Paljon puhutaan siitä kuinka naisilla on vaikeaa ja huonompi asema kuin miehillä. Perusteita löytyy kyllä; seksuaalinen häirintä, matalammat palkat joillakin aloilla, epätodennäköisempi pääsy johtotehtäviin jne.
Mutta miehenä eläminen on voi olla helvettiä jos ei sovi niihin normeihin joita yhteiskunta tarjoaa. Mieheltä edellytetään alusta saakka hyvin paljon; pitää olla vahva, urheilullinen, tunnekylmä, johtajahenkinen, maskuliininen, aloitteellinen, lihaksikas ja paksunahkainen. Miehen pitää myöskin usein sietää väkivaltaa ja todella kovaa maailmaa, missä armoa ei juuri anneta. Miehen odotetaan myös selviävän aina yksin ja jopa tunteista puhumista pidetään merkkinä heikkoudesta. Jos mies rikkoo normeja, on hän automaattisesti "homo", eli toisin sanoen muita miehiä alempiarvoinen, jolla ei ole "oikeutta" saada seksiä tai olla ylpeä itsestään. Tälläinen mies on b-luokan kansalainen, jota voi pilkata ja alistaa.
Naisille sen sijaan annetaan paljon enemmän "anteeksi". Naisella on lupa itkeä, osoittaa tunteitaan, olla alakuloinen, olla urheilematta ja olla herkkä. Naisella on myös seksuaalisesti enemmän vapauksia. Naisen ei täydy olla suhteessa aina aloitteentekevä osapuoli. Myös naisten yksinäisyyttä pidetään vähemmän häpeällisenä kuin miehen. Jos mies on yksinäinen, suhtaudutaan häneen epäillen ja aletaan jo miettiä mielenterveysdiagnooseja.
Nainen voi myös käyttäytyä monella eri tapaa, kun taas miehille on sallittu lähinnä tietynlainen käytös. Naisella ei ole niin suuria paineita menestyä, tehdä rahaa ja tulla suosituksi kuin miehillä on. Nainen voi masentua ja saada osakseen sympatiaa. Syrjäytyvää miestä pidetään sen sijaan luuserina josta ei ole yhtään mihinkään.
Vaikka miehen oletetaan olevan aloitteellinen ja dominoiva osapuoli suhteissa, on sekin kyseenalaistettu. Naisia lähestyvä mies saa helposti syytteitä seksuaalisesta häirinnästä. Itsestään ylpeä mies voi taas saada "narsistin" leiman tämän maan tuhansilta keittiöpsykologeilta. Miehen elämä on jatkuvaa tasapainottelua veitsenterällä. Jokainen virhe lasketaan, eikä yleensä mitään anneta anteeksi. Ja avun pyytäminenkin katsotaan virheeksi ja häpeäksi.
Jos voisin, niin syntyisin uudelleen naiseksi. Elämäni olisi silloin paljon helpompaa, enkä joutuisi jatkuvasti yrittämään niin loputtoman paljon.
Ps. en ole transsukupuolinen tai homo, jos sitä mietitte.
Mutta miehenä eläminen on voi olla helvettiä jos ei sovi niihin normeihin joita yhteiskunta tarjoaa. Mieheltä edellytetään alusta saakka hyvin paljon; pitää olla vahva, urheilullinen, tunnekylmä, johtajahenkinen, maskuliininen, aloitteellinen, lihaksikas ja paksunahkainen. Miehen pitää myöskin usein sietää väkivaltaa ja todella kovaa maailmaa, missä armoa ei juuri anneta. Miehen odotetaan myös selviävän aina yksin ja jopa tunteista puhumista pidetään merkkinä heikkoudesta. Jos mies rikkoo normeja, on hän automaattisesti "homo", eli toisin sanoen muita miehiä alempiarvoinen, jolla ei ole "oikeutta" saada seksiä tai olla ylpeä itsestään. Tälläinen mies on b-luokan kansalainen, jota voi pilkata ja alistaa.
Naisille sen sijaan annetaan paljon enemmän "anteeksi". Naisella on lupa itkeä, osoittaa tunteitaan, olla alakuloinen, olla urheilematta ja olla herkkä. Naisella on myös seksuaalisesti enemmän vapauksia. Naisen ei täydy olla suhteessa aina aloitteentekevä osapuoli. Myös naisten yksinäisyyttä pidetään vähemmän häpeällisenä kuin miehen. Jos mies on yksinäinen, suhtaudutaan häneen epäillen ja aletaan jo miettiä mielenterveysdiagnooseja.
Nainen voi myös käyttäytyä monella eri tapaa, kun taas miehille on sallittu lähinnä tietynlainen käytös. Naisella ei ole niin suuria paineita menestyä, tehdä rahaa ja tulla suosituksi kuin miehillä on. Nainen voi masentua ja saada osakseen sympatiaa. Syrjäytyvää miestä pidetään sen sijaan luuserina josta ei ole yhtään mihinkään.
Vaikka miehen oletetaan olevan aloitteellinen ja dominoiva osapuoli suhteissa, on sekin kyseenalaistettu. Naisia lähestyvä mies saa helposti syytteitä seksuaalisesta häirinnästä. Itsestään ylpeä mies voi taas saada "narsistin" leiman tämän maan tuhansilta keittiöpsykologeilta. Miehen elämä on jatkuvaa tasapainottelua veitsenterällä. Jokainen virhe lasketaan, eikä yleensä mitään anneta anteeksi. Ja avun pyytäminenkin katsotaan virheeksi ja häpeäksi.
Jos voisin, niin syntyisin uudelleen naiseksi. Elämäni olisi silloin paljon helpompaa, enkä joutuisi jatkuvasti yrittämään niin loputtoman paljon.
Ps. en ole transsukupuolinen tai homo, jos sitä mietitte.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Totta. Täytynee sitte alkaa kehittää itseään jos haluaa olla "hyvä mies".
Lihaksikas miehen ei mielestäni tarvi tai mielellää pidäkään olla, riittää kun on hoikk ja normaalipianoinen. Olen myös erimieltä väitteestä ettei naisen tarvitse kuntoilla. Lihava naine näyttää nimitäin olevan monille isoin turn off. Ja myös naisilta vaaditaan sitä mitä miehiltäkim esim.itsevarmuudessa ja sosiaalisuudessa - ei muuten saa kavereita (jonkinlaisen mieskumppanin saa muttei suosiota/kavereita).
Auts, aika pistävää puhetta. Kamalaa, että sinusta tuntuu tuolta. En tosiaankaan sano, ettet saisi ajatella noin, mutta pyydän sinua perehtymään vähän enemmän naistenkin elämään ja heille asetettuihin normeihin, tavoitteisiin ja odotuksiin jos olet kiinnostunut tästä aiheesta, ihmisiin kohdistuvasta painostuksesta, epärealistisista ajattelumalleista yms.
Tekstissäsi oli muutama kohta, jotka särähtivät tosi voimakkaastikin - esim. se, että naisilla olisi enemmän seksuaalisia vapauksia ja että heille olisi sallittu useampia eri käyttäytymistapoja kuin miehille - mutta en halua alkaa kiistelemään mistään, joten annan olla. Jostainhan se tulee, että sinulle on tullut tuollaisia ajatuksia mieleen. Toivon, että huomaat joskus, että ne käsitykset, jotka ovat iskostuneet mieleesi, eivät aina välttämättä pidä paikkaansa ja ole absoluuttisia totuuksia. Sekin vaikuttaa paljon, millaisten ihmisten kanssa sattuu samaan porukkaan. Jotkut tekevät elämästä vaikeampaa, kuin sen tarvitsisi olla.
Mutta on hyvä, että sait mietteesi ulos, nyt voit lähteä pohtimaan niitä kriittisesti ja miettiä, mitä voisit asialle tehdä. Vaikka kokisit, että yhteiskunnassa olisi tiettyjä normeja, se ei tarkoita, että sinun täytyisi toimia joka ikisen niistä mukaan. Omalla asennoitumisella pääsee pitkälle, ja ihmiset lakkaavat ajattelemasta, että sillä olisi jotakin väliä että kuntoiletko vai et tai että näytätkö joskus surusi julkisesti ja niin edelleen. Älä lannistu!
Mutta ei sillä ole väliä mitä muut ajattelee. Voit olla just niin herkkä ja luova kuin olet, so what vaikka muut ajattelisi homoksi. Itse sinä parhaiten tiedät seksuaalisen suuntautumisesi. On naisillakin kovat paineet. Naisilta odotetaan työuraa perheen lisäksi. Pitäisi olla sitä ja tätä, kaikkea positiivista samassa paketissa. Ei se nyt ihan niin mene suurimmalla osalla tai jos väkisin yrittää, voi tulla burn out.
Olen miettinyt samaa asiaa. Itse olen feministishenkinen. Miksi? Koska alisteisessa asemassa olevien ihmisryhmien on pakko nousta kapinaan että elämä muuttuisi siedettävämmäksi. Kyse on naisista, sorretusta rodusta, kokonaisesta kansasta jota toinen sortaa... Kapina on ainut vaihtoehto, ja kapinoida voi monella eri tavalla.
Mutta ''vastapuolenkin'' roolissa saattaa olla suuria virheitä mitä asenteisiin ja odotuksiin tulee. Miehiltä on aina odotettu voimaa ja rohkeutta, intoa rynnätä sotimaan, puolustamaan maata ja naisia, osoittamaan sankaruutta. Nainen ei voi edes kuvitella mitä paineita on miehellä jolta edellytetään halukkuutta tarttua aseeseen, asettaa henkensä alttiiksi ja myös tappamaan muita. Tämä vain äärimmäisenä esimerkkinä.
Mutta älä rupea edes kuvittelemaan miltä tuntuu elää naisen elämää, et voi sitä mitenkään tajuta. Sanot, että naisella on enemmän seksuaalisia vapauksia. Tuo ei tietenkään pidä paikkaansa. Jo kolmetoistavuotiaat koulutytöt pelkäävät huoran mainetta. Ja myös moni saa sen. Ei tarvitse kuin torjua pojan lähentelyt, niin kostoksi poika laittaa juorun liikkeelle.
Vielä nykyäänkin on niin, että vaikka joutuu raiskatuksi, ei välttämättä saa apua eikä syyllistä vastuuseen. Voitko kuvitella miltä sellaisesta naisesta tuntuu? Et voi, paitsi jos olet joutunut homomiehen raiskaamaksi.
Entä pikkutytöt? Monet aikuiset miehet näkevät tytössä seksuaalisen olennon, ei ihmistä.
Sanot että miehet saavat helposti syytteitä seksuaalisesta häirinnästä. Itse en tiedä yhtäkään, ainoastaan julkisuuden henkilöihin kohdistuneet syytökset ovat tuttuja. Ne ovat todella hyvin harvinaisia. Sensijaan todelliset lähentelyt ovat arkipäivää. Itse olen joutunut niihin jokaisella työpaikalla. Aina on joukossa joku äijä joka katsoo oikeudekseen tehdä naisille mitä haluaa. Pyllyyn nipistelyt, hyväilyt, törkeyksien puhumiset. Puhumattakaan tökeröistä seksivitseistä! Ja voi jos nainen ei naura ja kehu miehen ''huumoria''! Silloin naiselle tokaistaan että eikö sulla oo yhtää huumorintajuu...
Itselle ei ole koskaan tullut mieleen että nostaisi syytteen. Voi hyvänen aika, kuinka se olisi mahdollista? Kuinka sen todistaisi? Paljon helpommalla pääsee kun ei tee mitään. Ja tämä ''sääntö'' pätee myös raiskauksiin. Helpommalla pääsee kun yrittää vain unohtaa, hammasta purren...
Entä ne miehet jotka ovat katsoneet oikeudekseen viedä hengen naiselta? Jos kaikkien murhattujen naisten ruumiit kasattaisiin samaan pinoon, se kasa ulottuisi taivaisiin. Jo yhtenä vuonnakin Suomessa tapettujen naisten määrä on hirveä. Kai olet kuullut nytkin uutisista Joutsenon murhasta?
Vieläkö haluaisit syntyä naiseksi jos voisit?
Vaihda sukupuoltasi ja nauti sen jälkeen naisen elämästä
"Kyse on naisista, sorretusta rodusta, kokonaisesta kansasta jota toinen sortaa... Kapina on ainut vaihtoehto, ja kapinoida voi monella eri tavalla."
Täyttä paskaa, naisilla on asiat Suomessa ja useimmissa länsimaissa objektiivisten mittarien perusteella jopa paremmin kuin miehillä, siis keskimäärin. Feminismin vastaisen liikkeen eturivissä onkin Amerikassa jo paljon myös naisia, jotka ovat tajunneet sen.
Ainoa todellinen vastakkainasettelu on harvalukuisen eliitin (pankkiirit, valtaapitävät ja hyväveliverkostot) ja tavallisten ihmiset välillä. "Sukupuolten välinen sota" on eliitin lietsoma ja hajoita ja hallitse -politiikkaa.
Ei nykyään yhteiskunta vaadi tollasia kriteerejä. Vai onko joku tullu sun luo ja sanonu että et saa itkeä, näyttää tunteita tai olla vaan sellainen mikä olet? Noi rajoitteet on vaan harhaa. Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Ei sun tarvii miettiä muuta. Jos et kelpaa muille niin etsi ihmisiä jotka arvostavat sua tollasena.