Varmaan niin erilaiset ja täten odotetaan kumppanilta eri asioita, olemme tottuneet erilaiseen...
Meidän taustatkin...
ajatuksia_aamuun
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä tuo luultavasti pätee lähes kaikkiin ihmisiin, ollaanhan me kaikki yksilöitä ja erilaisista lähtökohdista. Ymmärrys kai se avain olisi, mutta niin harva edes yrittää.
Kokemukset (ja niistä oppiminen ) juurikin niitä asioita, jotka laittaa asiat tärkeisjärjestyksen tulevaisuudessa joten menneisyydeellä on isot jäljet nykyisyydessä.
Siis valikoiko joku puolisonsa sen mukaan minkälainen elämä on takana? Jos minulle mies sanois noin niin sanoisin adjö ja nostaisin kytkintä...
Ihminen on monen tekijän summa.
En tiedä. En tiedä, mitä hän odottaa. Tai tarvitsee. Arvostusta ja kunnioitusta, kuten me kaikki. Hellyyttä ja läheisyyttä. Minä tarvitsen noiden lisäksi turvallisuutta. En kaipaa jännittävää ihmistä.
Jos ajattelet vaan jotain taustoja ja työnnät tunteet syrjään, niin luovuta suosiolla.
Maailmassa ei ole kahta samanlaista ihmistä, se on se suola.
.
Ajattelen kokonaisuutta... Päästän lähelleni vain tarkasti valitut...
Nimenomaan. Järkiliitot on erikseen. Jos haluaa väkisin työntää tunteet syrjään ja väkisin änkeää järkiliittoihin (eli on vain rahan ja statuksen perään, etsii itselleen jotain näyttelykappaletta), voi syyttää vain itseään miksi on niin onneton ja itkeä joka ilta itsensää uneen masentuneena. Tässä kohtaa onnellisuus lähtee nimenomaan itsestä, siitä, että arvostaa itseään eikä ole tarvetta etsiä itselleen jotain näyttelyesinettä saadakseen ympäristöltä arvostusta ja huomiota. Tasapainoinen, itsensä kanssa sinut ja itseään arvostava uskaltaa tuntea ja uskaltaa antaa itselleen luvan tunneliittoon eikä hae egonsa pönkitystä jostain materialistisista järkirahaliitoista.
Tuonkin ymmärtää ihmisissä kyllä hyvinkin. Ihan kaikki ei voi tulla täysin iholle.
Elämäntilanteeni olisi todella toinen, jos olisin "raha, status, näyttelykappale" perään...
Olen tottunut erilaiseen kohteluun. Olen tottunut, että ihmistä arvostetaan ja kunnioitetaan nostamatta kuitenkaan erityisesti millekään prinsessajalustalle. Olen tottunut, että ihmisille ollaan kohteliaita ja käyttäydytään fiksusti, aikuismaisesti ja ystävällisesti. Känkkäränkät kuuluu lapsuuden leikki-ikään, aikuiset osaavat selvittää asiansa puhumalla eikä paiskomalla ovia, luureja korvaan, huutamalla ja kiukuttelemalla tai keksimällä valheita toisista ihmisistä.
Paljon on varmasti kasvatuksella väliä. Käytöksestä voi myös huomata sen arvostaako ja rakastaako terveellisesti itseään vai ei ja useimmiten sen onko kouluja käynyt vai ei (poikkeuksia tietysti on). Kynnysmattona ja sylkykuppina kenenkään ei pidä olla, täytyy sen verran itseään arvostaa. Kun arvostaa itseään, arvostaa muitakin.
Tuskinpa ne erilaiset taustat mikään ratkaiseva asia olisi. Tuskin se sinäänsä haittaisi.
Se on mahdollista hän tietää kuitenkin minusta yhtä sun toista
Et voi tietää toisenkaan taustoja, odotuksia tai kykyjä keskustelematta. Tietysti, jos toknen haluaa suhteelta ruokaa, rahaa ja seksiä (lähinnä) niin ei sovi yhteen ihmisen kanssa jolla noi ei käy edes mielessä kumppania etsiessä. Eli järki vastaan tunteet, todellakin.
En sivumennen sanoen itse ymmärrä ihmisiä joille suhde on kaupankäyntiä: anna X niin saat Y. Mun mielestä suhde on yhteiseloa ystävän kanssa ilman ennalta sovittuja oravannahkoja. Pelkkää tunnetta. Kaikki muu on ylimääräistä, ei velvollisuus. Niinpä järkisuhteilija ei todellakaan sopis mulle enkä mä sille. En tiedä edes mitä kaivattuni kaipaa. Jos tilanne tulis, ja erilaisuus selviäis, homma jäis siihen.
Niin.
Mun sydän ja sielu tuntee ja rakastaa sua kuitenkin, eikä kysynyt lupaa siihen, se vain teki niin. Olisin voinut selittää, mutta se ei kuunnellut.