En enää kodin vanki! Elämä voitti!

Kiitos :) Näin teen, vain sen mikä tuntuu hyvältä. Puhun avoimesti ongelmistani, ikinä en ole niitä hävennyt.
Ja muistutan itseäni välillä, että takapakkia voi tulla, mutta se ei sitten maailmaa kaadaa. Olen vain ihminen, ihminen joka tuntee, en robotti.
Ainoa surettava asia tässä kohtaa on, että huomaan "kavereiden" hävinneen tässä matkalla. Tämänkin otan niin että ne joille olen "liikaa", pysykööt poissa.
En väitä etteikö se sattuisi(aivan hitosti hetkittäin), mutta hyväksyn senkin ja ns."nousen sen yläpuolelle".
Olen aito ja niin ovat nekin jotka ovat jäljellä elämässäni. :)

Siis elämänhalu rupeaa taas laantumaan tämän takia. Taas saan olla *kusisukassa* mikä tilaisuus on taas edessä. Kiitos lääkärille vaan...

Juuh, minulta myös tk lääkäri päätti aikanaan lopettaa opamoxit. Ja kun kotikäyntejä eivät tee...Täysin päätöntä touhua!
Tämän johdosta oli pakko kääntyä yksityisen puoleen, vaikka varaa ei tosiaan ollut. Joka johti sitten tähän tilanteen täyskäännökseen, eli paskaan paketoitu siunaus ;)
Sitten menin tklle uusimaan yksityisen respaa, kuulemma ei ole ollut ongelma yleensä.
Vastaus oli EI..Hitto että sapetti ja se näkyi naamasta kyllä. Tk lääkäri laittoi lähetteen psyk. arviointiin ja koneella lukee että " tarvitsee nopeasti lääkkeen uusinnan". No tota aikaa arviointiin odottelen edelleen.(melkein kk mennyt)
Kävin siis uusimassa repsun samaisella tohtorilla joka oli kotona käynyt ja sovimme jo ajan 3kk päähän.
Ihan mahti tohtori!! Astuin vastaanottohuoneeseen, levitin kädet ja isolla hymyllä *Kato mä oon ulkona!* :D :D Sitten hokasin kysyä, että muistaako hän minua :D
Muisti ja sanoi heti että näytänkin aivan erilaiselta ja hyvinvoivalta.
Siinä sitten tehtiin ns. masistesti, jossa jouduin kirjoittamaan ylistysanoja voinnistani joita ei vaihtoehdoissa ollut :)
Laskua ei ole vielä tullut, mutta aijon jokatapauksessa jatkaa hänen luonaan käyntiä.
TK:ssa käynti ja tappelu lääkkeistä jotka pelastivat elämäni..henkeni..On täysin turhaa ja ainoastaan pahentaa ongelmia.
Xanorista: Suosittelen yksityistä, ellet jo sellaisesta puhunut? Minun on Psyk.erikoislääkäri. Lääkkeesi ovat yhtä tärkeitä kuin sydänvaivaisen sydänlääkkeet, en ymmärrä niiden mielivaltaista vääntelyä, kieltämistä jne.
Toivottavasti saat asian ja olotilasi kuntoon. Tiedän mikä tunne sinulla on nyt...Kuin kirjaimellisesti olisi kusetettu maa jalkojen alta :(

Tosi hienoa että olet löytänyt apua jolla pysyt jotenkin elämässä kiinni. Pakko silti kysyä yksi juttu:

Onko vaivoihisi kokeiltu terapiaa tms? Kysyn vain siksi, että ne Xanorithan eivät paranna mitään, vaan pelkästään helpottavat oireita. Toisin sanoen olet täysin lääkkeiden armoilla ja jos et saa niitä, olet taas takaisin alkupisteessä.

Jos mahdollista, niin kannattaisi pyrkiä hoitamaan myös alkuperäisiä syitä, eikä vain oireita.

On terapiat ym. käyty ajansaatossa läpi. Osa ollut täysin turhaa, toisista jotain apua. Nyt ei motivoi mennä puhumaan yms. , ehkä jossain kohtaa taas.

Hieno homma nouuhätä! Tuo tukiverkko joka patistaa ja on mukana on niin suuri onni ja siunaus. Vaikka ainakin minä en ihan helposti sitä apua tahtonut, suuri maailma kun pelotti ja olin niin turtunut tilanteeseen.