Olen kärsinyt aina oudoista ajatuksista ja toiminnoista elämässä. Onko jotain asperger tyyppiä, mutta aina kun vastakkainen sukupuoli näyttää kiinnostusta sellasta oikein tunteisiin menevää, vihjailua tai suoranaista halua tutustua, menen aina aivan lukkoon. Jäätyilen ja tuntuu että vain humalassa näin ei käy. Kykenen myös alkoholilla olemaan lähempänä ns. ihmistä. Kaveri-suhteissa tälläistä ei tietenkään tapahdu, koska ne eivät ole ns. lähi-suhteita. vaan kaverisuhteista jne.
Etenkin nolostuminen ja punastelu vaivannut aina.
Enkä koe olevani homo, vaikka sellaisen kuvan varmasti moni ihmis-suhde sekoiluista ja kaikesta sosiaalisesta poiskkeavuudesta saavat kuvan. PRRKELE !
Näiden asioiden takia vai haaveilen esim. parisuhteista, vaikka heti tulee tunne etten kykene ns. rakkaussuhteisiin ja olemaan läsnä ja lähellä.
Tämä on kärsimystä!
Etenkin nolostuminen ja punastelu vaivannut aina.
Enkä koe olevani homo, vaikka sellaisen kuvan varmasti moni ihmis-suhde sekoiluista ja kaikesta sosiaalisesta poiskkeavuudesta saavat kuvan. PRRKELE !
Näiden asioiden takia vai haaveilen esim. parisuhteista, vaikka heti tulee tunne etten kykene ns. rakkaussuhteisiin ja olemaan läsnä ja lähellä.
Tämä on kärsimystä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eiköhän se ole luonnollista ja kaikilla sama juttu. Yritetään vaan muuta näytellä.