Olipa kerran keisari, joka ei välittänyt oikeastaan mistään muusta kuin uusista, kauniista vaateista. Hän näyttäytyi alamaisilleen vain esitelläkseen uusia vaatteitaan.
Eräänä päivänä kaupunkiin ilmestyi kaksi petkuttajaa. He sanoivat olevansa taitavia kankureita ja valmistavansa keisarille uudet vaatteet ennen näkemättömän hienosta kankaasta. Kaiken hyvän lisäksi se oli taikakangas, jolla oli muka sellainen ominaisuus, että sitä ei saattanut nähdä sellainen ihminen, joka oli typerä tai kykenemätön hoitamaan tehtäväänsä.
Keisari halusi ehdottomasti uudet vaatteet moisesta kankaasta. Niiden avulla hän saisi kaiken hyvän lisäksi selville sen, ketkä hänen alamaisistaan olivat typeriä ketkä viisaita tai muuten vain tehtäväänsä kelpaamattomia. Kankurit pantiin oitis töihin.
Keisari olisi halunnut työn kestäessä mennä katsomaan valmistuvaa kangasta, mutta ei uskaltanut, kun muisti kankaaseen liittyvän taikuuden. Hän pelkäsi, ettei näkisikään kangasta ja paljastuisi siten typeräksi. Niinpä hän lähetti vanhan luotettavan ministerinsä asialle. Tämä teki työtä käskettyä.
Kankureiden luona ministeri ei tietenkään nähnyt minkäänlaista kangasta, vaikka nämä paukuttivat ahkerasti kangaspuita ja olivat koko ajan valmistavinaan kangasta. Ministeri parka ei mitenkään voinut kertoa, ettei nähnyt kangasta. Hänen oli pakko kehua ja ylistää kangasta niin kankureille kuin keisarillekin. Toinenkin virkamies lähetettiin varmuuden vuoksi asialle. Sama toistui.
Lopulta keisarin oli itse nähtävä kangas. Varmuudeksi hän otti mukaansa muitakin arvostamiaan miehiä, jotka kaikki kilvan kehuivat kangasta. Keisari oli kauhuissaan, kun ei nähnyt kangasta. Oliko hän typerä ja kykenemätön hoitamaan tehtäväänsä? Keisarikaan ei voinut muuta kuin yhtyä ylistämään kangasta. Hän halusi ehdottomasti, että tuosta kankaasta valmistettaisiin hänelle uudet vaatteet.
Koitti päivä, jona keisarin oli määrä näyttäytyä uusissa vaatteissaan kaupunkilaisille. Myös kaupunkilaiset olivat kuulleet kankaaseen liittyvästä eriskummallisesta taikuudesta. Keisari lähtee juhlakulkueessa kaupungille. Hoviherrat kantoivat hänen olematonta laahustaan. Kansankin keskuudessa keisarin uudet vaatteet herättivät ihastusta, jollaista ei aikaisemmin oltu koettu, sillä kukaan ei halunnut paljastua typerykseksi.
Yhtäkkiä kansalaisten joukosta kuuluu pienen lapsen huudahdus: ”Keisarilla ei ole vaatteita!” Ja pian koko kansa toistaa samaa. Keisarin selkäpiitä karmi, mutta hänen oli kestettävä tilanne loppuun asti. Hän ojentautui entistä ylpeämmäksi ja kamariherrat olivat kantavinaan hänen laahustaan.
Eräänä päivänä kaupunkiin ilmestyi kaksi petkuttajaa. He sanoivat olevansa taitavia kankureita ja valmistavansa keisarille uudet vaatteet ennen näkemättömän hienosta kankaasta. Kaiken hyvän lisäksi se oli taikakangas, jolla oli muka sellainen ominaisuus, että sitä ei saattanut nähdä sellainen ihminen, joka oli typerä tai kykenemätön hoitamaan tehtäväänsä.
Keisari halusi ehdottomasti uudet vaatteet moisesta kankaasta. Niiden avulla hän saisi kaiken hyvän lisäksi selville sen, ketkä hänen alamaisistaan olivat typeriä ketkä viisaita tai muuten vain tehtäväänsä kelpaamattomia. Kankurit pantiin oitis töihin.
Keisari olisi halunnut työn kestäessä mennä katsomaan valmistuvaa kangasta, mutta ei uskaltanut, kun muisti kankaaseen liittyvän taikuuden. Hän pelkäsi, ettei näkisikään kangasta ja paljastuisi siten typeräksi. Niinpä hän lähetti vanhan luotettavan ministerinsä asialle. Tämä teki työtä käskettyä.
Kankureiden luona ministeri ei tietenkään nähnyt minkäänlaista kangasta, vaikka nämä paukuttivat ahkerasti kangaspuita ja olivat koko ajan valmistavinaan kangasta. Ministeri parka ei mitenkään voinut kertoa, ettei nähnyt kangasta. Hänen oli pakko kehua ja ylistää kangasta niin kankureille kuin keisarillekin. Toinenkin virkamies lähetettiin varmuuden vuoksi asialle. Sama toistui.
Lopulta keisarin oli itse nähtävä kangas. Varmuudeksi hän otti mukaansa muitakin arvostamiaan miehiä, jotka kaikki kilvan kehuivat kangasta. Keisari oli kauhuissaan, kun ei nähnyt kangasta. Oliko hän typerä ja kykenemätön hoitamaan tehtäväänsä? Keisarikaan ei voinut muuta kuin yhtyä ylistämään kangasta. Hän halusi ehdottomasti, että tuosta kankaasta valmistettaisiin hänelle uudet vaatteet.
Koitti päivä, jona keisarin oli määrä näyttäytyä uusissa vaatteissaan kaupunkilaisille. Myös kaupunkilaiset olivat kuulleet kankaaseen liittyvästä eriskummallisesta taikuudesta. Keisari lähtee juhlakulkueessa kaupungille. Hoviherrat kantoivat hänen olematonta laahustaan. Kansankin keskuudessa keisarin uudet vaatteet herättivät ihastusta, jollaista ei aikaisemmin oltu koettu, sillä kukaan ei halunnut paljastua typerykseksi.
Yhtäkkiä kansalaisten joukosta kuuluu pienen lapsen huudahdus: ”Keisarilla ei ole vaatteita!” Ja pian koko kansa toistaa samaa. Keisarin selkäpiitä karmi, mutta hänen oli kestettävä tilanne loppuun asti. Hän ojentautui entistä ylpeämmäksi ja kamariherrat olivat kantavinaan hänen laahustaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heti herättyä tuommone pitäny laatia,ootkohan yön sitä miettiny. Aikoinaan kun pyhäjärvesanomat meille tuli siinäkin oli monesti tuommosia pitkiä tarinoita,yksjuttu per sivu.
Aloitus on opettava satu historian hämärästä, aikanaan Hans Christian Andersenin. Sopii paikalliseen "nähdään mitä keisari käskee"-hutunkeiton kuvaukseksi.
No mutta sehän erosi omasta pyynnöstään vuosia sitten.
olet tyhmä. ei se sinua itseäsi näytä haittaavan, mutta mitä arvelet suhteessa muihin?
Kokemattomille sattuu joskus virheitä.
Just tuo satu on ollut minullakin mielessä kun katselee tätä Pyhäjärven meininkiä.Se sopii proopersuihin ja alfanaaraaseen kuin nyrkki silmään.Koskahan silmät aukeaa ja alastomuus paljastuu. Jes ,hyvä aloitus!
Lieneekö vaatemerkki nimeltään Laguuna?
Meillä on vaan Keisarinna ja siinäkin on kestämistä, mustat on vaatteet ja toimintakin.
Höpö höpö, meillä on keisari nero ja laahus on laahus, jota hänen hovinsa on sadun mukaisesti kantavinaan.
Musta helma ainakin ja siinä roikkujia.
Perässähiihtävä propagandaosasto yrittää täällä vääntää mustaa valkoiseksi, siitä kun saa palkinnoksi pääntaputuksia. Tosiasia on että aloitus koskee ihan muuta porukkaa, sitä kehujien kepulipiireillä itsensä ympäröineiden sakkia.