Etsin sua kaikkialta, vaikka tiedän, että voisin soittaa tai lähettää viestä. Ai, niin en voi:( Kun en saa.
Miksi rakastuin näin? Järki ei vaan anna tarpeeksi vastusta tunteille. Tunteet vain piinaa ja vatvoo samaa asiaa. Rakastan, rakastan, ikävöin, kaipaan, tahdon ja haluan. Järki ei voita, vaan häviää. Tunteet voittaa joka päivä pelin isoilla panoksilla.
En saisi, tiedän. Mutta muuksi se ei muutu, vaikka ei nähtäiskään. Kidun vain enemmän, sattuu enemmän ja etsin häntä enemmän.
Onneksi järki sanoo, että anna hänen olla rauhassa ja älä pilaa hänen elämäänsä. Näpit irti. Et ole hänen, etkä tule olemaan. Katsoa saa, mutta muuta ei. Järki voittaa vielä tämän pelin. Ehkä joskus hieman lipsui, mutta toisen tunteet kun tietää, ei häiritä voi enää. Monta vuotta jo mennyt ja aina vaan tunne häntä kohtaan vahvistuu. Tahtoisin niin, mutta itsekin sanoin, että en voisi. Miksi vastasin noin? Miksi en sanonut rehellisesti, että vaikka hän ei, niin minä voisin? Nyt hän luulee, että en missään tapauksessa tekisi mitään. Vaikka se onkin valetta. Jos hän lähestyisi, jos hän jostain syystä tuntisikin minua kohtaan jotain...olisin valmis. Siinä sattuisi monia, mutta eikö pitäisi ajatella myös itseään? Tähän tulee moraalisaarnoja. Itse ajattelin joskus niin samoin. En uskonut, että minulle kävisi näin. Uskollisuuden peruskuvalle. Toisin kävi. Kaikki muuttui.
Miksi rakastuin näin? Järki ei vaan anna tarpeeksi vastusta tunteille. Tunteet vain piinaa ja vatvoo samaa asiaa. Rakastan, rakastan, ikävöin, kaipaan, tahdon ja haluan. Järki ei voita, vaan häviää. Tunteet voittaa joka päivä pelin isoilla panoksilla.
En saisi, tiedän. Mutta muuksi se ei muutu, vaikka ei nähtäiskään. Kidun vain enemmän, sattuu enemmän ja etsin häntä enemmän.
Onneksi järki sanoo, että anna hänen olla rauhassa ja älä pilaa hänen elämäänsä. Näpit irti. Et ole hänen, etkä tule olemaan. Katsoa saa, mutta muuta ei. Järki voittaa vielä tämän pelin. Ehkä joskus hieman lipsui, mutta toisen tunteet kun tietää, ei häiritä voi enää. Monta vuotta jo mennyt ja aina vaan tunne häntä kohtaan vahvistuu. Tahtoisin niin, mutta itsekin sanoin, että en voisi. Miksi vastasin noin? Miksi en sanonut rehellisesti, että vaikka hän ei, niin minä voisin? Nyt hän luulee, että en missään tapauksessa tekisi mitään. Vaikka se onkin valetta. Jos hän lähestyisi, jos hän jostain syystä tuntisikin minua kohtaan jotain...olisin valmis. Siinä sattuisi monia, mutta eikö pitäisi ajatella myös itseään? Tähän tulee moraalisaarnoja. Itse ajattelin joskus niin samoin. En uskonut, että minulle kävisi näin. Uskollisuuden peruskuvalle. Toisin kävi. Kaikki muuttui.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyllä vain hänkin.
Soita tai pistä viestiä puhelimeen. Tee IRL onnesi eteen jotain.
Haluansutx3
Mikset voisi, mun muru kyllä voisi saisi, jos haluaisi.
älä hiisku tollasista täälä, hystt.