Liian tunnollinen

Kyllä tuo aika monen kohdalla tuntuu olevan niin, että on erittäin tunnollinen / kiltti luonne.

Pakko-oireet ovat monesti eräänlainen keino selvitä ahdistuksesta, vähän kuin väärä tapa yrittää ratkaista asia.

Itsehoidostahan on kirjoitettu Kerrasta poikki-kirja, mistä monet ovat saaneet apua.

Ajattelin kertoa henkilökohtaisen tarinan tähän, kun en oikeen osaa muuten vastata. Koen samaa, isän puolelta tullu, liika kiltteys. Eihän se oo huono asia, mut se voi saada liiallisen kontrollin. Se pitää saada hallintaan, kohdistaa se johonkin. Ite tajusin sen näin. Oma äitini kontrolloi koko nuoruuteni mua, mun ajatuksia, kaikkea, mikä johti siihen, että tiedän niin hyvin, mitä muut ajattelee. Puhuminen auttaa kaikille, nään hetken juttelun jälkeen ihmisessä jos kaikki ei oo hyvin. Suomalainen ei avaudu, vaikka sen pitäis. Mä nään sen. Kaikki haluu jutella mulle, koska se on niin helppoa ja mä ymmärrän melkeen heti. (yleensä, en mä mikään nero väitä olevani)
Mut sen ei saa antaa ottaa valtaa elämästä, pitää nauttia itestään, olla välillä narsistinen, mutta ei liiallisissa määrin. Kaikkeahan pitää säännöstellä, se pitää saada kontrolliin. Mikään ei oo ikinä täydellistä, mutta kuhan ei anna minkään lannistaa, voi tehdä mitä vain. Ite pääsin tästä yli vaan tajuamalla sen, monien vaikeuksien kautta, mutta mulle läheisen kaverin kuolema sai aikaan sen puhumisen tärkeyden. Omaa napaa pitää ajatella, ne ajatukset mitä päässä liikkuu pitää jakaa. Sen takia ne ihmiset sunkin luokse tulee puhumaan, koska se helpottaa. Psykologi auttaa, perhe auttaa (jos pystyy) läheiset auttaa. Koin täydellisen euforian tunteen kun tajusin, mihin kohdistan sen auttamisen tarpeen. Se, mikä se sulle on, en tiedä, mutta kun se lähentelee omasta mielestä täydellisyyttä.. se olo on jotain niin maagista. Itellä se on niin relevanttia, kun se tapahtu ihan lähipäivinä. Tiedän mihin mut on luotu. Mihin mä käytän sen taidon, sen kaiken, mitä mä olen.

- The Confused "Child"

Sun tekstiä en edes kerennyt kunnolla lukemaan loppuun, kun oli niin osuvaa omalle kohdalle, niin oli pakko vastata. En siis tosissaan ihan noin isolla skaalalla, kun sä, voi tietää, kun oon ite niin nuori. Ei mulla oo niin isoa taakkaa, että se painais niin kun sä kuvasit, että kantaisit kaikkien ihmisten murheet, mutta saman tyyppisesti. Hyvää tekstiä, tykkäsin lukea.