Olen itse lopettanut masennuslääkkeen jo jonkin aikaa sitten. Se on minulle muka tarpeellinen, mutta en ole huomannut vaikutusta niin hyvään kuin pahaan suuntaan sen lopetuksen jälkeen. Lääkäri ja sairaanhoitaja eivät tästä vielä tiedä ja mietinkin miten asian kerron... Miten sinun mahdolliseen lääkkeen lopetukseen on suhtauduttu? Pelottaa, että minua voidaan pakottaa syömään lääkkeeni. Vaikka olen avohoidossa, jossa ymmärtääkseni kaikki on vapaaehtoista, mutta mistä sitä koskaan tietää. Minulla kun on muka niin vakava sairaus. Tällä hetkellä sairauteni kuintenkin on hyvässä jamassa, enkä ole ollut masentunut pitkään aikaan.
Lääkkeen lopetus
miten_kertoa
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niiden työhän on käytännössä puskee pillereitä. Se on miljardibisnestä. Se on likaista peliä. Tietäisitpä vaan mitä taustoilla tapahtuu...
Ehkä kärsitkin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Nyt on se nousukiitovaihe.
Joka tapauksessa olisi parempi kieltäytyä lääkkeistä jo heti alkuun, niin itse tein. Ihan helpolla ei mitään pillereitä saada väkisin ihmisen kurkusta kaadettua. Varmaan lähinnä psykoosilääkkeitä tai rauhoittavia injektiona. En ole ainakaan kuullut, että ketään pidettäisiin "vangittuna" sitä varten, että saadaan väkisin mielialalääkkeet kurkusta alas. Tulee aika helkutin kalliiksi, etenkin jos niistä vain sitkeästi kieltäytyy.
Ei ihmisten hullujenhuoneelle laitto maksa valtiolle. "Potilaita" itseäänhän laskutetaa siitä, toisin kuin esim. vankiloissa. Samalla verotulot lääkkeistä tekevät siitä voitollisen prosessin valtiolle.
Kyllä vaan psyk. osastoilla oleminen maksaa valtiolle ja paljon.... Muistaakseni 300-400 e suunnilleen/päivä. Ja kyllä noi lääkkeetkin maksaa valtiolle. Itse olin kesän saikulla ja sain toimeentulotukea joilla maksoin lääkkeet kela vielä korvasi osan. Kuka siis maksoi koko lystin ? Veronmaksajat eli valtio.
Jep. Mutta kuka on syypää koko sekoilusta?
Näe kokonaisuuden tilanne...
ei sillä reilun 10€/päivä laskulla kustanneta montaa prosenttia lystistä, siihen päälle senkin pienen saa korvauksena ja osissa kunnissa soppala ei maksa ite laskua vaan antaa rahat tilille, tarkoittaen että niillä laskuilla voi tehdä itelleen voittoa veronmaksajan kustannuksella ottamalla rahat ja jättämällä laskut maksamatta.
etsinä pysty kertomaan yhtäkään tapausta jossa yksilö hoidattaa itseään kunnallisella ja tekee voittoa kunnalle.
No ensinnäkään masennus ei ole sairaus vaan tunne. Joten se siitä sairaudesta. Toisekseen niin sanotut masennuslääkkeet eli SSRI/SNRI-aineet pahentavat suurimmalla osalla, viimeistään pitkässä juoksussa, psyykkistä vointia (mikä ei ole ihme. Kyseessä on stimulanttiluokan huumausaine siinä missä amfetamiini tai kokaiinikin).
Välttämättä ei kannata kertoa lopettamisesta ennen kuin olet varmasti vieroituksen ohi. Olet siten paremmassa asemassa valmiina puolustamaan itseäsi. Vierkkareiden yllättäessä on välittömästi alakynnessä ja saattaa jopa joutua vangituksia psykiatriseen laitokseen ja saada kaiken lisäksi uuden satsin hermostomyrkkyjä "palanneeseen sairauteen". Joutuu aloittamaan vieroittamisen alusta.
Vastapuolen kantaa kannattaa tunnustella erilaisin kysymyksen "mahdollisesta vähentämisestä kokonaan lopettamisesta tulevaisuudessa". Heidän vastauksestaan voit lukea paljon mitä mieltä ovat ja siten päätellä onko sinulle edullista kertoa, että olet lopettanut etkä uutta ota. Psykiatrialla on Gestapon mielivalta, joten he voivat pahimmassa tapauksessa pakottaa sinut aineille. Siksi kannattaa noissa ympyröissä olla todella varovainen mitä kertoo ja kenelle.
idiootti. masennus ON sairaus siinä missä muutkin, esim. syöpä.
Tunne se on. Olet tullut valehdelluksi.
Saattaisit hyötyä terapiasta. Voisit käydä läpi harhojasi, tunnut olevan sairaudentunnottomassa tilassa. Harhoista päästäksesi voisit kokeilla jotain lääkitystä. Ota ihan rohkeasti yhteyttä kotikuntasi terveydenhuoltoon. Nimimerkille: "tunnustele".
Kun tuon ymmärtää, paranee pysyvästi ja varmasti.
LoisetVittuunRy.
Mä lopetin myös salaa lääkityksen, syynä se, että tajusin vihdoin parin vuoden lääkesekoilujen jälkeen että a) sillä lääkärillä ei ole mitään hajua niistä lääkkeitä ja b) ne on kauheaa myrkkyä. Olin saikulla ollut 1,5v kun lopetin lääkkeet.. Lääkkeiden lopetuksen jälkeen oli tosi hyvä olo pari viikkoa, sitten alkoi aivot palaamaan normaalitilaan ja sain ihan järjettömiä epätodellisuuskohtauksia, ja kaikenmaailman sekoilukohtauksia, siis en tehnyt mitään tyhmää, kun pelkäsin niitä ihmeellisiä olotiloja niin en uskaltanut edes liikkua. Pelkäsin ehkä viikon tai kaksi tulevani oikeasti hulluksi.. Mutta se alkoi onneksi helpottaa. Masennuslääkkeet kun vievät tunteiden ääripäät pois, jouduin opettelemaan tuntemaan uudestaan. Siis ne ääripäät. Kärsin vuoden paniikkikohtauksista, ne alkoi pari kuukautta lopetuksen jälkeen, ne paheni muutaman kuukauden ajan, ja sitten alkoi helpottaa.. Enää en paniikkikohtauksia saa.
En kertonut tosiaan koskaan psykanpolilla, että olin ollut jo ikuisuuden ilman. Miksi? Kuulin, että jos on kieltäytynyt hoidosta, ei voi saada kelalta rahaa, siis kun olin sairaslomalla edelleen. Sitten kun "parannuin" lääkkeiden jälkeen, palasin töihin ja rakensin itseni uudelleen, psykan polin avulla tietenkin, mutten millään voinut sanoa, etten ollut syönyt lääkkeitä. Kaikki vaan ihmetteli, kun vointi alkoi paranemaan tammikuussa 2012 yhtäkkiä, ja töissä olin sitten lokakuussa samana vuonna, vaikka aiemmin työkokeilut aina päättyi paniikkikohtaukseen.. No en tosiaankaan halunnut papereihini mitään merkintää, että olen salaa lopettanut lääkityksen, joten en vaan sanonut mitään. Ostin lääkkeet, koska muuten siitäkin voi tulla ongelmia kelan kanssa.
Lopulta kyselin lääkäriltä lopettamisesta, mutta hän oli sitä mieltä, ettei kannata pariin VUOTEEN lopettaa, joten sitten jonkin ajan päästä valehtelin, että ei ollut varaa ostaa lääkkeitä, ja sitten jäi ja unohtui ja en ole muka kuukauteen niitä syönyt. Ja sitten se oli siinä. Yli vuoden ostin lääkkeet mutten syönyt niitä. Ehkä foliohattu kiristää, ehkä ei, mutta en halua, että papereissa lukee että olen salaa lopettanut lääkkeet, jos joskus mielenterveys rakoilee, niin kuka ottaisi tosissaan?
Mitä masennukseen tulee.. No mulla ongelmat oli ratkaistavissa ilman lääkkeitä. Mulla oli huono suhde, äitisuhde ihan sekaisin, kaverisuhteet huonot, jne jne. Nyt kun nuo kuviot on laitettu uusiksi, kaikki on hyvin. Lääkkeet sai mun pääni totaalisen sekaisin ja tuhlasin 2,5 vuotta elämästäni sairaslomaan. Nyt kun jälkeenpäin katselee kaikkea, totaalinen alamäki alkoi lääkkeistä, joita työterveydestä tungettiin yli sallittujen määrien mukaan, psykan polilla sanoi, ettei ole tuvallista noin iso annos.Siitä alkoi mun angsti, sekoilut, juominen, työkyvyttömyys ihan tosissaan. Ja ne parani vasta sitten kun lääkkeet oli lopetettu, siihen ei riittänyt se, että asiat oli oikeasti tosi hyvin, vaan ne pirhanan lääkkeet piti mua siellä oudossa paikassa.
Ketään tosiaan ei voi pakottaa lääkkeitä syömään, mutta jos olet esim saikulla, niin tokihan ne voi katkaista sun rahantulon. Mulle lääkäri tuhahti, etten olis saanut lopettaa lääkkeitä ite, mutta mitäs se sille voi, ettei muka rahaa ollut.
Mielurit voi piikittää lääkkeitä väkisin. Raaka totuus. Sen uhreja on ympäri maailmaa miljoonia.
Oon ite lopettanu lääkkeitä jos niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä tai jos ne ei vaikuta positiivisesti. Mitä sitä sellasta paskaa syö jos sitä ei ole järkeä käyttää. Onneksi minulla on (ainakin toistaiseksi) ihan fiksun oloinen kallonkutistaja, eikä se ole niihin mitään sanonut. Ei ole myöskään heti ollut tyrkyttämässä lääkkeitä vaan on ensin kokeiltu muuta. Nyt kuitenkin syön taas lääkkeitä kun ei muu ole tuntunut auttavan. Mutta saas nähdä kuinka kauan niitä popsii.
Joskus olen vain soittanut polille ja sanonut että tää ei toimi, lopetanko. Ei sieltä ole koskaan alettu niuhottamaan.
On myös kokemusta narsisisti psykistä. Se oli hullu se, joten oululaiset varokaa. Oikein nautti siitä kun sai leikkiä toisen ihmisenä elämällä. Teki niihin kyselylappuihin omat vastaukset, vaikka sanoin ihan erilailla. Ei antanut minun itse täyttää vaan kyseli ja laittoi eri kohtaan rastin mihin itse olisin laittanut. Vaan pääseehän se narsistikin lääkäriksi, minkäpä sille voi.