Taas siinä pisteessä, että aamu alkoi seksuaalisella turhautumisella ja lopulta huusin mies ystävälle että vie *ittuun se munas täältä kun et sitä halua käyttää. Neljä vuotta surustelua takana. Olen vajaa viisikymppinen nainen ja mies kymmenen vuitta nuorempi. Emme asu yhdessä, mutta käytännössä yhdessä aina. Hankala suhde, miehellä ollut alkoholin kanssa ja elämässä ongelmia. Mutta salskea urheilullinen ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Myös minä ikäisekseni melko nuorekas. Libidot eivät kohtaa. Hän pussaa ja halaa, mutta muuten haluaa möllötellä ja katsella telkkua vierekkäin sohvalla. Kerran kuussa seksiä riittää mainiosti. Minä kihisen seksuaalienergioissa ja turhaannun. Ja kun en tule tyydytetyksi, en jaksa halailla ja helliä. Hellyys ja rakkaus sytyttää seksuaalivietin, ja aina kun rakastun uudelleen, on noidankehä valmis. On siis parempi olla hellimättä.
Olen puhunut, anellut,selittänyt. Ja kun suutun asiasta, saan lopulta seksiä, mutta sitten asiat taas alkavat junnata samalla tolalla. Katsotaan telkkua, nuokahdetaan sohvalle ja mennään nukkumaan, kun ollaan niin väsyneitä. Onko tämä yksilö itsekäs ja manipuloi minua. Hallitsee seksillä, kun ei voi asiaan panostaa, vaikka tietää että omakin elämänsä olisi paljon viehättävämpää, kun huolehtisi naisensa tarpeista. Jos seksielämäni olisi tyydyttävää, pussaisin, paijaisin, rakastaisin.
Todella turhauttavaa, että joka kerta seksiä saadakseen pitää suuttua ja valittaa. Haluaisin joskus spontaania rakastelua, niin että molemmat syttyvät ja homma alkaa kuin itsestään. Silloin mieli olisi rakastava. Nyt mennään sitten vihaisena sänkyyn valituksen jälkeen,ja hyvä niin että edes silloin. Viimeyönäkin siirryin sohvalle, koska en voinut nukkua vieressään, koska halut hyrräsivät ja mies vaan nukkui. Olo kuin helvetin sokerinälkäisenä karkkikaupassa, mutta syödä et saa. Aamulla olin jo valmiiksi vittuuntunut ja mies siinä sitten että mennään sänkyyn..en mennyt. Lopen kyllästynyt aina saamaan vuttuuntuneena.
Minä haluaisin hieman estottomampaa, rajunpaa (en mitään kinky kommervenkkejä vaadi, vaikka nekin kävisi) ja mies taas pitää tunteellisesta seksistä. Sen pitäisi olla elämää suurempaa rakkausseksiä. Minä pitäisin aamuseksistä(kin), mies ei, ei kuulemma koneet käy vielä aamulla. Ja illalla taas ollaan väsyneitä.
Onko mielestänne mahdollista pariskunnan, jonka näkemys seksistä ja harrastus kerroista poikkeaa näin paljon, löytää kompromissiä asiassa? Minähän olen jo kompromissin tehnyt, kun häntä rakastan, ja suostun näin elämään, vaikka koko ajan jotain puuttuu. Olen turhautunut. Miksi hän ei voi tulla puolitiehen vastaan? Naisen voi hoidella käsipelilläkin, jos itse ei halua. Onko väärin toivoa ja odottaa sellaista? Vai pitääkö aina elää sen vähemmän haluavan haluaikataululla?
Olen fiksu ja ihan ok näköinen. En lihava. Minä koen hänen vartalonsa hyvin haluttavaksi. Hän ei ole olenkaan ulkonäkökeskeinen, paitsi oman kroppansa suhteen. Tykkää olla kunnossa. Tarkoitan, ettei häntä vaivaa ikäni ja toisaalta ei myöskään mene tiloihin hyväkroppaisista nuorista naisista. Arvostaa älykkyyttäni ja vahvuuttani. Kuvittelisin, ettei kyse ole siitä etä hän ei haluaisi fyysisesti juuri minua, vaan siitä ettei hän ole sillätavalla seksuaalinen kuin näköisensä ja ikäisensä miehen olettaisi olevan. Hänelle rakkaus on piiperrystä ja yhdessä hengailua ja pussausta.
Sinä joka jaksoit lukea tämän, mitä olet mieltä:
Voinko vaatia ja kannattaako edes odottaa, että hän ottaisi vastuuta seksielämästämme? Onko hänen tyypiselle ihmiselle,jolle läheisyys on tärkeämpää kuin seksi mahdoton ajatus ylläpitää toiselle tyydyttävää seksielämää? Joskus jopa mietin että hän hallitsee asialla. Kun tarkoituksella ei anna asiaa, mitä tietää toisen tarvitsevan. Itsekäs ja laiska: "En nyt jaksa, kun itselle riittää yhdessä möllöttäminen" Koska panostamalla asiaan, auttaisi myös omaa oloaan. Itsekäs hän on, mutta suhteen alussa koin asian haluttavana ja vahvuuden osoituksena. Nykyään välillä mietin, että onko tämä jo epätervettä itsekkyyttä... on ok, että hänelle seksi ei ole niin iso juttu, mutta itsekästä se, että hän haluaa olla kanssani, mutta omilla ehdoillaan.
Että sellainen aamu... nyt kun mies lähti kotiinsa ja naputtelin tänne, ei enään *ituta kuin pientä oravaa. Poissa silmistä, on helpompi poistaa myös mielestä, eli saada moottorit laskemaan ja halu himmattua. Ja onhan tuolla aina vibra.
Olen puhunut, anellut,selittänyt. Ja kun suutun asiasta, saan lopulta seksiä, mutta sitten asiat taas alkavat junnata samalla tolalla. Katsotaan telkkua, nuokahdetaan sohvalle ja mennään nukkumaan, kun ollaan niin väsyneitä. Onko tämä yksilö itsekäs ja manipuloi minua. Hallitsee seksillä, kun ei voi asiaan panostaa, vaikka tietää että omakin elämänsä olisi paljon viehättävämpää, kun huolehtisi naisensa tarpeista. Jos seksielämäni olisi tyydyttävää, pussaisin, paijaisin, rakastaisin.
Todella turhauttavaa, että joka kerta seksiä saadakseen pitää suuttua ja valittaa. Haluaisin joskus spontaania rakastelua, niin että molemmat syttyvät ja homma alkaa kuin itsestään. Silloin mieli olisi rakastava. Nyt mennään sitten vihaisena sänkyyn valituksen jälkeen,ja hyvä niin että edes silloin. Viimeyönäkin siirryin sohvalle, koska en voinut nukkua vieressään, koska halut hyrräsivät ja mies vaan nukkui. Olo kuin helvetin sokerinälkäisenä karkkikaupassa, mutta syödä et saa. Aamulla olin jo valmiiksi vittuuntunut ja mies siinä sitten että mennään sänkyyn..en mennyt. Lopen kyllästynyt aina saamaan vuttuuntuneena.
Minä haluaisin hieman estottomampaa, rajunpaa (en mitään kinky kommervenkkejä vaadi, vaikka nekin kävisi) ja mies taas pitää tunteellisesta seksistä. Sen pitäisi olla elämää suurempaa rakkausseksiä. Minä pitäisin aamuseksistä(kin), mies ei, ei kuulemma koneet käy vielä aamulla. Ja illalla taas ollaan väsyneitä.
Onko mielestänne mahdollista pariskunnan, jonka näkemys seksistä ja harrastus kerroista poikkeaa näin paljon, löytää kompromissiä asiassa? Minähän olen jo kompromissin tehnyt, kun häntä rakastan, ja suostun näin elämään, vaikka koko ajan jotain puuttuu. Olen turhautunut. Miksi hän ei voi tulla puolitiehen vastaan? Naisen voi hoidella käsipelilläkin, jos itse ei halua. Onko väärin toivoa ja odottaa sellaista? Vai pitääkö aina elää sen vähemmän haluavan haluaikataululla?
Olen fiksu ja ihan ok näköinen. En lihava. Minä koen hänen vartalonsa hyvin haluttavaksi. Hän ei ole olenkaan ulkonäkökeskeinen, paitsi oman kroppansa suhteen. Tykkää olla kunnossa. Tarkoitan, ettei häntä vaivaa ikäni ja toisaalta ei myöskään mene tiloihin hyväkroppaisista nuorista naisista. Arvostaa älykkyyttäni ja vahvuuttani. Kuvittelisin, ettei kyse ole siitä etä hän ei haluaisi fyysisesti juuri minua, vaan siitä ettei hän ole sillätavalla seksuaalinen kuin näköisensä ja ikäisensä miehen olettaisi olevan. Hänelle rakkaus on piiperrystä ja yhdessä hengailua ja pussausta.
Sinä joka jaksoit lukea tämän, mitä olet mieltä:
Voinko vaatia ja kannattaako edes odottaa, että hän ottaisi vastuuta seksielämästämme? Onko hänen tyypiselle ihmiselle,jolle läheisyys on tärkeämpää kuin seksi mahdoton ajatus ylläpitää toiselle tyydyttävää seksielämää? Joskus jopa mietin että hän hallitsee asialla. Kun tarkoituksella ei anna asiaa, mitä tietää toisen tarvitsevan. Itsekäs ja laiska: "En nyt jaksa, kun itselle riittää yhdessä möllöttäminen" Koska panostamalla asiaan, auttaisi myös omaa oloaan. Itsekäs hän on, mutta suhteen alussa koin asian haluttavana ja vahvuuden osoituksena. Nykyään välillä mietin, että onko tämä jo epätervettä itsekkyyttä... on ok, että hänelle seksi ei ole niin iso juttu, mutta itsekästä se, että hän haluaa olla kanssani, mutta omilla ehdoillaan.
Että sellainen aamu... nyt kun mies lähti kotiinsa ja naputtelin tänne, ei enään *ituta kuin pientä oravaa. Poissa silmistä, on helpompi poistaa myös mielestä, eli saada moottorit laskemaan ja halu himmattua. Ja onhan tuolla aina vibra.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Annat itsestäsi kovin karkean kuvan. Kertomuksesi pursuaa vaatimuksista. Kerrot suuttuvasi ja tappelevasi seksiasioista.
Seksitarpeesi määrän ja sen laadun olet perinyt. Samoin miehesi. Tarpeenne ovat täysin erikokoiset ja -laatuiset. Kumpikaan ei voi muuttaa itseään. Mitä pikemmin eroatte, sen parempi. Aluksi teillä voi olla vaikeata elää ilman toistanne, mutta kun löydätte sopivamman, on kuitenkin mahdollisuus rauhallisempaan oloon.