Väsyin itseriitoisuuteensa. väsyin itsekeskeisyyteensä. Ja väsyin kyvyttömyytensä tuntea empatiaa.
Väsyin siihen
LiianRaskaaksi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mt touhua nyt kun pinkit lasit on riisuttu silmiltä.
Melko varmasti hänellä heittää.
Sää taidat kuitenkin olla se joka joutuu syömään lääkkeitä ettei heitä liikaa.
Samaa tunnen, ajattelen.
Jos mua joku luonnehtisi näin, siis aloituksen tavalla, niin toteaisin seuraavaa:
yksinkertaisesti en anna enää ihmisten kävellä ylitseni, otan paikkani itse ja vaalin omanarvontuntoani. Itsetuntoani on polettu, se nousee pikkuhiljaa, toivottavasti. Huonoa käytöstä en ansaitse senkä suvaitse - jokainen ansaitsee kunnioituksen.
t. sorrettu
JK. Empatiaa tunnen kyllä, ehkä vähän liiaksikin, ja se voi voi myös kuormittaa kun menee erinäisiin toimiin asti ellei tunne rajojaan. Olen opetellut tätäkin muun itsetuntemuksen ohella, ja olen jo voiton puolella. Eli esim. ystävät ohjataan tarvittaessa ammattiauttajalle; rajansa kullakin kuormitusten suhteen. Ja täytyy ottaa myös omat voimavarat huomioon.
Aloituksessa mainittu henkilö ei kokenut tarvitsevansa apua. Vain hänen vaikutuspiirissään olleet henkilöt väsyivät ja osa joutui turvautumaan ammattiauttajiin.
huh, no sitten tämä ei ollut mulle.
Itse käyn kyllä psykoterapiassa, en häpeä sitä, olen ollut asiasta aika avoinkin. Ja monikin tietää sen.
Ei ole häpeän aihe. Hyvin tavallista nykyään. Toivottavasti saat apua. En syö lääkeitä, enkä käy terapiassa. Ystäviltä olen kuitenkin apua saanut ja se on auttanut. En myöskään halua kuormittaa heitä liikaa. Meillä on YYA sopimus. Olen kiitollinen heistä.
Juu, prosessoida täytyy aina tarvittaessa, elinehto. Ollutkin sen verran raskasta tsettiä, että. Eilisen illan itkin ja aamulla oli yläluomet varsin turvonneet. Nyt helpottaa, kun saa oikeutusta itselleen, tunteilleen, tarpeilleen ja kokemuksilleen, kokee kaltoinkohtelun jälken tulevansa edes joten kuten ymmärretyksi. Ja ympäristö tajuaa myös itse raskaat mokansa. Pato murtuu, ja virta juoksee vuolaana. Annetaan puolin ja toisin ihmisten kanssa anteeksi toisillemme. Vaikka henk' koht ei välttämättä puhuttasikaan; tämä on kollektiivinen kokemus puolin ja toisin.
Huojentavaa, pelkäsin jo että kivetyn iäksi.
Taidat tuntea TODELLA läheisesti tämän ihmisen, kun noin tarkkaan tiedät.
Naimisissa olimme vuosia. En vieläkään tiedä, opinko tuntemaan hänen todellista minäänsä.
Oliko teillä sitten suhde joka kariutui, vai olitko joku kaveripiiristä?
Olen itsekkin joskus tehnyt melko kusipäisiä temppuja, mutta pyytänyt aina
anteeksi, joitakin asioita tuskin tulen koskaan saamaan anteeksi.
Niin naimisisa olimme. Jos pyysit anteeksi ja yritit kuitenkin, minulle se kertoo siitä, että tunnet empatiaa ja katumusta.