastunut lapsuudessa läheisriippuvuteen. Sitä varten on olemassa omat ryhmänsä. Löydät paikkakuntasi ryhmän hakusanalla CODA, joka tulee sairauden englanninkielisestä nimestä.
Voimia!
Kertoisitko vielä millä tavalla narsistien vanhempien aikuisten lasten ryhmät ovat aivan erilaisia ?
Tämä on minusta mielenkiitoinen pointti, koska en monestikaan kovin paljoa samaistu parisuhdekeskusteluihin. :( :)
Minun narsistiongelma on lähinnä sellainen, että kuinka selvitä järkyttävien vanhusten tai kohta vanhusten kanssa.
En tiedä sinusta, mutta yleensä tuollainen liittyy jonkinasteiseen rajojen puuttumiseen tai hämärtymiseen.
Saatoin ymmärtää väärinkin mitä tarkoitat, mutta jos ymmärsin sen oikein...
Ihminen, jolla on rajat hukassa hahmottaa ympäristöä eri tavalla. Hänen on vaikea ellei mahdotonta oikeasti ymmärtää että jokaisen ihmisen aivokemia, arvomaailma ja toimintamaailma on erilainen. Sen sijaan hän uskoo sisimmässään kaikkien olevan pohjimmiltaan samanlaisia kuin hän itsekin on, mikä ei tietenkään oikeassa maailmassa ole totta.
Jonkin verran etsin tietoa NUT:n sivustosta noista aikuisille narsististen vanhempien lapsille tarkoitetuista vertaistuki ryhmistä, mutta en varsinaisesti luetteloa niistä löytänyt, mutta kun klikkailin joitain paikkakuntia auki niin ainakin Helsingissä näytti olevan...
Myös Nutin keskustelufoorumilla on osio joka on tarkoitettu nimenomaan akuisille joilla on narsisti vanhempi, kun joku jossain kohtaa puhui rajoista niin näytti siellä viimeksi keskusteltavan siitäkin aiheesta, että ainakin siltä osin "täsmä" vertaistukea keskustelun merkeissä olisi saatavilla, kun tosiaan tällä palstalla enimmäkseen käsitellään aihetta parisuhteiden kautta...
Toki täälläkin mm. nimimerkki tytär on usein kommentoinut aihetta narsistisen vanhemman lapsen näkökulmasta katsoen ettei mikään estä tekemästä aloitusta/ käsittelemästä aihetta täälläkin...
Samoin työpaikkakiusatuille näytti olevan oma osionsa, kun harvemmin siitäkään aiheesta täällä keskustellaan...
Tää ny tähän kohtaan, mainitsemaasi ongelmaan liittyen...
Näitä ihmisiähän on paljon, jotka eivät kestä käsitellä silkasta pahuudesta johtuvia ongelmia, vaan samastuvat mieluummin tekijään, jotteivät joutuisi käsittelemään omia pelkojaan ja avuttomuudentunteitaan. Valitettavasti tämän joutuu moni oppimaan kokemuksen kautta, mutta toivottavasti kerta riittää ja uskoutumiset tehdään siitä lähtien luotettavalle taholle.
Joitakuita erikoistuneita terapeutteja näyttäisi olevan, varmaan tämä vaatii ihan traumaterapiaakin.
https://vastaamo.fi/psykoterapia/narsismi---rikotusta-eheaksi/helsinki
No tuolla NUTin sivulla on liian hiljaista ja siksi tylsää mennä sinne keskustelemaan.
Mutta tuo on taaskin niin totta mitä SisuaSuomenmalliinhah kirjoittaa.
Olen sitä mieltä, että kun viatonta lasta voivat aikuiset porukalla kiusata, on olemassa niin ilkeitä aikuisia, että kyllä he voivat samoin kiusata kiltimpiä aikuisiakin, eikä siinä sen kummempaa tarvitse olla kuin että ei osannut varautua tms. sitä paitsi jos varautuisi, niin heti löytyisi joukko eksperttejä syyttämään, että kärsii luottamusongelmasta, ja varmasti on sitten myöskin olemassa oma ryhmänsä syystä tai toisesta ongelmaisia ihmisiä, jotka jotenkin hakeutuvat nimenomaan narsistin seuraan tai jotakin sellaista.
En usko yhteen ainoaan oikeaan vastaukseen tässä asiassa parisuhteidenkaan osalta.
Joku mies jossain ketjussa kirjoitti jotain sellaista, että pointti olisi löytää sopiva, eikä itsensä ja toisen muuttaminen. Olen jokseenkin samaa mieltä, miksi junnaamaan jotain parisuhdetta jonkun kanssa jonka kanssa on huono olla, eroaisin mieluummin mitä pikemmin. Voisihan sen nähdä niinkin, että on epäitsekästä erota nopeasti ja antaa toisen ehtiä etsiä oikeaa rakkautta, jos ei itse oikein toisesta pidä.
Jotkut narsistit nimenomaan junnaavaat keskenään koko ikänsä, vaikka olisi kuinka kurjaa, juurikin kun toista pitää hallita.
Minä en menisi ikinä mihinkään parisuhdeterapiaan väkipakolla vääntämään suhdetta jonkun kanssa, joka ei kanssani meinaa viihtyä tai minä hänen. Tulisi tosi vaivautunut ja väkinäinen olo. Noh, ikisinkku olenkin sitten :)
Yksi ryhmän vastuuhenkilöistä puhui siitä Nutin vuosikokouksessa ja ymmärsin, että se on rakentunut eri tavalla kuin "tavalliset" ryhmät. Ilmeisesti heillä oli etenemistavoite jne. Tavallisissa ryhmissä märehditään sitä samaa asiaa uudestaan ja uudestaan...
Itsellä kumpikaan vanhempi ei ollut narsisti (muuten vain ongelmainen), joten en ole perehtynyt heidän/teidän ryhmään tarkemmin. Sinun kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä ryhmän vetäjään (joka löytyy nut:in sivuilta), niin saat oikeata ja ajankohtaista tietoa siitä.
Ja sitten minulla on vielä tämä ongelma, että vaikka tiedän tarkalleen joidenkin ihmisten olevan tietynlaisia, niin en pysty käsittämään, että miten he voivat olla sellaisia ????????
Ja miten vielä niin monet ihmiset menevät mukaan johonkin älyttömään kuvioon. Miten voi olla niin, vaikka onkin ?
Niin tämä ihmetys haittaa etenemistä.
Otetaan uusiksi, edellinen meni väärään väliin.
En tiedä sinusta, mutta yleensä tuollainen liittyy jonkinasteiseen rajojen puuttumiseen tai hämärtymiseen.
Saatoin ymmärtää väärinkin mitä tarkoitat, mutta jos ymmärsin sen oikein...
Ihminen, jolla on rajat hukassa hahmottaa ympäristöä eri tavalla. Hänen on vaikea ellei mahdotonta oikeasti ymmärtää että jokaisen ihmisen aivokemia, arvomaailma ja toimintamaailma on erilainen. Sen sijaan hän uskoo sisimmässään kaikkien olevan pohjimmiltaan samanlaisia kuin hän itsekin on, mikä ei tietenkään oikeassa maailmassa ole totta.
On siinä varmaan sitäkin.
Ja sitten yleistä ihmisille muutenkin.
Ei monet ihmiset meinaa uskoa sitäkään millään, että esim. minun tavalla kokevia ihmisiä on olemassa, jos olen yrittänyt enemmän selittää.
En sitten tiedä mitä he sitten luulee, minun huijaavan vai mitä ja mitä varten ?
*Sitäedelliselle*:D Hei, narsismista kannattaa keskustella ainoastaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat sen itse kokeneet. Asiaa ymmärtämättömiltä on turha hakkea ymmärrystä asialle. Koska narsistin käytös voi olla todella niin sairasta, että ihminen, joka ei itse ole kokenut vastaavaa, voi todellakin kyseenalaistaa kertomuksesi.
Minä olen narsistivanhempien aikuinen lapsi. Tiedän mitä on todellinen *perhehelvetti* ja pelonsekainen lapsuus ja sen, mitä on elämä ikääntyvän narsistivanhemman aikuisena lapsena nyt.
Ikävä sanoa, että elämäntaival on ollut kohdallani, kuin loputon upottava suo. Jossa olen kamppaillut jo vuosikymmenet. Ymmärrän täysin tunteesi.
Älä anna narsistin *ylikävellä* elämääsi ja yritä olla tuntematta syyllisyyttä, syyllistettäissä. Syytön sinä olet muiden huonoon käytökseen.
Lue vaikka Liisa-Kelttikangas-Järvisen kirja: Sosiaaliset taidot ja sosiaalisuus. Muistaakseni sivulta 84 alkain käsitellään narsismia hyvin ihmisläheisesti. Tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa, vaan pikemminkin antaa valmiuksia käsitellä vaikeaa asiaa.
Ihan kiinnostavalta kirjalta kuulostaa.
Minun mielestäni loppuenlopuksi tieto ei lisää tuskaa koskaan.
Ehkä siltä voi ihan aluksi tuntua, kun ottaa pään ulos puskasta, mutta kyllä paikkansapitävä tieto on aina lopulta helpottavaa, ainakin jos pitää enemmän totuudesta kuin valeista.
Narsisti jallittaa sosiaalityöntekijöitä ja juristeja.
MTV3 uutiset 28.10.2011.
Pitkän linjan juristi uskoo, että narsismi on huomattavasti luultua useamman oikeudessä käsiteltävän riitajutun takana.
Asianaja Markku Salon mielestä erityisesti huoltajuusperusteluja käsittelevät sosiaalityöntekijät ovat alttiita narsistien pyöritykselle. Vahva narsistinen persoona saattaa vakuuttavuudellaan kääntää asiat päälaelleen.
– Tällaiset häirikköihmiset työllistävät erityisesti oikeuslaitosta huomattavasti enemmän kuin niin sanottu normaaliväestö. Sama kuormitus kohdistuu sosiaalitoimeen ja poliisiin, uskoo 30 vuotta asianajajana toiminut Markku Salo.
Hän sanoo olleensa mukana noin 500 oikeudenkäynnissä, jossa hänen arvionsa mukaan osallisena on ollut persoonallisuudeltaan häiriintynyt ihminen. Salo korostaa ettei hän ole psykologi. Hän kuitenkin perustaa arvionsa siihen, että näissä tapauksissa maallikon ja juristin silmin henkilön toiminta näyttää poikkeuksellisen itsekeskeiseltä.
Salon mielestä narsistit puhuvat mustan valkoiseksi erityisesti huoltajuuskiistoissa.
– Kiireiset sosiaalityöntekijät tekevät olosuhdeselvityksen muutaman tunnin tapaamisen perusteella. Sen jälkeen oikeuteen lähtee arvio siitä, ovatko vanhemmat tai toinen heistä riittävän sopivia huoltajaksi. Näissä tilanteissa narsistin harjoittaman manipuloinnin vaara on suuri.
– Normaali ihminenkin pystyy hämäämään hyvin sosiaalityöntekijöitä. Erityisen helppoa se on häiriöiselle ihmiselle, jolle valehteleminen on melkein ammatti.
Salon mielestä psykologeja pitäisi aiempaa useammin saada mukaan huoltajuuden arviointeihin.
Markku Salon mukaan narsistit saattavat puhua itsensä sananmukaisesti puhtaiksi myös oikeussaleissa.
– Ei ole lainkaan harvinaista, että tällaisen kokonaisuuden seurauksena tulee vääriä ja huonoja päätöksiä.
--------------------
En ole muutamaan päivään kommentoinut tähän aloittamaani viestiketjuun. Luin kyllä viestit, joita oli ilmaantunut poissa ollessani. Eivät läheskään kaikki narsistien uhrit selviydy taistelusta voittajina. Emme tiedä esimerkiksi joidenkin itsemurhan tehneiden kohdalla sitä, että päätös itsemurhaan johtuikin narsistin henkisestä vallanköytöstä ja minuuden täydellisestä murtamisesta. Miksikö näin ajattelen? Ajattelen siksi, että eräs nainen soitti äsken täysin murtuneena. Kertoi tekevänsä itsemurhan. Kielsi soittamasta ambulanssia. Onko hänen päätöksensä sellainen, etten saa apua soittaa vastoin hänen tahtoaan? Tuo nainen oli muuten sen narsistin yksi siskoista, josta olen kirjoittanut aiemmin.
Jatkan vielä vähän selventääkseni edellistä kirjoitustani. Vuosikausia olin etsinyt pääsääntöisesti vikoja itsestäni kun minut vikapääksi oli todistettu. Vaikka taistelin oikeuksieni ja "hyvyytenikin" puolesta jäin aina häviölle. Kun tutustuin paremmin tämän iltaiseen soittajaani kaikki alkoi selvetä ja hahmottua aivan uudella tavalla. Tuo nainenhan oli koko elämänsä ajan joutunut kokemaan samaa nöyryytystä ja halveksuntaa kuin minäkin. Aloin uskomaan, ettei vika olekaan välttämättä ainakaan yksin minussa. Nyt minulla on vain yksi huoli - eihän hän vain tee itselleen mitään lopullista.
" (lainaus ed.)Vuosikausia olin etsinyt pääsääntöisesti vikoja itsestäni, kun minut vikapääksi oli todistettu. Vaikka taistelin oikeuksieni ja "hyvyytenikin" puolesta jäin aina häviölle."
Narsisti pystyy tähän. Kun narsisti on lokeroinut jonkun läheisensä *syntipukiksi*. Narsisti ei koskaan muuta käsitystään kyseisestä henkilöstä.
Ei edes satojen kilmometrien välimatka, muuta tilannetta muuksi. Syntipukilla on *pitkät jalat ja kädet*. Tarkoitan tällä nyt sitä, että narsisti valehtelee täysin kirkkain silmin syntipukin tekemäksi/sanomaksi asioita, joita tämä ei ole tehnyt/sanonut.
Eli, tässä *pelissä* narsisti tekee itsestään säälittävän *uhrin* täysin syyttömön *syntipukin* kustannuksella. Saadakseen hovinsa sympatiat ja säälin puolelleen.
Ei sillä ole väliä, vaikka oman lapsen maine mustamaalataankin tässä hyödyntavoittelussa. Pääasia, kun käytäntö toimii. Narsistihän ei tunne syyllisyyttä tekemistään vääryyksistä.
Lapsuudessa *syntipukki* oli se, jonka takapuoli sai kestää muiden rikkomuksista aiheutuneet rangaistukset. Ja kun *syntipukki* yritti puolustautua sanomalla, että ei ole tehnyt kyseistä asiaa, sitä *syntipukkia* piti lyödä entistä kovemmin ja lisää, kun se vielä valehteleekin. Siis hirveää henkistä- ja fyysistäväkivaltaa jo ihan pienestä lapsesta lähtien.
Henkinen väkivalta sanoilla on pahinta ajattelemattomuutta ja yhdistettynä valehteluun on niin sairasta, että tulee vain ajatelleeksi, että onko kyse kuitenkin jostain muusta sairaudesta. Niillä piiloroolimalleilla, joita omasta lapsuuden kodista saamme taakaksemme on suuri vaikutus elämään. Tämän tulee huomanneeksi vasta aika myöhään tai ehkä sellaisia ei tule ajatelleeksi nuorempana.
Olen lenkki sukupolvien ketjussa ja vaikka kuinka pyristelen tiedostaen niin omani kuin puolisoni suvun ongelmat, niin näen kuinka äitien teot ovatkin tyttärienkin tekoja, aivan samoin kuin isien teot ovat poikien tekoja. Tiedostamattaan viestittää seuraavalle sukupolvelle ns. hyväksytyt käyttäytymismallit omassa äiti-tytär tai isä-poika ketjussaan. Esim. äiti on alkoholistin puoliso, niin tytärkin tai äiti oli toinen nainen , niin tytärkin, tai isä oli pettäjä, niin poikakin jne. Itse olen petetyn tytär ja niin vain saman jouduin kokemaan, tehden samat ratkaisut kuin äitini aikoinaan ja myös isäni suvun puolelta tulee tuo sama, mutta sairauden vuoksi pettäminen. Jokseenkin pakosti tulee mieleen, että historia toistaa itseään - valitettavasti. Omassa tyttäressä huomaa jo saman, joka heijastuu sillä tavoin, ettei luota helposti vastakkaiseen sukupuoleen - kiitos historian.
Puolison suvussa kylmää rakkautta, henkistä väkivaltaa ja pettämistä. Omien lasten vihaamista ja haukkumista. Vaimolle on sanottu, mitä törkeyksiä hyvänsä, joita ei siis henkisesti tasapainossa oleva ihminen sano. Historian lehtien havinaa ja sama tapahtuu uudelleen ja uudelleen.
"Tarkoitan tällä nyt sitä, että narsisti valehtelee täysin kirkkain silmin syntipukin tekemäksi/sanomaksi asioita, joita tämä ei ole tehnyt/sanonut. Eli, tässä *pelissä* narsisti tekee itsestään säälittävän *uhrin* täysin syyttömön *syntipukin* kustannuksella. Saadakseen hovinsa sympatiat ja säälin puolelleen."
Niin tämä on se asia, joka kannattaa tiedostaa, että pitäisi tuntea molemmat osapuolet ennenkuin voi tietää kumpi on kumpi. Aikoinaan tällä palstalla ei tuota asiaa hyväksytty ollenkaan, että narsistikin voi esiintyä uhrina...
Mitä tulee tuon toisen kommentoijan mainitsemaan sukupolvien ketjuun, ns. "isien" syntien peritymiseen aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka...
Niin nykykäsityksen mukaan sillekkin on jotain tehtävissä ja tosiaan avainsanana on tuo tiedostaminen, joka lähtee siitä että tunnistaa sukunsa historian ja tiedostaa että myös itsellä on oma kohtansa tuossa ketjssa, jolloin voi miettiä voisiko itse tehdä jotakin toisin, että ketju katkeaisi...
Tuostakin aiheesta "miten katkaista yli sukupolvien jatkuva kaltoinkohtelun/huono osaisuuden jatkumo" löytyy paljon luettavaa, äkkiseltään tuossa aihetta selailin ja laitan ny muutaman linkin, ongelmaa varten on kehitetty oma ohjelmakin, yhtenä avainsanana/vaikuttavana tekijänä tulee voimakkaasti esiin myös kiintymisuhdemallit...
http://www.4astetta.fi/MES/MESohjelmaatarvitaan.aspx
https://psychenet.wordpress.com/mielen-tutkimus-ja-hoito/kiintymyssuhdeteoria/
Täysin oikeassa olet.Mielestäni jokaisen "suvunjatkajan" tulisi tiedostaa edellisen sukupolven väärät ja huonot mallit.Jokaisella vanhemmalla on mahdollisuus katkaista ja parantaa kasvutekijöitä.Näin oleen saamme terveemmän ja hyvinvoivan maailman.Valitettavasti monet eivät siihen vain kykene,koska se vaatii totuuden tunnistamista,missa ja itsessään.
Minusta vielä suurempi ongelma on, että kun joku tunnistaa, niin koko muu sosiaalinen ympäristö oivallusta vastustaa tuttuja ja ventovieraita myöden.
Tuolla ylempänä kirjoitettiin kuinka narsistin uhri etsii aina vikaa itsestään, silloinkin kun vika ei ole itsessä.
Itkin koko nuoruuteni kysyen mitä olen tehnyt väärin, koska sitä ei koskaan kerrottu, vaikka syyllistettiin.
Mutta miksi narsistien uhrien auttajat korostavat, että narsistin uhrin pitää etsiä vikaa itsestään ? Se kun saa auttajat välillä tuntumaan narsistin hovilta.
"Itkin koko nuoruuteni kysyen mitä olen tehnyt väärin, koska sitä ei koskaan kerrottu, vaikka syyllistettiin."
No tuon perusteella voisin ajatella, että perheessäsi on ollut narsistisuutta ja olet saanut ns. syntipukin roolin. Lapset eivät koskaan ole syyllisiä siihen millaiset vanhemmat heillä on, että siltä osin vika ei ole lapsessa vaan vanhemmassa...
Mitä taas tulee tuohon...
"Mutta miksi narsistien uhrien auttajat korostavat, että narsistin uhrin pitää etsiä vikaa itsestään ?"
Niin tuolla tarkoitetaan aikuisia ihmisiä, joita kehoitetaan pohtimaan/etsimään niitä syitä/tekijöitä itsestään/menneisyydestään jotka ovat mahdollisesti vaikuttaneet siihen millaisia ihmsiä heistä on tullut, ei se sinällään tarkoita vian etsimistä vaan enemmänkin tosiaan on semmosta pohtimista mitkä tekijät, asiat ovat vaikuttaneet siihen, millainen ihminen minä olen suhteessa muihin ihmisiin...
Sinun tapauksessasi se voisi tarkoittaa jotain sellaista, että pohtisit miten tuo jatkuva syyllistäminen on vaikuttanut sinuun.
Etsin sitä vikaa itsestäni kaikissa tilanteissa koko aikuisuutenikin, koska kaikki niin kehottivat tekemään, ja sama on jatkunut siis koko aikuisuudenkin, syyllistetään, yhä laajemmin, mutta kukaan ei selvästi ja loogisesti sano, että mistä. Nyt on vaikuttanut siltä, että viime aikoina minua on syyllistetty siitä, että olen työtä käskettyä etsinyt vikaa itsestäni ja syyllistänyt itseäni oikein olan takaa.
Tästä syystä olen jo aivan tympääntynyt psykologisiin teorioihin: "Etsi vikaa itsestäsi!", jos sitä noudattaa oikein kunnolla, sekään ei kelpaa, sitten vasta hulluna pidetäänkin ! Koen kyseessä olevan jonkinlainen huijaus.
On mielestäni aivan eri asia pohtia erilaisten ilmiöiden syy ja seuraussuhteita kuin etsiä vikaa itsestään. Miksi ei sitten sanota: "Pohdi neutraalisti syy ja seuraussuhteita !"
Sehän tässä juuri onkin, että kukaan ei voi valita millaiset vanhemmat saa, mutta silti siitä syyllistää lähes koko maailma ! Sehän se absurdi juttu onkin.
Jos vanhempani käyttäytyvät oudosti tai huonosti, minussa on vikaa !!!
Kaikki epäilevät sen johtuvan siitä, että minussa on vikaa !
Mutta kun tuo vika vain ei ole paljastuakseen, vaikka kuinka odotan ja sitä etsin...
No, se on sikäli ikävä juttu, että kun tuo *syyllisyydensiemen* on jo lapsena kylvetty otolliseen maaperään. Siitä on miltei mahdotonta päästä enää aikuisena eroon. Koska kasvuiässä lapsen mieli on koulittu tähän, syyllistämällä lasta.
Mutta voit oppia asian kanssa elämään itsesi takia niin, että syytön sinä olet vanhempiesi huonoon käytökseen. He ainoastaan kypsymättömyyttään kaatavat sinun niskaasi omat epäonnistumisensa. Koska heidän oma mielensä ei kykene tuntemaan syyllisyyttä. Se on helponta laittaa jonkun muun kannettavaksi.
Okeasti tämä on todella rankkaa lapselle. Näin kasvatetaan ylikiltti ja pelokas lapsi. Joka ei *syntiensä suuruutta* voi koskaan ymmärtää. Tai, kyllä sen oppii jo aikuisena ymmärtämään, että vanhemmat vain tarvitsivat *syntipukin* kantamaan heidän heikkoutensa.
Peli on todella kovaa, kun ne pienen lapsen hartiat ovat niin hennot. Ja mieli ei kykene käsittelemään syyllisyyttä, johon hän on syytön.
Joo ja sitten he ovat raivon vallassa kun kokevat minussa "ylikiltteyttä ja pelokkuutta", ja heidän on vaikea sanoa ääneen mihin olen syyllistynyt, kun olen syyllistynyt ylikiltteyteen, jonka ehdottomasti halutaan jatkuvan...
Totta kai, sinulle on vaikea kertoa sitä, mihin olet TAAS *syyllistynyt*. Kun vanhemmat tuntevat syyllisyyttä omassa itsessään, jota he eivät kykene itse käsittelemään. Ja tästä aiheutunut pahaolo, siirretään sen vuoksi sinuun, vaikka syytön sinä siihen olet. Mutta kun sinut on *leimattu* syntipukiksi, sinua on helppo syyllistää tapahtuneesta.
Ja narsistivanhemmat tiedostavat myös oman *pahuutensa*, mutta eivät kykene muuttamaan tätäkään ominaisuutta itsessään. Joten vertailukohteena sinun *ylikiltteys* rivostuttaa heita suunnattomasti. Koskaan ei ole hyvä, teit sitten niin, tai näin.
Kiitoksia.
Näinhän se menee.
Mutta kummallista on, että jos kerron, niin useimmiten muut ihmiset lähtevät tuohon vanhempien juttuun mukaan, vaikka tiedostavatkin kuvion epäloogisuuden, mutta siltikin.
Empaattisesti eläydytään enemmänkin vanhempien raivoon kuin minun osaani. Raivo on ymmärrettävää elämäänsä tai minuun pettyneiltä vanhemmilta tms. Ja
minusta odotetaan loputonta ymmärtäjää vanhempien loputtomalle raivolle. Se koetaan toivotuksi ratkaisuksi. Mutta sekö olisi ainoa elämäntehtäväni ?
Sitten sitä pidetään erittäin outona, jos meinaan oirehtia tunteellisen roskasangon roolissa. Jos roskasanko ei toimi hyvin, minulle aletaan ehdotella jonkin terapian tms. etsimistä. Mutta olen erittäin epäluuloinen terapiosta, joiden tarkoituksena olisi treenata vanhemmille ja vähän muillekin käyttökelpoinen roskasanko.
Eikö ole hieman nurinkurista, että elämän alusta loppuun lapsesta halutaan vanhempien ymmärtäjä, eikä koskaan päinvastoin.
Jos vähän vikisen vastaan, niin reagoidaan kuin olisin hankalakin kapinallinen.
Hei, näin se vaan on. Kun olet lapsena saanut *syntipukinleiman* otsaasi. Ei se siitä miksikään muutu. Sinut on tavallaan kasvatettu tähän epäkiitolliseen osaan. Ja siitä ei luovuta. Olet vanhempiesi syntienkantaja, jotta heillä itsellä olisi helpompaa elämässä.
Eivät he kykene ajattelemaan sitä, minkälaisen taakan vyöryttivät lapsensa harteille. Narsistihan ei tunne koskaan syyllisyyttä tekemisistään, tai sitä, että syyllistyisi johonkin kamalaan rikkomukseen lastaan kohtaan. Se on aina *syntipukkilapsen* vika, jos tapahtuu jotain pahaa. Vaikka lapsi ei olisi edes paikalla. Rankinta oli lapsena se, kun pienen ihmisen pää ei pystynyt työstämään tapahtuvia kauheuksia. Kiltteydestäsi huolimatta, tunsit itsesi AINA syylliseksi kaikkeen tapahtuneeseen.
Itse olen nyt jo kuudenkympin rajapyykin ylittänyt. Ja narsistivanhempani on pian 90 vuotias. Ja tahti vain tuntuu kiihtyvän. Jo pienikin kyseenalaistaminen, tai valheen oikaiseminen, saa hirvittävät *vihanvirrat* liikkeelle. Prempi olisi, jos en olisi ollenkaan tekemisissä hänen kanssaan. Koska nyt vanhempi purkaa väistämätöntä ikääntymistään ja kykenemättömyyttään minuun, ikään kuin se olisi minun syy.
"Kun olet lapsena saanut *syntipukinleiman* otsaasi. Ei se siitä miksikään muutu." Tuo kirjoittamasi sai minut mietteliääksi. Olen toki useaankin otteeseen kelannut elämäni koko kaaren, syystä jos toisesta. Tulkoon heti sanotuksi, etteivät vanhempani kärsineet persoonallisuushäiriöistä, eivät liioin mielenterveysongelmista. Työn raskaan raatamisesta ja ajoittaisesta köyhyydestä kylläkin. Isäni ja äitini olivat evakkoja, joille pika-asutuslailla annettiin velaksi korpipalsta, jonne sitten asumukset rakensivat ja pellot kuokkivat. Lapset siirtyivät aikuisten avuksi heti kun kynnelle kykenivät. Mietin sitä, miksi olin niin altistunut persoonallisuushäiriöisen (-häiriöisten) tahtotiloille, heidän manipulointinsa uhriksi. Ainahan syitä etsitään lapsuudesta, niistä kokemuksista. Me evakot olimme koko pienen luterilaisen kylän silmätikkuina. Ansaitaksemme paikkamme uudessa kyläyhteisössä meiltä vaadittiin tavallista enemmän. Lasten kuului olla kiltimpiä, ahkerampia ja lahjakkaampi koulussa, näin ajattelen. Siksikö olen sairastanut perfektionismia? En toisia kohtaan, ainoastaan itseäni kohtaan. Muistan elävästi inhottavat koulumatkat kun luterilaiset pojat vaanivat metsässä kivien kanssa. "Ryssät, ryssät" huusivat ja kivet lentelivät. Siitäkö johtui ainakin osaltaan persoonallisuushäiriöisen (-häiriöisten) aiheettomat panettelut/syytökset. Minähän olen syypää, olenhan ryssä. Ryssä vei meiltä kodin ja maapalstan, sitten vielä ryssiteltiin. Pitikö minun elää 62 vuotiaaksi ennen kuin pääsin vapaaksi perfektionismistani ja syntipukkina olemisesta.
"Siitäkö johtui ainakin osaltaan persoonallisuushäiriöisen (-häiriöisten) aiheettomat panettelut/syytökset. Minähän olen syypää, olenhan ryssä."
Ajatusteni juoksu tökki edellisessä. En tarkoittanut sitä, että "ryssyyteni" oli syynä persoonallisuushäiriöisten käyttäytymiseen minua kohtaan, vaan sitä, että heidän syytöksiään imin itseeni ikään kuin olisin ollut syyllinen.
Niin, ja koen, että ympäristö odottaa minulta aivan liikaa.
Minun pitäisi samanaikaisesti sujuvasti toimittaa tunteellisen roskasangon tehtävä vanhemmille, mutta pystyä osoittamaan pystyväni samanaikaisesti elämään omaa elämää tuosta tehtävästä ja vanhemmista täysin riippumattomasti, koska muutoin syy on jälleen minussa: olen jollain omituisella tavalla riippuvainen vanhemmista.
Kai minä nyt olen jos ne roskat on mukanani kaikkialla !!!
Siis se ympäritö, joka velvoittaa toimimaan sinut odotetulla tavalla. Syyllistää sinua.
Hei, ei se vika ole sinussa. Sinä vain syyllistyt jo kaikesta mahdollisesta, jos yrität poiketa sinulle asetetusta *likasankoroolista*.
Oletan kuitenkin vanhempiesi olevan kateellisia sinulle. Tästä, sinun heistä riippumattomasta, hyvin sujuvasta elämästä. Koska he ajattelevat, että se on heiltä itseltään pois. Eli, aihetta kateuteen, kun joku muu jakaa aikaasi, joka kuuluisi heille, koska olet heidän *oma likasanko*.
Näin minun narsistivanhempi toimii. Minun olisi jopa pitänyt ostaa *syytingillä* lapsuudenkotini ja muuttaa sinne asumaan eläkkeelle jäädessäni. Koska vanhempani halusi itselleen rahaa ja maksumiestä nykyisille kuluille, sekä ilmaisen *palvelijan* itselleen. Ja tähän kun en suostunut, niin olin todella ala-arvoinen kelvoton lapsi, jolle oli kuulema annettu elämässä *kaikki* mahdollinen. Huh.. tyhjän olen saanut pyytämättäkin.
"Siis se ympäritö, joka velvoittaa toimimaan sinut odotetulla tavalla. Syyllistää sinua."
Mielenkiintoisesti ja ytimekkäästi analysoitu.
Tunnetasolla se on tuntunut niin, mutta en ole osannut sanoittaa.
Kiitos sanoituksesta.
"Siis se ympäritö, joka velvoittaa toimimaan sinut odotetulla tavalla. Syyllistää sinua."
Jäin pohtimaan ajatustasi. Se (ne) persoonallisuushäiriöiset, jotka halusivat minun toimivan "odotetulla tavalla", halusivat minun käyttäytyvän itsetuhoisesti. Halusi (halusivat) minun pettävän, juovan itseni hengiltä jne... Jos minun olisi "huonosti käynyt", olisivat päässeet pätemään "Johan minä sanoin".
Huh.. tämä narsismi on todella kiero ja kummallinen peli. Siinä narsistivanhempi jopa toivoo lapselleen pahaa, jotta hän pääsisi sanomaan, >että mitäs minä sanoin<.
Oletettavasti vanhempasi ovat jo etukäteen *leimanneet* sinut "itsetuhoiseksi alkoholistiksi". Omalle ympäristölleen kertoen; *kuinka huolissaan he ovat sinusta nykyään jne...* Perimmäinen tarkoitus on kuitenkin kerätä vain sääliäpisteitä ja humiota itselleen, sinun kustannuksella. Ei sinun menetetty maineesi,
tässä pelissä paljon paina.
Joskus kerroin ymmärtävälle ystävälleni, tätä kuvioita seuraavasti: Sanoin hänelle, että olisi tosi mielenkiintoista tietää, mitä peliä vanhempani oikein pelaavat selkäni takan? Koska minusta tuntuu jotenkin siltä, että nuoruusajan perhetuttujen käytös on muuttunut minua kohtaan, täysin kummalliseksi.
No tiettyjen yhteensattumien jälkeen alkoi paljatumaan kaikenlaista ikävää ja pöyristyttäviä valheita yms. Pahoitin todella mieleni sydänjuuriani myöten. Hei miksi minun (omat/ainoat) vanhempani tekivät tämän minulle, lapselleen? Tässäkö on itsenäistymiseni hinta?
Hmm...jotakin tällaista...
...perheessä ainut minulle sallittu rooli on niin kummallinen,
että tottakai siihen asettuessani vaikutan ympäristöllekin oudolle, mutta jos "kapinoin" tuota roolia vastaan, silloinkin minä olen ongelma tai minulla on ongelma...,
mm. koska vanhempani eivät kommunikoi minulle lainkaan, jos en tuohon rooliin asetu. Ja ympäristön mielestä minun pitäisi jotenkin sujuvasti hoidella tämä kuvio, ja heitä kyllästyttää tai jotain kun ei onnistu...
Ja juurikin se ristiriita, että kun minun odotetaan olevan tavalla, joka ei ole minulle hyväksi ja sitten ihmetellään, että mikä on kun en oikein voi hyvin niin.
Eli siis pitäisi muiden mieliksi olla minulle täysin sopimattomassa roolissa ja sitten vielä odotetaan, että minun pitäisi voida hyvin niin...
Elämä on kurjaa kun sen suuntautuu taaksepäin omien vanhempien elämään. Itseasiassa omakin vanhempani on sillä tavoin kummallisesti taaksepäin suuntautunut, ja minustakin yritetään tehdä sellainen...
No, periaatteessa menneellehän me emme mitään voi, joten tämän kamppailun toivottava lopputulos voisi olla, että tulevaisuus olisi ehkä hieman helpompi.
"Olosuhteet ovat mitkä ovat. Niille emme välttämättä mahda mitään. Meidän on itse muutettava itseämme vallitseviin olosuhteisiin nähden".
Lapsuudessani olosuhteet olivat mitkä' olivat. Niille en mahtanut mitään. Lapsella on kovin pienet mahdollisuudet muuttaa itseään vallitseviin olosuhteisiin nähden. Nykyisinkin olosuhteet ovat mitkä ovat, ne eivät välttämättä muutu miksikään. Nyt minulla on avaimet käytössäni muuttaessani itseäni vallitseviin olosuhteisiin nähden. Ne avaimet on vain otettava tehokkaaseen käyttöön.
Nyt on kaksi eri asiaa, mistä täällä puhutaan ja se s näitä kahta asiaa ei voi käsitellä samanaikaisesti!
Käyttäytymismallit, itsetunto... tulee lapsuudesta ja tarkemmin sanottuna varhaislapsuudesta.
Jos toinen vanhempi on ollut narsisti, niin se on ongelmien alkusyy, se on se mikä pitää purkaa terapiassa. Ihmisen pitää ymmärtää, ettei syy asioihin ollut itsessä vaan sairaassa ihmisessä, joka alisti toisia.
Ihmisen on vaikea purkaa lapsuudessa olleita rakennelmia, sillä ne ovat todella syvällä minuudessa. Usein ihminen pystyy näkemään puolisossaan asioita, joiden suhteen hän on täysin sokea kun kyse on omasta vanhemmasta.
Jos kyse on epäonnistuneesta parisuhteesta, niin kyse on jostain ihan muusta. Perimmäiset syyt joutua narsistin puolisoksi ja hyväksikäytettäväksi ei koskaan ole narsistissa vaan niissä ongelmissa, mitä oli ennen narsistia. Vaikka ihminen olisi psykopaatin kanssa, niin suhteessa on aina kaksi ihmistä ja molemmat osallistuu siihen.
Kun lähdetään hoitamaan ihmistä, joka on ollut narsistin puolisona, niin silloin on tärkeää saada rikottua kuori ja saada ihminen ymmärtämään, että hänessäkin on vikaa, hänessäkin on ongelmia, ongelmia jotka ei liity millään tavalla narsistiin. Vasta silloin voi lähteä paraneminen käyntiin.
Minulla ei varsinaisesti ole kokemusta tuosta parisuhdeasiasta, mutta minulla vähän särähtää korvaan tuo, että narsistin puolisoksi hyväksikäytetyksi joutuessa syy ei koskaan ole narsistissa. Kuulostaa vähän kohtuuttomalta "syytesuojalta" hyväksikäyttäjille, jotka eivät ole vanhempia.
Kaikenlaiset hyväksikäyttäjäthän (ainakin jos ovat narsisteja) voivat sitten rennosti käyttää hyväksikäyttäjän taitojaan, houkutella tai painostaa ihmisiä kanssaan naimisiin millä keinoin kyvänsä jne., koska syy ei kuitenkaan koskaan ole heissä, vaan niissä, jotka siihen satimeen on saatu.
Entäs sitten muunlaiset hyväksikäyttäjät, jotka eivät ole vanhempia tai narsisteja, onko syy koskaan heissä ? Vai saako vapaasti yrittää keinoja kaihtamatta ja syy on aina niissä, jotka ansaan lankeavat ?
Mikäli näin, sitten minusta luottamukseen toisiin ihmisiin perustuva psykologia on juurta jaksaen pielessä.
Ymmärrän kaksi viimeistä kappaletta ja niiden sisällön siten, että on oikeasti totta, että parisuhteessa on kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutuksensa, ilman toista ei ole toista. Ei voi yleistää, mutta on varmaan harvinaista, että parisuhteen rikkoontuessa kaikki viat ovat ikäänkuin vain toisessa. Kyllähän siinä vastapelurissakin on jotain sellaista ollut, että on sallinut itseään kohdeltavan alakanttiin.
Syyllisten etsintä tuntuu olevan se pääasia ja mieluiten tietysti siten, ettei itse vaan vahingossakaan ole syyllinen. Mielestäni kyse on ihmisen keskenkasvuisuudesta, jos toistuvasti parisuhdeviritelmissään löytää itsensä uhrin roolissa.
Eikö teille ole koskaan käynyt niin, että rikkoutuneena ihmisenä, vaikkapa nyt petettynä, saa vastakkaiselta sukupuolelta sellaista huomiota, joka ei ole normaalia. Ikäänkuin itsessä olisi joku signaali joka oikein imee näitä ns. hyväksikäyttäjiä ja lohduttajia pesän toivossa parveilemaan. Kokemukseni jälkeen uskon, että osa ihmisistä "haistaa" särön ja näkee tilaisuutensa tulleen. Mitä sen jälkeen tapahtuu onkin täysin kiinni signaalin lähettäjästä, sakset auki vai kiinni.
Mutta jos narsisti vapautetaan kokonaan vastuustaan ja vaikutuksestaan suhteessa, niin eihän siitä silloin kaksi vastaa, vaan kaikki sälytetään ei-narsistin niskaan, joka ei välttämättä edes vastustele kaiken syyllisyyden ottamista itseensä (koska kaikki ihmiset eivät ole toisen ihmisen syyttelyn haluisia).
Ja siinähän se hänen vikansa onkin, eikö niin, miksi hän suostuu siihen, ottamaan sen kaiken syyllisyyden, miksi hän antaa itseään kohdella niin ???
Lisäksi minusta on kummallinen ajatus, että saisi kohdella huonosti ihmisiä, jotka antavat itseään kohdella huonosti. Mielestäni periaatteessa ketään koskaan ei saa kohdella huonosti antoi hän tai ei. Ainakin minun moraalikäsitykseni on sellainen.
Aivan pakko nyt vielä tarkentaa, vaikka käsitykseni mukaan tämä menee jauhamiseksi. Kysyn, että missä täällä on sanottu, että narsisti on vapautettu vastuustaan ja vaikutuksestaan suhteessa? Eihän nyt siitä ole kysymys, vaan pikemminkin siitä, että jotkut eivät kykene lainkaan näkemään itsessään pienintäkään vikaa. Tulee mieleen pieni lapsi, joka kirkkain silmin hokee, en se minä ollut, vaan toi.
Oikeastaan taitavasti käännät asiat mutkalleen ja näet jokaisesta lauseesta vain yhdenlaisen totuuden. Valitettavasti tulee mieleen, ettei täällä kukaan kykene kirjoittamaan niin eksaktisti, että se olisi riittävää.
Näin joku kirjoitti ylempänä:
"Perimmäiset syyt joutua narsistin puolisoksi ja hyväksikäytettäväksi ei koskaan ole narsistissa vaan niissä ongelmissa, mitä oli ennen narsistia. Vaikka ihminen olisi psykopaatin kanssa, niin suhteessa on aina kaksi ihmistä ja molemmat osallistuu siihen."
Nimenomaan kaksi ihmistä.
Mutta kun minä koen, että jatkuvasti joka paikassa väitetään, että kaikki syy on ei-narsistissa, vaikka minusta ainakin puolet pitäisi "kaksi ihmistä"- teorian mukaan olla narsistissa, ellei sitten narsisti ole jostakin syystä syyttömämpi osapuoli.
Niin kyllä minusta ainakin puolet ongelmaa on ollut siinä, että että esim. narsisti on kieroillut ja sitten vaikka puolet jossain hänen kohteensa traumoissa. Mutta ei minusta sitä narsistin oveluuden osuutta kenenkään traumat poista mihinkään. Siellä on yhtä aikaa ne kaikki asiat mitkä siellä on.
Kysymykseen missä narsisti on vapautettu kaikesta vastuusta ?
No siellä missä asia käännetään ylösalaisin: kaikki johtuu uhrin traumoista.
Siellä kirkkain silmin osotellaan uhria: "kaikki johtuu tosta, ei kellään muulla ollut osaa eikä arpaa".
Kun minusta sellaisesta psykologiasta, että syy ei ole koskaan narsistissa, seuraa suorastaan oikeudellinen ongelma: sen lisäksi, että narsisti voi tahallaan hyväksikäyttää toisia ihmisiä, hän voi alkaa nimitellä hyväksikäytettäviään epätasapainoisiksi tai kyseenalaistaa heidän mielenterveyttään.
Ja lause "syy ei ole koskaan narsistissa" on minusta aika mielenkiintoinen :)
Mutta en halua mitenkään erityisesti syyllistääkään narsisteja, koska tunnen todella myötätuntoa heidän kohtalostaan erittäin voimakkaasti.
On ikävä huomata kuinka osa on vielä ihan alkutaipaleella parantumisen kanssa.
(Tämä koskee nyt puhtaasti sitä parisuhdepuolta)
Ei tässä ole mitään oikeutta jakamassa, eikä meidän mielipiteellä jonkun syyllisyydestä ole mitään merkitystä. Ja ennen kaikkea se on täysin epä relevantti asia oman paranemisen kannalta.
Niin kauan kun puhutaan vain siitä toisesta, sen teoista, niin ollaan lähtökuopissa ja terapia käytännössä täysin hyödytöntä.
Kuntoutuminen perustuu aina itsetutkiskeluun, omien syvälle juurtuneiden asioiden käsittelyyn, varhaislapsuuden traumoihin, lapsuuden turvattomuuteen.
Narsisti sorti minua.... ok, mitä sitten...
Ei se narsisti ole hoidossa vaan sinä.
Se on ihan sama millainen ihminen hän on, sillä hän on tässä vaiheessa jo ulkopuolinen, jolla ei ole mitään tekemistä terapian kanssa.
Pitää ymmärtää mitä eroa on oikeuden jakamisella ja terapialla!
Kysymys ei siis koskaan voi olla "miksi narsisti teki sen", sillä hän ei ole mukana terapiassa, eikä hänen psyykkeellään ole merkitystä.
Oikea kysymys on "miksi minä sallin sen ja miksi minä lähdin siihen mukaan"
Jokainen meistä on alkutaipaleella raivostunut terapeutille kun hän ei ole "ymmärtänyt" millaisen pedon kansa olemme joutuneet elämään.
Terapian loppupuolella olemme itse ymmärtäneet ettei sillä narsistilla ollutkaan merkitystä hoidon kannalta, niin kuin olimme luulleet vaan hän oli puhtaasti sivuhenkilö, sivujuonne siinä asiassa mitä käsiteltiin, asiassa jonka päähenkilö ja ainoa merkityksellinen oli oma itse ja oman itseen piiloutuneet lapsuuden traumat.
On myös hyvä ymmärtää, ettei yhteiskunta ratkaise asioita oikeudenmukaisesti vaan narsisti jatkaa sortamista uusilla uhreilla je me olemme täysin voimattomia ihmisinä sen asian suhteen.
Me emme voi muuta kuin päästää irti ja käsitellä oma psyykkeemme ja ne syyt joiden takia narsisti alunperin vetosi meihin. Kun aika on kypsä ja olemme kasvaneet tarpeeksi, niin pystymme näkemään sortajamme sairaana ja antamaan anteeksi sekä lopullisesti jättämään hänet taakse.
Narsistille ei ole merkitystä annammeko anteeksi vai ei, mutta itsellemme sillä on todella paljon merkitystä.
Ja kyllä meistä ihan jokainen joutuu viimeistään viimeisellä tuomiolla vastaamaan kaikista teoistamme, ei se narsisti pääse tekemisistään kuin koira veräjästä.
Hyviä ajatuksia varmasti, mutta ei ihan kaikille sopivia.
Mutta ei aivan kaikille ihmisille välttämättä sovi terapia, vaikka sellaiset ihmiset ovatkin pieni vähemmistö.
En tarkoita, etteikö tuota kannattaisi kokeilla niiden, joiden ajatusmaailma voi kulkea tuota rataa.
Minulle ei sopisi terapia, joka on elämän konkretiasta noin eristetty.
Jos terapiassa ei jaeta oikeutta, eikö synny riski, että siellä tehdään ihmisen sisimmälle vääryyttä ?
(minun mielestäni kaikki ihmiset altistuvat toinen toistensa vaikutuksille kaiken aikaa. Tietyllä tavalla kaikki asiat maailmassa ovat sidoksissa toinen toisiinsa.)
On vittumaista kun ihmiset tuottavat pettymyksen ja heidän motiivejaan on vaikea ymmärtää, muutakuin että taustalla on minä-tauti joka tuhoaa ympäristöään ilman että tämä kyseinen henkilö edes omia tekosiaan tajuaa, tai kykenee ymmärtämään.
Kuitenkin kukaan ei ole riippuvainen kenestäkään ja sekin on kasvun paikka, sille "uhrillekin". Jokaisen pitää pystyä seisomaan omalla maallaan tarvittaessa ilman toisiin ihmisiin tarrautumista. Hankala tilanne on silloin jos ei ole mahdollisuutta vain kävellä pois sellaisten ihmisten elämästä/elämistä.
"jos terapiassa ei jaeta oikeutta"...
Teet ilmeisesti pilaa meistä muista ja tämä keskustelu on jonkinlainen hauskuuden lähde?
Maallista valtaa käyttää oikeusistuimet.
Terapia on taas puhtaasti terapeutin ja terapoitavan välinen tiimi, jonka tarkoitus on saada terapoitavan psyyke kuntoon. Ei siihen kuulu ulkopuoliset, eikä heillä tietenkään ole mitään valtaa ulkopuolisia kohtaan...
Jos terapiassa yritetään jakaa "oikeutta", niin silloin ollaan kyllä pahasti mielikuvituksen puolella ja hoito on kyllä niin metsässä kuin olla ja voi.
Tarkoitat ilmeisesti sitä, että siellä pitäisi märehtiä itsesäälissä ja terapeutin pitäisi voivotella toisen kauheata kohtaloa kerrasta toiseen... Jos jonkun terapiassa on tällainen tilanne, niin suosittelisin kyllä tarkistamaan, että onko edes sillä "terapeutilla" oikeasti minkäänlaista paperia mistään suoritetusta psykologian opinnoista.
Se kolmen kerran sääntö ei ole mikään vitsi.
Todella moni lopettaa terapian kolmanteen kertaan koska silloin terapeutti ei enää anna mennä piiloon toisten taakse vaan haluaa keskustella henkilöön itseensä liittyvistä, henkilön valintoihin, käyttäytymiseen, toimintaan, omiin tekoihin.
Kolmas kerta on nimittäin takaraja, sillä jos terapiassa ei päästä haukkumisvaiheesta itsetutkiskeluun, niin terapia on täysin hyödytöntä kaikille.
On helppo haukkua toisia, mutta harvan psyyke kestää nähdä itseään sellaisena kuin oikeasti on. (ei ole sattumaa, että "sitäedellinen" pelkää terapiaa ja valehtelee sen parhain päin itselle)
"Todella moni lopettaa terapian kolmanteen kertaan koska silloin terapeutti ei enää anna mennä piiloon toisten taakse vaan haluaa keskustella henkilöön itseensä liittyvistä, henkilön valintoihin, käyttäytymiseen, toimintaan, omiin tekoihin"
Juurikin näin muistan omasta kokemuksestani, silloin aikoinaan kun kävin juttelemassa teekoon psykologin kanssa niin minäkin alkuun mieluusti olisin puhunut siitä toisesta, pohtinut häntä ja hänen käyttäymistään/tekojaan/valintojaan ja luulin saavani sieltä neuvoja siihen, mitä minä voisin tehdä toisin, että se toinen muuttuisi, mutta ammatti ihmisenä hän näppärästi käänsi kysymysten avulla keskustelun aina itseeni. Niin että lopulta minäkin tajusin, että itseni takiahan minä täällä käyn.
Tuossa kun joku mainitsi sanan oikeus terapiaan liittyen, niin minä voisin sanoa että sitä nimenomaan uhrikin terapiassa saa, oikeuden olla olemassa omana itsenään, on lupa puhua itsestään, omista tunteistaan, tarpeistaan ja tulevaisuuden toiveistaan...
En tee yhtään mitään pilaa.
Logiikkani kulkee näin. Jos se on teille pilaa, ei voi mitään.
Kyllä kai terapeutit voivat antaa tuomioistuimillekin lausuntoja ?
Jos ne ovat aivan ristiriidassa oikeuden jakamisen kanssa, minä näen sen ongelmallisena. En tarkoita, että terapiassa annettaisiin tuomioita, vaan minusta olisi hyvä, että terapiassakin pyrittäisiin tukemaan yleisen oikeudenmukaisuuden toteutumista yhteiskunnassa. Kriittinen psykologia ehkä hieman tarkastelee asiaa esittämältäni kannalta.
Minusta vain olisi epäloogista, että jos minä nyt vaikka hankkisin hyväksikäyttävän narsistipuolison, voisimme hänen kanssaan laittaa kaikesta suhteessa tapahtuvasta pohjimmaisen syyn todennäköisille narsistivanhemmilleni.
Minusta narsistipuolisolla on siinä ihan tasavertaisesti oma osansa, ja koen että hänen syyttömyyttään puolustaa lähinnä se, ettei hän todennäköisesti ole pohjimmiltaan vapaaehtoisesti narsisti, ei niinkään se, että minulla voisi olla jotakin lapsuudentraumoja, koska niihin kaiken lisäksi jokatapauksessa olisin syytön.
Kiitän paljon narsistien lapsille osoitettua myötätuntoa, mutta vaikka tämä varmaankin vähentää kyseistä myötätuntoa, sanon silti rehellisesti mikä mielestäni on mahdollisesti oikeudenmukaisuuden kannalta epäloogista.
Mutta ei kenenkään muun tarvitse ajatella näin kuin minä. Itse en aio näkemystäni muuttaa näillä näkymin, sillä olen todella pitkään ja perusteellisesti asiaa pohtinut.
Sille en voi mitään jos maailmassa kulkee kaikenlaisia turhansyyttäjiä. En kuulu heihin.
Itse kärsin ylettömästä syyllisyydestä, väärästä syyllisyydestä jopa vanhempani itsensä mukaan. Murra kokemukseni perusteella en suosittele tällaista kenellekään. Ihmisten psyykelle olisi parempi vapauttaa heidät syyllisyydestä niin pitkälle kuin se on kohtuullista. Syyllisyys ei ole avuksi narsistien uhrille, kuten olen kokenut, eikä siitä narsistitkaan mitään opi.
Sen verran nyt olen oppinut, että tuolla ylempänä esitetyn kaltaista väittämistä minusta en usko. Kiitoksia.
Ja niinpä niin, jos jossakin saisikin puhua itsestään.
Mutta ei se ole itsestään puhumista, jos joku muu selittää minulle mitä minä kuulemma tunnen ja miksi.
Se on enemmänkin manipulointia.
Niin yllä jo toinkin tähän aiheeseen/terapiakokemukseeni liittyen että, "hän näppärästi käänsi kysymysten avulla keskustelun aina itseeni." tilanteeessa jossa mieluusti olisin puhunut vain siitä toisesta...
Jotenkin tuosta sinun kuvauksestasi, "joku muu selittää mitä tunnet ja miksi", päättelen, että tarkoitat ny jonkinlaista psykoanalyysia mikä on ihan eri asia kuin nykyiset terapiat..
http://psykoanalyysi.com/wp/
Tosiaan itse olen kokenut saaneeni aikoinaan paljon apua terapiasta, vaikka en itse oikein sitä sellaiseksi mieltänytkään, kun tosiaan itsellänikin oli hieman sen tyyppinen Tv sarjojen perusteella syntynyt luulo, että siellä maataan sohvalla ja potilas puhuu kaikkea sitä mitä mieleen juolahtaa ja psykoterapeutti sitten analysoi ja tekee johtopäätöksisä minusta sen perusteella.
Tosiallisesti minun terapiani alku alkoi perheterapialla, mutta silloinen puolisoni parin kerran jälkeen lopetti käynnit, juurkin syystä, että olisi pitänyt kyetä puhumaan itsestään, joten minulle tarjottiin mahdollisuus yksin...
Kokemukseni oli sellainen että kävin alkuun kerran viikossa, myöhemmin kahden viikon välein noin vuoden ajan terveyskeskuksessa juttelemassa itsestäni ja elämästäni toisen ihmisen kanssa, jolla ammattinsa puolesta olisi ehkä mahdollisuus auttaa minua pääsemään joidenkin asioiden kanssa eteenpäin, löytämään erilaisia ajatusmalleja/uusia näkökulmia ja sitä kautta toimintatapoja, tavoitteena yleisen henkisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantuminen...
Ko. psykologi oli suuntatunut kognitiiviseen ja ratkaisukeskeiseen terapiaan, jos hieman tutustut, niin huomaat että ne ovat vallan muuta kuin että joku kertoisi minulle "mitä tunnen ja miksi" vaan enimmäkseen se oli sellaista, että hän kysyi ja minä yritin parhaani mukaan vastata ts. ihminen joutuu etsimään ne vastaukset itsestään, mikä äkkiseltään ei ole kovin helppo nakki jos on tottunut siihen, että elämä pyörii sen toisen ehdoilla...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_psykoterapia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ratkaisukeskeinen_psykoterapia
Uskomatonta, että sait noin hyvän terapian, mutta vastasiko se kuitenkaan täsmällisesti tarpeeseesi, jos seuraavassa suhteessa annoit mitätöidä itseäsi, kuten olet täällä monesti aikoinaan kertonut ja yhä vielä palannut siihen takaisin aina uudestaan ja uudestaan. On kuin et haluaisi päästää irti tarinastasi narsistisessa tapailusuhteessa, jotenkin hämärää, kun todellinen narsismi paljastuu vasta 24/7 suhteessa.
Itsekin terapiassa istuneena, en odottanutkaan amerikkaista terapiahömppää, jo ensimmäisellä kerralla paneuduttiin omaan osallisuuteeni ja puhuttiin tunteistani ja kokemuksistani. Ehkä se johtui siitä, että olin jo valmiiksi ajatellut asioita ja saatoin jo olla perillä syistä, miksi perheessä uskottomuutta oli. En edes syyttänyt, enkä paljon puhunut petturista muuta kuin juuri välttämättömän, sillä itsellenihän sieltä olin apua hakemassa. Ei minua loukannut lainkaan, että naisterapeutti tarkasteli ulkonäköäni ja totesi, että olen kauniisti laittautunut ja riittävän hyvässä kuosissa, ettei minua ainakaan sen vuoksi olisi tarvinnut pettää. Joskin tuo siinä hetkessä hieman kummastutti, kun oli niin suorasukainen. Minulle oli äärimmäisen tärkeää päästä puhumaan vaitiolovelvollisen kanssa ja saada keskusteluapua ratkaisun tekemiseen sellaisesta, joka on täysin puolueeton, eikä manipuloi suuntaan, eikä toiseen.
Huonokuntoisia saisi pettää ????
en kestä enää lukea näitä ...
Joten heipat :)
"Huonokuntoisia saisi pettää ????"
Siis mitä ajat tuolla takaa. En kertakaikkiaan ymmärrä. Ja en arvuuttekaan, jos et aio tuota tarkentaa.
Itseäni on petetty juuri silloin, kun olin pahasti sairaana, joten en voi käsittää. Minua petettiin silloin, kun olin pirun huonokuntoisena. Kakkosen tulkinnan mukaan kyseessä oli narsisti.
"kun todellinen narsismi paljastuu vasta 24/7 suhteessa."
mietis vielä tuota väittämääsi, mihin se perustuu, ei ainakaan mihinkään viralliseen tietoon, kun tuskin psykiatrikaan diagnoosia tehdessään on viettänyt aikaa/ollut suhtessa narsistin kanssa 24/7
Mitä muuten tulee siihen siihen tapailusuhteeseeni , niin valitettavasti mun kompastuskivekseni koitui alun massiivinen huomio ja imartelu, joka sekoitti pään, kun en ollut sellaiseen tottunut, eikä vuosien takaisessa terapiassa sellaisia asioita käsitelty...
Mutta siitäkin on jo aikaa, enkä ny sillä tavalla sitäkään asiaa enää sure, oppirahat on maksettu ja kokemus osoitti että meitä ihmisiä on täällä joka lähtöön.
Toisesta kommentistasi olin ymmärtävinäni että miehesi narsistiksi leimaaja oli nainen jonka kanssa miehesi petti sinua, sellaisetkin kommentit voi jättää omaan arvoonsa jos kerran itsestä ei siltä tunnu, eikä miehessäsi ole mitään siihen viittavaa, pelkästään pettäminen ei vielä tee kenestäkään narsistia, vaikka narsisteille tyypillinen elämäntapa onkin..
Kyllä maailmassa riittää huijareita joka lähtöön.
Ei mikään terapia takaa sitä, ettei voi koskaan päätyä huijatuksi jollakin uudella tavalla, vaan enemmänkin päinvastoin sellaisissa terapioissa, joissa luottavaisuutta pidetä tärkeänä.
Lopetan nyt tämän jankkaamisen, mutta tarkoitan etten usko, että huijatuksi tai petetyksi tai hyväksikäytetyksi tulemiseen voisi johtaa vain lapsuuden traumat. Kyllä huijarit osaavat huijata ihmisiä, jos he vain ovat luottavaisia.
Ja minua pännii tämä, että jos psykologit ynnä muut korostavat luottamuksen tärkeyttä, ja sitten jos luottaa ja joku huijaa, niin aletaankin keksimään että se johtui jostain esim. lapsuuden traumoista. Kyllä se ihan johtui siitä luottavaisuudesta. Jos ei olisi luottanut, ei olisi tullut huijatuksi. Minua on tämmöisen tapaisilla venkuroilla huijattu riittämiin...joten tiedän mistä kirjotan. Huijatuksiksi tuleminen loppuu vain sillä, että lopettaa olemasta niin luottavainen. Psykologit aina kehuvat sitä kun ihminen on hyvin luottavainen. Ja sitten aletaankin arvostelemaan, kun tulee huijatuksi. Minusta se on epäreilua.
"Huijatuksiksi tuleminen loppuu vain sillä, että lopettaa olemasta niin luottavainen"
Niin miksei noinkin, näihin narsistijuttuihin ja muihinkin asoihin liittyen varoitellaankin uskomasta johonkin sellaiseen joka on liian hyvää ollakseen totta.
Sitä en tiedä kehuvatko psykologit luottavaisia ihmisiä, sen kummemmin kuin en tiedä arvostelevatko ihmisiä jotka tulevat huijatuiksi...
Mutta kyllähän kyky luottaa kuluu ihmiselämään, ajattelisin, että olisi aikas vaikea elää jos ei kehenkään/saati mihinkään voi luottaa ja kaikkea pitäisi epäillä, olla varuillaan...
Luottamuksella on myös oma merkityksensä avunhakemisessa. Jos ei uskalla luottaa niin apuakaan ei uskalla/kykene hakemaan vaikka kipeästi sitä tarvitsisikin...
Elämähän on tavallaan myös tietoista riskinottoa ilman täyttä varmuutta mistään. Ymmärrän kyllä, että jos luottamus ihmisiin on kokenut kolauksen niin voi olla vaikea luottaa uudelleen, mutta jos kyse yhdestä ihmissuhteesta niin yhden henkilön perusteella ei ole syytä epäillä kaikkia...
Kyllähän se luottamus toki syntyy siellä varhaislapsuudessa, on lupa lähteä tutkimaan maailmaa ja jos kohtaa vaikeuksia niin vanhemmat tulevat hätiin, siitä se syntyy se luottamus ja perusturvallisuus.
"Tämä perusturvallisuuden ja luottamuksen kokemus heijastuu lapsen myöhempiinkin ihmissuhteisiin ja luo pohjaa hyvälle itsetunnolle ja minäkuvalle ja kehittää empatiakykyä. "
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/lapsen_ja_vanhemman_varhainen_vu/
Mutta joo, näppituntumalla kyllä tuntuu että kaikenlainen huijaaminen/hyväksikäyttö on nykyään lisääntynyt, liekö taustalla siten sitä omanedun tavoittelua jopa muiden kustannuksella.
Yhtenä tekijänä voisin kyllä ajatella tätä internetinkin aikakautta, kun jo aikoinaan lapsetkin ohjeistivat minua, että kannattaa aina muistaa että netissä kuka tahansa voi esiintyä millaisena tahansa...
No minun korviin sellainen terapeutin lause olisi kuulostanut kummalliselle, jos minulle noin olisi sanottu:
"naisterapeutti tarkasteli ulkonäköäni ja totesi, että olen kauniisti laittautunut ja riittävän hyvässä kuosissa, ettei minua ainakaan sen vuoksi olisi tarvinnut pettää."
Mutta siksi en täällä nyt jatkakaan kun minun kokemusmaailma on sen verran erilainen.
Mutta minunlaisen ajatusmaailmalla käytännössä pysyykin ikisinkkuna :)
Eli jatkoit kuitenkin...
Käytyäni armeijan 1970-luvun alkupuolella, jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni tekemisiin mieleltään sairaan ihmisen kanssa. Oliko hän narsisti, sitä en tiedä kun en ole psykologiaa lukenut. Sairas tuo mies oli. Olin siis hyvin nuori ja isänmaallinen. Älykäskin vielä. Ei ihme, että pääsin RAUK:n ykkösmiehenä kiväärikomppaniastamme. Siitä seurasi se, että minut valittiin linjaltamme oppilasjohtajaksi ensimmäisenä. Pituuskasvultaan suurimmat joutuivat yleensä KRH:aan. Oli ilta ja päivystävä upseeri saapui kasarmillemme tarkastuskierrokselle. Vuorossa oli noiden isojen poikien (KRH) kapteeni. Olin miehen jo aiemmin nähnyt, joten tiesin pelätä häntä ennakkoon. Aina ylimielinen virnistys kasvoillaan, jota en ymmärtää voinut. Komensin kasarmin alakertaan käskynjakoa varten. Laitoin aliupseerioppilaat riviin niin kuin kuuluikin. Asetuin vastapuolelle tätä kapteenia ja tein ilmoituksen: "Herra kapteeni, RAUK se ja se kokoontunut käskynjakoa varten, ilmoitti oppilas...??????????? Niin tuon miehen ivallinen katse sieluni sopukoihin aiheutti sen, etten muistanut sukunimeäni. No muistin minä sen sekunnin kuluttua, mutta armeijassa peli on pelattu, ellei kaikki lähde putkeen. Sitten alkoi näytelmä, jonka pääosassa olin minä ja jonka käsikirjoituksen laati vastapäätä minua seisonut kapteeni. "Katsokaa tätä oppilasta", hän virnistelee voitonvarmasti katsoen omiin joukkoihinsa, "ei muista edes nimeään"! Nauraa jo pilkka nauruaan äänekkäästi. Välillä katselee minua halveksivasti, välillä tiedostaa asemansa, välillä ties mitä. Päästäisi jo pois, ajattelen tuskissani, häväistynä miestenkoulussa. Ei päästä, ei halua luopua suuresta nautinnosta jonka on itselleen saanut. Lopulta himonsa on tyydytetty. Toteaa tylysti:"Hävetkää ja menkää paikallenne". Tuo tapahtuma muutti kaiken elämässäni. Isänmaallisuus muuttui kapiaisten kusetukseksi. Mikä pahinta rakensin itselleni panssarimuurin ympärilleni. Ketään en päästänyt sisälle. Itse en sieltä ulos astunut. Tuon panssarimuurin sisällä asuin yksinäisen miehen helvetissä 20 vuotta. Ehkä asuisin vieläkin ellen olisi käynyt 3 vuotta psykoterapiassa, jonka johdosta tapahtuma kaivautui esiin piilotajunnastani. Kun terapiassa muistini palautui tapahtuneeseen, katselin kuin ulkopuolinen tapahtumaa. Astuin ulos panssarimuurin sisältä. Samalla hajosi koko muuri olemattomiin.
Etten nyt tulisi syyllistetyksi ko. tapahtumien kulkuun muka lapsuudessa koettujen asioiden tähden, joiden johdosta armeijassakin oli todennäköisesti käydä tällä tavalla, haluan valaista tarinani kapteenin persoona vähän enemmän. Olimme kovapanosammunnan leirillä Kainuussa. Siellä oli koko pataljoona mukana. Kaikki joukko-osastot yhdessä. Olimme juuri saapuneet korpeen taistelualueelle. Loikoilimme tien varressa odottaen omien komentajiemme saapumista. Me kiväärimiehet, sitten sissit, sitten vielä jotkut muut. Ensimmäisenä komentajana paikalle oli saapunut kertomani kapteeni. Laittoi miehistönsä marssiojennukseen ja marssitti joukkueensa ohitsemme, samalla laulattaen kuorossa omiaan: "KRH:n miehet ovat heitinmiehiä, ritsamiehet siihen ovat liian pieniä. Sissit asuu metsässä ja syövät sieniä". Ja mikä virne olikaan naamallaan.
"Etten nyt tulisi syyllistetyksi ko. tapahtumien kulkuun muka lapsuudessa koettujen asioiden tähden,"
Luin kokemuksesi ja uskon kyllä että yksi ainoa tuontapainen joukon
edessä tapahtuva häpäiseminen voi aiheuttaa ns. häpeätrauman.
Mieleeni muistui heti toinenkin lukemani vastaavanlainen kokemus
http://www.eeva.fi/artikkeli/hapeaan-voi-kuolla
joka on tuttu kun olen käynyt ko. henkilön luennoilla ja lukenut häneltä muutaman kirjankin...
Nää keskustelut ny vaan täällä rönsyilee kun ihmiset haluavat puhua omista asioistaan/kokemuksistaan, jolloin tähänkin ketjuun tuli mukaan vanhempien narsistisuus, mikä ei tarkoita että sillä viittattaisiin mitenkään sinun vanhempiisi...
Minun on vaikea uskoa, että tasapainoinen ihminen olisi käyttäytynyt noin.
Yksi kiusaaja yli kahdeksantoista vuotiaalle ei pitäisi aiheuttaa mitään ihmeempiä ellei pohjalla ole jo jotain. Sen täytyi sotia todella pahasti jotain pohjalla olevaa vastaan ja siksi noin voimakas reaktio.
Meillä ihan jokaisella on traumoja lapsuudesta ja tasapainoiset ihmiset tiedostaa sen.
Ihminen joka ei näe oman lapsuutensa ongelmia, ei näe sen vaikutusta omaan minuuteen... yleensä yrittävät kieltää jotain tapahtunutta, jotain minkä psyyke on haudannut. Psyyke suojelee tehokkaasti kaikista kipeimpiä muistoja ja ilman purkua usein on lukkoja ja psyyke ei päästä ihmistä alkamaan käsittelemään lapsuuden ongelmia, koska luulee ettei ihmisen psyyke edelleenkään pysty siihen.
Kertokaa te viisaat kuinka monella koulukiusatulla on ennestään joitain traumoja? Koulukiusaaminen johtaa koko elämän kestävään painajaiseen, pahimmassa tapauksessa itsariin jo lapsena.
"Luin kokemuksesi ja uskon kyllä että yksi ainoa tuontapainen joukon
edessä tapahtuva häpäiseminen voi aiheuttaa ns. häpeätrauman."
Miesten koulussa tosi herkälle miehen mielelle se on mahdollista.
"Minun on vaikea uskoa, että tasapainoinen ihminen olisi käyttäytynyt noin."
Tarkoititko minua vai sitä kapteenia? Jos minua, niin ole uskomatta. Siihen saakka olin erittäinkin tasapainoinen.
"Yksi kiusaaja yli kahdeksantoista vuotiaalle ei pitäisi aiheuttaa mitään ihmeempiä ellei pohjalla ole jo jotain."
Ei pitäisikään aiheuttaa. Me ihmiset vain satumme olemaan niin erilaisia. Joku on jo syntymästään saakka ollut hyvin herkkämielinen. Imin vain herkkyyttäni itseeni häpeää niin paljon kuin sitä minulle annettiin. Unohda hyvä ihminen minun lapsuuteni ja se "pohjalla oleva".
"Ihminen joka ei näe oman lapsuutensa ongelmia, ei näe sen vaikutusta omaan minuuteen..."
Olen aina inhonnut kollektiivisia ideologioita. Milloin tulee ekokatastrofi, milloin kommunismin maailman valloittava paratiisi, milloin suvaitsevaisuuden suitsutus, jolloin hyväksytään kaikki, paitsi ideologiaansa suvaitsemattomat, milloin psykologian pikkujättiläiset, jotka vannovat lapsuuden kokemusten nimeen.
Hahmotan teille minuuttani. Miksi olen sitä mitä olen, sille ei lapsuuden kokemuksilla ole kuin häviävän pieni merkitys. Tiedän sen, koska olen vaiherikkaan elämän läpi käynyt. Tuskasta tuskaan kulkenut. Olen selviytyjä. Seesteisenä ja tyynen rauhallisena katselen elettyä, sekä tulevaa. "Olet outo ihminen, onnellinen, mutta rakkausallergikko", näin minua analysoi eräs ystäväni. Tiedän sen, että olen aina imenyt itseeni sekä hyvyyden, että pahuuden. Tällä hetkellä tiedostan ihmissuhde vaarat, jotka vaanivat. Kieltäydyn imemästä itseeni pahuutta. Torjun pahuuden elämästäni (ihmissuhteista) vaikka saisinkin uusia syyllistämispyrkimyksiä. Hyvyyden tulvasta en kieltäydy. Imen sitä itseeni suurella intohimolla. Rakastan kaikkia teitä, jotka minua rakastatte.
YKSINÄINEN SIELU
Vieras olen maailmassa,
kuvittelen kultaisia.
Ajatukset aukottomat,
rakkauden rajattoman.
Paloni on rakkaudesta,
tärkeimmästä maailmassa.
Mikään ei vain mulle riitä,
siksi väsyn aina siitä.
Yksinäinen yksiksensä,
tunteilee vain tuskissansa.
Parasta on yksin olla,
sielussansa salatussa.
Sinulla on ihan selvästi rakennettu muuri lapsuuden kokemusten ympärille. Siellä täytyy olla jotain isoa, mitä et uskalla kohdata, koska se loistaa tekstistäsi kuin majakka sysipimeässä yössä.
:)
Näitä entisen häkkilinnun kirjoituksia on minulle helpompi ymmärtää.
Kyllä kärsin enemmän siitä hengestä mikä henkii vanhemmistani tänä päivänä kuin lapsuudesta. Se synkkä henki tänä päivänä, se se kamalin on...
Mennyt on mennyttä.
"Sinulla on ihan selvästi rakennettu muuri lapsuuden kokemusten ympärille. Siellä täytyy olla jotain isoa, mitä et uskalla kohdata, koska se loistaa tekstistäsi kuin majakka sysipimeässä yössä."
Minulla ei enää ole muureja. Ei lapsuudessa, ei missään. Kaikki muurini olen tuhonnut. Jos mielestäsi teksteistäni loistaa käsittelemättömät lapsuuden traumat, olet pihalla kuin lumiukko. Taidat olla hakusessa majakkasi suhteen.
Yksinkertaisesti aikuinenkin ihminen voi tulla loukatuksi monin tavoin, eikä hyväkään lapsuus takaa, ettei niin voisi koskaan käydä.
Minäkin koen, että eräänlainen psykologisointi on kuin eräänlainen uskonto.
Se voi auttaa niille jotka siihen uskoo.
Sitäedelliselle :D
Jos yhtään lohduttaa se tieto, että meitä samoin kohdeltuja on täällä muitakin. Kamppailu tuntuu todella loputtomalta suossa tarpomiselta. Ainoa hyvä asia tässä kokemassamme on se, että meistä on kasvanut tämän elämänmittaisen kokemuksen kautta *sinnikkäitä selviytyjiä*. Toden näköisesti emme koskaan saa selvyyttä vanhempiemme erikoiseen ja alistavaan käytökseen. Mutta on hyvä muistaa se, että syyttömiä me siihen olemme.
tytär-lle; meitä on paljon muitakin.
Tiedän, että meitä on paljon muitakin. Ja jokainen yrittää selvitä tahoillaan mahdollisimman hyvin ja ehjin nahoin, tässä pirullisesta kamppailusta.
Apuja tähän ei tunnu oikein löytyvän mistään. Kun mahdollinen *hoidontarvitsija* ei tunne itseään lainkaan sairaaksi. Joten tähän kyseiseen "todella sairaaseen äkkipikaisuuteen" (joksi tätä meillä varovasti kutsutaan), ei haeta mitään hidastavaa. Pikemminkin leimataan *uhri/t* mielenvikaisiksi hulluksi, joilla itsellä olisi tarvetta psykiatriseenhoitoon. Ja tätä kerrotaan myös ahkerasti omalle ympäristölle.
Itse koen tämän vertaistuen parhaaksi avuksi nykyään. Saa voimia siitä, kun tietää, että ei ole yksin tämän asian kanssa, vaan on muitakin saman kokeneita ihmisiä.
Sanoin ensimmäisen kerran suoraan vanhemmalleni kuinka minua kohtaan on vuosikymmeniä toimittu minua kiusaten. Hän totesi suht neutraalisti, että näin on tullut elämä vietettyä.
Nähtävästi tarvetta kuntoutukselle olisi. Itse etsin vuosia sitten apua, mutta mistään ei apua saanut. Narsistien uhrien tuki ry:n eräs vertaistukiryhmän vetäjä kiinnostui ja halusi auttaa hetken. Sitten hän totesi meitä uhreja olevan liikaa ja hän soitti yhden kerran tälle meidän narsistille. Oli kuulemma liian pelottava, joten minua pyydettiin menemään jonnekkin muualla. Narsistien uhrien tuesta ei ollut mitään apua.
Ja kyllä minäkin olen mies. Narsisti oli lähisukulainen ja suvun päämies. Hän sai kaikki riitaantumaan ja hän hallitsi toimia. Suomessa ei ole sitä mitä etsit ellei ala itse kehittämään. Minulla oli vuosia ajatusta jossa voisi auttaa uhreja ja antaa tietoa sekä konkreettista apua. En ole kuitenkaan kykenevä sitä tekemään koska narsisti vei voimat. Nyt suunnitelma on toipua koettelemuksista neljässä vuodessa ja sitten ehkä voin auttaa.
En viittaa nyt nut:iin enkä edeltävään kirjoitukseen, vaan noin ylipäätään yhteiskunnan avut ovat yleensä jompaa kumpaa näistä:
A. Katsotaan, että mitään oikeaa ongelmaa ei ole, henkilö luulee vaan ja häntä voidaan auttaa "luulosairaana"
B. Henkilöllä on oikea ongelma, joten valitettavasti kukaan ei voi auttaa (varsinkaan, jos ongelma on pelottava)
C. unohtui
C. Henkilölle on tehty systeemeissä vääryyttä. Kukaan ei voi auttaa, koska kaikki "tietävät", että vale voittaa.
Ajattelin jo poistua palstalta vaan en vielä poistunutkaan. Olen lukenut hyvin paljon eri aloitusketjuissa olleita viestejä. Kiitos teille kirjoittajille, niistä on ollut paljon hyötyä minulle henkilökohtaisesti. En todellakaan ole ainut, joka on "pahasena paneteltu, syyllisenä syrjäytetty".
Siitä on jo kulunut 2 kuukautta kun päätin olla juomatta itseäni hengiltä. Kun katsoin kasvotusten itseäni suhteessa vahingontuottajaani. Näin sieluni silmin totuuden tässä asiassa. Kiitos 3 v. psykoterapiani 1990-luvulla. Olen oppinut tekemään itsenäistä analysointia ja toimimaan itse itselleni terapeuttina. Kovia päätöksiä olen tehnyt. Olen ylpeä itsestäni, että pystyin niitä tekemään. Olen poistanut elämästäni pääviholliseni, sekä kaikki ne, jotka kulkivat hänen talutusnuorassaan toimien äänitorvena jos sarvipää niin halusi. En minä henkilökohtaisesti tarvitse kuntoutusta, en juuri vertaistukiryhmiä. Hyvin minulle on riittänyt tämän palstan tarjoama apu. Kiitos!
Ehkäpä me olemme päässeet jotenkuten yli narsististamme. Jonka otsaan näyttää todella kasvavan sarvet ajotttain, kun turhautuminen käy liian ankaraksi.
Omalla kohdalla narsisti ei kyennyt enää hillitsemään itseään. Ja paljasti pahanpäiväisesti oman moukkamaisen käytöksensä, myös muille omaisilleen.
Osa ihmisistä poistui paikalta *näytöksen jälkeen* näimmä lopullisesti.
Itseäni tämä sikäli helpotti, että nykyään kykenemme sisarukseni kanssa keskustelemaan näistä asioista niiden oikeilla nimillä. Eikä toinen kyseenalaista toisen kertomusta koko ajan, tai juokse narsistin *asiamiehenä* patistelemass uhria toimimaan narsistin haluamalla tavalla.
En tiedä mihin päin kääntyisi.
Hämmentää tämän maailman petollinen meno.
Tähän saakka olen kirjoittanut lähinnä itsestäni ja kokemuksistani narsistien shakkipelilaudalla hävinneenä osapuolena. Olen pyrkinyt täydelliseen rehellisyyteen kertomuksissani.
Kerron nyt "sarvipääni" elämästä niin hyvin kuin sen muistan, niin hyvin kun häntä yritän ymmärtää. Syyllistäjäni on siis vaimoni sisar. Paljon on kiittäminen vaimoni avomielisyyttä, että kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Ennen seurusteluamme tuo nainen valtasi vaimoltani hänen poikakaverinsa. Ei vaimoni siitä psyykkisiä ongelmia silti saanut. Näin väittää. Nyt on hyvillään kun tuo tohvelisankari tekee nöyrästi sen mitä akka käskee. Ei siis kunnioita ko. henkilöä. Minua kunnioittaa.
Mistä sitten alkoi minua kohtaan vihaaminen? Siihen on monia syitä, näin luulen. Yksi tärkeimmistä on se, etten koskaan suostunut olemaan hänelle mieliksi. En ole mielistelijä. Toinen syy on se, että perustin yrityksen, joka on edelleen menestyvä. Itse yritti perustaa yrityksen, joka meni konkurssiin. Mikä viha kun minä onnistuin, hän epäonnistui. Kolmas syy: Kateellisuus perheonnesta. Kaikin tavoin yritti manipuloida vaimoani valheellisilla "totuuksillaan" minusta ja minun tekemisistäni. Vaimollani on omien sanojensa mukaan kiltin tytön syndrooma. Ison siskon talutusnarussa kulki tietämättään minne tie johtaa. Luotti taluttajaansa. Montakohan kertaa "sarvipää" oli etsinyt valmiiksi sekä asunnon, että työpaikan vaimolleni. On paljon muitakin seikkoja, vaan en jaksa enempää pohtia.
Nyt vaimoni on tehnyt samoin kuin minä. Poistanut "sarvipään" elämästään. Samoin teki hän, josta kerroin harkitsevansa itsemurhaa. Meitä on nyt jo kolme. Joukkomme lisääntyy koko ajan. Tiedän jo kuka on seuraavana vuorossa.
Onnea matkaan eheytyvälle tielle.
Minun *sarvipää* vanhempani on jo hyvin iäkäs nyt. Mutta ikääntymisen tuoma elämänkokemus, ei ole yhtään muuttanut häntä parempaan suuntaan. Pikemminkin, nykyään hän riitautuu jo sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat hänen viimeisiä *hovinsa* rippeitä ja puolustajia.
Nyt, kun nämä narsistin lähipiiriin kuuluneet *ystävät* ja tukijat. Ovat myös alkaneet huomata narsistin todellisen käytöksen. Ovat hekin alkaneet esittämään *hankalia* kysymyksiä narsistille ja kyseenalaistamaan tapahtuvia asioita. Tämän myötä he itse ovat nyt myös joutuneet, narsistin loputtomalle *tulilinjalle*.
Kyllä on vienyt vuosikymmeniä aikaa se, että ihmiset ovat alkaneet nyt vasta ymmärtämään sen, minkälaista peliä narsisti on pelannut minun ja ehkä myös heidän *seläntakana*.
Narsistihan ei voi käytökselleen mitään. Vahingon tapahduttua hän syyttää aina muita tapahtuneesta ja jatkaa siitä mihin jäi.
Minun vanhempani myöntää käytöksensä minua kohtaan olevan epäoikeudenmukaista, mutta sanoo, ettei sille voi mitään.
Olen tässä miettinyt, kun nyt yritän tästä pelistä päästä pois, niin en ilmeisestikään voi sille mitään, että monet muut eivät välttämättä ole hoksannet mistä on kyse ja alan suremaan heidän ja narsistin itsensä puolesta, mutta se sitten estää itseäni pääsemästä kuviosta ulos, niin en sitten varmaankaan ole vastuussa niiden muiden hoksottimista...
ainakaan sen jälkeen jos olen kohteliaasti tuonut todellisen tilanteen esiin...,
eivätkä siltikään hoksaa...
No sain pääpsykopaatiltani ohjeen, ettei minun pidä välttää siitä mitä muut kuvittelevat.
Sanoin hänelle, että hänellä mielenkiintoisesti on eräs päinvastainen erikoisuus kuin yleensä psykopaateilla. Pääpsykopaattini innostui: "Ehkä en olekaan psykopaatti ! Ei se ole kivaa tunkeutua toisen päähän tekemään diagnooseja !"
Totesin hänelle; "Mutta sinä itsehän tunkeuduit minun pääni sisään!"
Psykopaatti: "Niiiiin, kun sinä olet sellainen ihminen, ettei sinua ole helppo ymmärtää, mutta olet aikuinen ihminen, niin sinun itse pitää pistää se raja!"
Ja miten koet tuon ohjeen: "sinun itse pitää pistää se raja" huonona? Jotenkin ajattelen, että olisi itsekullekin aika tärkeä taito, joka on hieman unohtunut tässä yhteiskunnassa muutoinkin.
Ohje ei ole minusta huono, mutta mielestäni ei ole sopivaa loukata niitäkään ihmisiä, jotka eivät osaa itse laittaa rajaa. Siis toisen omalle alueelle meno on aina loukkaavaa mielestäni. Vähän sama kuin, että saako ihmisten taloihin mennä, jos ei ole ovet lukossa ? Mielestäni ei, joidenkin mielestä ehkä saa.
Ongelma on, että ihmisillä on tässä asiassa erilainen moraali ja kenen moraalia siinä sitten noudatetaan...on vähän epäselvää...
...joku voi olettaa, ettei hänen taloonsa tietenkään saa mennä vaikka olisi ovi auki, joku toinen taas sanoo, että oma syy kun jätti oven auki.
Kenen säännöillä tässä maailmassa mennään ?
Selittelyn makua. Kyllä vastaparin moraali pitää tietää ennenkuin tullaan iholle. Kiinnitin huomiota tuohon: "Siis toisen omalle alueelle meno on aina loukkaavaa mielestäni. "
Ihan vinkiksi, jos annat vastapuolen koskettaa itseäsi, oikein odotat sitä, nautit siitä, mutta et ole osannut keskustella rajoistasi ennen sitä, niin teollasi olet osoittanut, ettei sinulla ehkä niitä rajoja olekaan. Sallit miellyttäessäsi sellaisella tavalla, että osoitat toiselle olevasi rajaton ja sitten jäljestäpäin alat analysoimaan rajoja??
Parsisuhteessa mennään niiden kahden ihmisen säännöillä ja moraalilla. Maailman säännöt näyttää tälläkin hetkellä olevan aika hukassa.
No ei äidit yleensä ole mitään vastapuolia. En kirjoita parisuhteista.
Teille kaikille narsistien uhreille:
https://www.youtube.com/watch?v=HHjfR56NeR8