Minulle tulee joka vuosi, samaan aikaan kaamosmasennus. Ja se on todella paha.
Kun olin nuorempi minua yritettiin "parantaa" ison psykiatri yms. lauman toimesta lukemattomilla määrällä erilaisia troppeja. No onnistuiko?
Ei onnistunut, koska nämä "asiantuntijat", eivät osanneet edes diagnosoida ongelmaa.
Syksyllä paukutettiin iso määrä masennuslääkkeitä laidasta laitaan, ja keväällä nämä tollot LISÄSI aineita.
Eihän siitä hyvää seurannut, vaan menin tietysti pahasti sekaisin.
Kaikki mahdolliset mömmöt lyötiin kokeiluun, litiumista peratsinin kautta ssri-mömmöihin.
Koskapa lekurit ei osannut syyksi kaamosta edes ilmeisesti ajatellakaan, sain kaikenlaisia kummallisia diagnooseja.
Lääkkeitä lisättiin, vaihdettiin, kokeiltiin jne. Unilääkkeet oli vakioruokaa, riippuvuuskin niihin tuli.
Olen ilman mitään lääkkeitä tällä hetkellä. Lopetin itse kaikki turhat mömmöt, joista ei ollut edes mitään apua, ja se oli todella vaikeata.
Lääkärissä en ole yli kolmeen vuoteen edes käynyt, koska viimeinen lääkemääräys meinasi tappaa. (lekuri EI ottanut vastuuta virheellisesti määrätystä lääkkeestä)
Tällä hetkellä pitäisi käydä lääkärissä, ihan muusta vaivasta, mutta en enää luota mihinkään lääkärintekeleeseen tai vastaavaan.
Pidän lääkärin ammattiakin nykyaikana vain surkeana vaihtoehtona.
Rahat otetaan yksityisellä, mutta ammattitaito on silkkaa paskaa.
Kun olin nuorempi minua yritettiin "parantaa" ison psykiatri yms. lauman toimesta lukemattomilla määrällä erilaisia troppeja. No onnistuiko?
Ei onnistunut, koska nämä "asiantuntijat", eivät osanneet edes diagnosoida ongelmaa.
Syksyllä paukutettiin iso määrä masennuslääkkeitä laidasta laitaan, ja keväällä nämä tollot LISÄSI aineita.
Eihän siitä hyvää seurannut, vaan menin tietysti pahasti sekaisin.
Kaikki mahdolliset mömmöt lyötiin kokeiluun, litiumista peratsinin kautta ssri-mömmöihin.
Koskapa lekurit ei osannut syyksi kaamosta edes ilmeisesti ajatellakaan, sain kaikenlaisia kummallisia diagnooseja.
Lääkkeitä lisättiin, vaihdettiin, kokeiltiin jne. Unilääkkeet oli vakioruokaa, riippuvuuskin niihin tuli.
Olen ilman mitään lääkkeitä tällä hetkellä. Lopetin itse kaikki turhat mömmöt, joista ei ollut edes mitään apua, ja se oli todella vaikeata.
Lääkärissä en ole yli kolmeen vuoteen edes käynyt, koska viimeinen lääkemääräys meinasi tappaa. (lekuri EI ottanut vastuuta virheellisesti määrätystä lääkkeestä)
Tällä hetkellä pitäisi käydä lääkärissä, ihan muusta vaivasta, mutta en enää luota mihinkään lääkärintekeleeseen tai vastaavaan.
Pidän lääkärin ammattiakin nykyaikana vain surkeana vaihtoehtona.
Rahat otetaan yksityisellä, mutta ammattitaito on silkkaa paskaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikös asiat ole nyt aika hyvin, jos et enää lääkkeitä tarvitse? Jos noista mömmöistä huolimatta osaat sanoa, että kyseessä on kaamosmasennus, niin asiahan on aika pitkällä. Tuolle masennusjaksolle, jos se tulee vuosi vuoden perään, et voi tehdä paljoakaan. Sehän tulee kuin juna, eikä sitä voi väistää. ---Parempi hyväksyä se, kääriytyä huopaan ja odottaa kolme kuukautta; sehän menee ohi.
Sopeudu olotilaasi ilman lääkkeitä, jos ne eivät auta, hyväksy se, anna sen olla. Olet jo kauan ollut ilman mömmöjä, ja hyvä niin.--- Mutta jos on muita vaivoja, ihan kroppaan sattuvia, kyllä nuo lekurit niistä ymmärtävät.
Itse pitkien taistojen jälkeen sain moisista syistä eläkepaperit 8v sitten, ja sillä pienellä eläkkeellä muutin aina puoleksi vuodeksi Thaimaahan, jep, kaamosta pakoon. Ja kas, parin vuoden kuluttua nuo kaikki vaivat vähitellen liukenivat sinne aurinkoon. Voin jättää kaikki masennus- ja unilääkkeet pois, mieli piristyi, kun sai rutosti D-vitamiinia päivittäin.
Kyselevät, että tuo lienee kallista? No eihän ole, vaan säästöä joka päivä siellä. Puolen vuoden aikana siellä, kulut n. 500e/kk, eläke 730e/kk säästän seuraavan matkalipun hinnan, ja kunto on hieno.
Kaikkihan riippuu omasta tilanteesta, mutta minulla oli mahdollisuus tuohon, ja nyt nautin elostani, ja hyvä näin minulle. Mutta mielestäni kaikista tärkein asia paranemisessa on tiedostaa oma tilansa, hyväksyä se ja sitten ruveta tutkailemaan mahdollisuuksia paranemiseen. Vimma ja äksyily on vielä merkki voimasta, voima vain pitää suunnata oikein. Masentuneella ei ole voimia moiseen: jos pitää valita kumpaa laittaa leivän päälle, juustoa vai makkaraa, koko leipä jää syömättä, kuten minulle kävi.
Jep, kyllä asiat on aika hyvin jo, kun jaksat tälle palstalle kirjoittaa. Mutta jos normiruumis vaivaa, kyllä ne lääkärit jotain tietää...