Uskallanko lopettaa säännöllisen ketipinorin?

Älä jätä lääkkeitä ilman lääkärin lupaa. Voi käydä hassusti. Lami on masennukseen ja ilman tasaavaa keti voit saada manian/hypon aikaseksi. Keskustele lääkärin kanssa asiasta.

Olen myös käyttänyt ketipinoria vuosia. 300mg ja aamuisin fluvosolia toimivat hyvin. Kunnes tapasin naisen ja koin olevani tarpeeksi vahva lääkevähennykseen, lääkärin kontrollissa kuitenkin. Vähensin, kärsin, vähensin, kärsin. Onnistuin vähentämään aamulääkkeen pois ja ketiapiinin 200mgrammaan. Olo oli ihan hyvä, mutta nyt vuoden jälkeen tuo suhde on loppunut ja eron jälkeen oireet alkoivat taas. Harhaisia ajatuksia ja minuuden hajoamista nyt yritän pitää kurissa.
Kannattaa miettiä ja punnita "lääkkeettömyyden ajatusta", onko se sen painoarvo suurempi kuin sen että varmuuden vuoksi olet lääkkeiden käyttäjä, jolloin hyvinvointi on turvattu.
Toisaalta, tilanteesi on kaunis siinä mielessä, että hyvä ihmissuhde korvaisi lääkkeen tarpeen. Minulla ei ole kokemusta ajoittaisesta vähentämisestä, mutta ketiapiini on sen verran vaikuttava lääke, että etten lähtisi "välillä poisjättämään" Ajattelisin että joko-tai. Lääkärin kanssa kannattaa ilman muuta jutella. Ehkä tuo hieno mies pysyy vierelläsi ja korvaa lääkkeet, toivottavasti, mutta varmaa se ei ole. Varmaa on vain tiskit ja mielenterveyshäiriöt.

Ketiapiini (ketiapinorin vaikuttava aine) vaikuttaa paitsi psyykkeeseen myös koko kehon toimintaan, lääkeaine kun on histamiinireseptoreihin sitoutuva aine. Niin tehdessään se tuottaa samantapaisen tilan kuin luontainen tulehdus/allergiareaktio ja vaikuttaa verenpaineeseen (pienet hiussuonet laajenevat, verta kiertää enemmän kudoksissa). Kroppa kyllä tottuu, kuten olet huomannut, mutta itseäni arveluttaisi aiheuttaa tilanne jossa veren ketiapiinipitoisuudet vaihtelevat kovasti. Miten kroppa sietää, lisääntyykö esim. veritulppariski? Konsultoi ihmeessä lääkäriäsi!

Onnellinen parisuhde on upea asia, onnittelut! Nyt ajattelet ettet tarvitse lääkettä koska pystyt rauhoittumaan ilmankin. Mutta mietipä asiaa näin päin: estääkö lääkitys sinua pitämästä parisuhdetta, vai onko se ennemminkin turvaamassa sen onnistumista? Kuten kerrot, nykyinen lääkekombo on auttanut sinua pysymään kunnossa. Myös toimivan parisuhteen kannalta on edullista että pysyt kunnossa. Suhde lie vielä tuore(?), rakkaushormonit hyrrää. Ihanaa aikaa, kannattaa nauttia. =) Mutta ajattele myös eteenpäin: elämä etenee, parisuhteen laatu muuttuu tavalliseksi, toivon mukaan yhä onnelliseksi arjeksi. Riittääkö miehen kainalo yhä mielialan tasaamiseen? Näin pitemmälle ajateltuna toimivassa lääkityksessä pysyminen voipi olla viisas vaihtoehto.

Jos ap on elänyt tasaista ja hyvää elämää nykyisellä lääkeyhdistelmällä ja määrällä, niin ei sitä kannata alkaa muuttelemaan.

Vaikka nyt olisikin sellainen tunne/kausi että pärjäisi ilmankin lääkkeitä, niin jossain vaiheessa ei vain enää pärjääkään ja sitten niitä ongelmia alkaa ilmaantumaan.

Ihanalta kuulostaa tuo suhteen poikanen, toivottavasti kestää ja syvenee. Itse kuitenkin jatkaisin lääkkeiden säännöllistä ottamista suhteista ja hetkellisistä hyvistä kausista huolimatta.

Kokemuksella sanon ettei tuo onnentunne ja välttämättä suhdekaan kestä, vain mt-ongelmat jatkuvat ikuisesti. Joten kannattaa jatkaa sitä lääkitystä sillä normaalilla hyvällä ja sinulle sopivalla tasolla, ja yrittää nauttia uudesta suhteesta niin kauan kuin se tunne vain kestää.