Pahinta on vaan hyväksyä se, että ei ole mikään.
Hyväksyminen
Zero.0
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minäkin tajusin jo kaksikymppisenä että olen täysi nolla.Siksi minusta tuli katkera sadistinen miekkaileva mt-hoitsu.
Homo voi tehdä parannuksen synneistään. Ihan kuin kaikki muutkin omista synneistään.
Kun meidän perheessä ei kai sitten vanhemmillakaan ns suksi kovin jouhevasti luistanut, niin minäkin perin ikään kuin geeniperintönä bibolaarisen o-yhtymän.
Kesti neljä olympiaadia hakea tietoa ja viimein hyväksyä, ettei bibous poistu aluspaidasta tällä puolen uurnahautapaikan kiveystä.
Päivät eivät ole suinkaan samanmoisia. On pääasiassa vain huonoja ja vielä huonompia vuorokauden osin.
Kokonaista kokopäiväistä mukavaa oloa en ole kokenut sitten viime kapinan, eikä niitä tule.
Ajoitan jos mahdollista asioillani liikkumisen maanisempiin kausiin. Silloin "normaalit" ihmiset potkivat vähemmän katseillaan ja eleillään päähän.
Depressiovaiheessa kuin automaattisesti on otettava virtuaalisen luodin kestävä örkkisuojus päälle. (sisältää vahaveikkosuojauksen.)
Täydeksi nollaksi kirjoitat kyllä aika sujuvasti ja hauskasti.
Noin muuten, paskanko väliä sillä on, onko sitä vai tätä. Ihminen tarvitsee arvostuksen tunnetta, se on totta, mutta sitä ei saa kerjäämällä. Lähestulkoon kaikissa on ainakin yksi ominaisuus, jota voi arvostaa. Ihmiset eivät vain tapaa sanoa niitä ääneen. Paitsi puhuessaan omasta itsestään.
Totta, niin on. Ja kuinka monelle se onkaan tosiasia?
Se mielikuva, ettet ole mitään vaan täysi nolla on totta vain sinun päässä, mutta ei totta faktana. Olet ihminen, arvokas yksilö - ihan ainutlaatuinen Universumissa. On kyllä hyvä, että rehellisesti on ymmärtänyt, ettei arvosta ja rakasta itseään. Tuosta kuopasta se alkaa. Sinä voit pikkuhiljaa oivaltaa mistä sinulla on. Sinulla on lahjoja, taitoja, joissa olet hyvä. Voit oppi myös uusia juttuja. En tarkoita että ihmisen arvo on ulkonäkö, ammatti, työ. Kun löytää oman arvonsa, niin alkaa saada kipinöitä elää, toteuttaa ja kehittää itseä ja alkaa jakamaan löytöään toisten kanssa.
Jos sinua on kiusattu ja alistettu tai olet yrittänyt tavoitella arvoja ja asioita minuutesi ulkopuolelta, niin olet tullut tuohon epäuskon ja toivottomuuden suohon.
Kaikki ovat arvokkaita (kiusaajia ehkä lukuunottamatta).
Ihminen voi kehittää itseään ihan mihin suuntaan itse haluaa ja opetella ihan mitä haluaa. Kertyneestä taidosta ja kokemuksista rakentuu sitten identiteetti ja ajan myötä tunnet olevasi jotain. Ihan omanlaisesi ja oma itse. Muista auttaa myös toisia, se vahvistaa omaa itsetuntoasi ja rakentaa identiteettiäsi.
Ellet ap itseäsi hyväksy - hammaspeikkoko sen ehkä puolestasi tekisi?
Niin totta!
Kun ihminen hyväksyy tosiasiat, sen esim että et voi tehdä tässä maailmassa paljoakaan, että kuolema lähestyy koko ajan, vanhenet koko ajan, sen että mielikuvat rakkaudesta ovat vain pelkkiä mielikuvia, sen että illuusio turvassa olemisesta on vain pelkkä illuusio, ja sen että loppujen lopuksi olet yksin vaikka olisit haalinut ympärillesi ihmisiä.
Nämä kylmät tosiasiat kun oivaltaa, niin niistä tuleekin vankka pohja jolta jatkaa elämää. On olemassa lukematon määrä illuusioita ja mielikuvia jotka sumentavat mieltä ja estävät näkemästä. Totuus kun jossain vaiheessa kuitenkin lyö päin kasvoja: Voi helkkari, näinkö tämä asia onkin!
Pahinta kuitenkin on, jos ei koskaan oivalla vaan elää valheessa koko ikänsä.
Puhumattakaan siitä, että huolimatta kaikista säästöistä ja sote-uudistuksista tämän nykyisen leivän nousukauden jälkeen tulee vielä kovempi lama ja yhteiskuntarakenteet ehkä osittain romahtaa. Vieraat valtiota saattavat käyttää sitä hyväkseen.
Tottahan me kaikki kuollaan joskus ja siksi elämästä pitää nauttia, mutta jos ei yhtään ponnistele niin elämästä voi tulla helvettiä.
Ja kyllä romanttinen rakkaus voi olla ihan täyttä totta. Kaksi ihmistä sen päättää että he toisiaan rakastavat ja toimivat niin ja ovat uskollisia jne.. Kyllä minä siihen uskon koska itse siihen kykenen. Sekin on kuitenkin asia jonka suhteen pitää tehdä valinta. Uskon että ihminen voi ihastua ensinäkemältä, mutta en usko että rakkaus kestää jos sen suhteen ei tee päätöstä, että valitsee rakastaa.