Kaikki riippuu itsestäsi.
Niin paljon mukavaa elämässä, kun "sen oikein oivaltaa".
Hei kuulkaa,
Masennus ja ahdistus on ainoastaan teidän päässänne. Jahkaatte koko ajan, että "kauheeta ja olen niin onneton ja että mulla menee niin huonosti ja että olosuhteet on niin karmeet jne jne jne"...
Vaihtakaa kanavaa ja etsikää muuta! Onnesi riippuu vain itsestäsi!
Maailmassa on paljon hauskaa ja ihanaa, miksi jäätte tälle "ahdistus/masennus-kanavalle"?? Miksi ryvette itsesäälissä ja miksi voihkitte kaikkee?
Tottakai jos teillä ei oo mukavaa, niin se johtuu teidän omasta asenteesta!
Vaihtakaa kanavaa ja aatelkaa, että "olenpas tässä onnellinen, iloinen ja että meikkä sitä tykkää että kaikki pyyhkii hyvin, - ja minä sitä en voihki kaikkea".
Niin paljon mukavaa elämässä, kun "sen oikein oivaltaa".
Hei kuulkaa,
Masennus ja ahdistus on ainoastaan teidän päässänne. Jahkaatte koko ajan, että "kauheeta ja olen niin onneton ja että mulla menee niin huonosti ja että olosuhteet on niin karmeet jne jne jne"...
Vaihtakaa kanavaa ja etsikää muuta! Onnesi riippuu vain itsestäsi!
Maailmassa on paljon hauskaa ja ihanaa, miksi jäätte tälle "ahdistus/masennus-kanavalle"?? Miksi ryvette itsesäälissä ja miksi voihkitte kaikkee?
Tottakai jos teillä ei oo mukavaa, niin se johtuu teidän omasta asenteesta!
Vaihtakaa kanavaa ja aatelkaa, että "olenpas tässä onnellinen, iloinen ja että meikkä sitä tykkää että kaikki pyyhkii hyvin, - ja minä sitä en voihki kaikkea".
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se että on harmoniassa ittensä kanssa ei tarkoita sitä ettei tuntis negatiivisa tunteita vaan että hyväksyy nämä ja elää niitten kanssa.
Joskus ihminen vain ajautuu siihen pisteeseen ettei se pysty näkemään muuta kuin negatiivista. Et taida ymmärtää siitä yhtään mitään kun tollai kirjoittelet. Voin sanoa että ahdistuneisuus ei katoa vain noin vaan. Vaikka olet masentunut ja ahdistunut, sinulla on siltikin iloa ja ilon ja onnen päiviä joskus. Mutta ahdistus voi kummuta myös stressistä ja uninogelmista jotka aiheuttaa sitä eikä ihminen voi sille mitään. Ahdistus voi olla niin järkyttävä olotila ettet taida edes ymmärtää. Seuraavana päivänä voi olla jo kirkkaampaa tai sama voi jatkua, mutta ihminen niissä tiloissa ei todellakaan ryve yhtään missään. Ihminen ei niissä tiloissa yksinkertaisesti pysty ja kykene olemaan positiivinen.
Ehkä siksi, kun kaikilla ei todellakaan ole mikään täydellinen elämä, kuten ilmeisesti viestin aloittaneella. Tällä palstalla kirjoittavilla on monilla helvetillinen elämä takana, joka vaikuttaa pitkälle aikuisuuteenkin. Se ei oo ihan niin yksinkertaista viedä muistoja pois, esim. itse oon ollut lapsena pedofiilin ahdistelema ja monta vuotta vaikeasti koulukiusattu yms. Nytkin mulla kuoli lemmikkejä ja sukulainen, joten kaikki ei tosiaankaan riipu itsestä. On paljon asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa..
Jos jollain on ollut paljon vaikeuksia elämässä, niin aloittajalla on ollut!
On vain ponnistellut ja ollut myönteinen elämänkatsomus, yrittänyt ja yrittänyt sitten uudestaan, joka päivä aattelee aamulla, että tänään on taas hyvä päivä.
Ja antaa neuvoja muillekin.
Eikös oo kiva, että joku tällä palstalla valaa uskoa ja kertoo että turhaa on ahdistua, ja voivotella.
Jos ahdistaa, niin voi tehdä jotain konkreettista, purkaa ahdistuksensa työhön, olipa se sitten mitä hyvänsä.
Minulla on oma asunto, mieluisa työ, rakastava perhe, ystäviä, olen fyysisesti suhteellisen terve ja talousasiani ovat kohtalaisen hyvät.
Silti kärsin ahdistuksesta lähes päivittäin eikä sille aina löydy mitään syytä. On vaikeaa yrittää olla iloinen kun ahdistus on sietämätöntä.
Aloittaja ei tiedä todellisesta ahdistuksesta yhtään mitään.
Olin vastaavassa tilanteessa 3 vuotta sitten. Työ oli silloin todella stressaavaa. Ensin meni vatsa huonoon kuntoon ja sit alko huimaan ja tuleen sähköiskuja jne... Ahdistus alko hiipiin puseroon todella kovaa.
Lääkärit sano, et sulla on vaan ärtynyt paksusuoli. Jatkoin tyhmänä entiseen malliin, vauhti vaan kiintyi ja kova ahdistus hirtti ikään kuin kiinni. Kovaa ahdistusta kesti noin 2 vuotta ja luulin et henki lähtee.
Pystyin vähentämään kovaa työpainetta, lisäsin liikuntaa, rauhoitin itseäni hengitysharjoituksilla ja joogavenytyksillä ja lisäsin sos.kanssakäymistä ja laitoin ruokavalion kuntoon. Otin myös rennomman elämäntyylin, turhia murehtimatta.
Alkuvaiheessa käytin Venlafaxia 7 kk ja Opamoxia satunnaisesti. Nyt olen jo hyvässä kunnossa.
Hyvä on että "ei tiedä" (mistäs muten sinä tiedät että ei tiedä?).
Siksi ei tiedä kun ei anna ahdistaa ja on keksinyt konstit ahdistuksen ehkäisemiseksi.
Suositellaan.