Saisikohan täältä apua ongelmaan, joka on vaivannut minua oikeastaan läpi elämän.
Olen 38-vuotias mies ja voin rehellisesti sanoa, että minulla ei ole yhtään tosiystävää. Minulla on kavereita ja tuttuja, mutta yhtäkään heistä en voisi kutsua ystäväkseni. Ensimmäinen asia, joka tästä ulkopuoliselle tulee ehkä mieleen, on että olen varmaan ilkeä ihmisille. Totuus on kuitenkin melkein päinvastainen - olen valmis näkemään paljonkin vaivaa toisten eteen, jotta tutustuisin uusiin ihmisiin ja löytäisin uusia ystäviä. Auttelen mielelläni esim. erilaisissa pienissä projekteissa työpaikalla, vaikka hommat eivät varsinaisesti kuuluisikaan omiin töihini.
Minulla on ollut aikaisemmin elämässäni yksi tosiystävä, ja hän oli myös avovaimoni. Erosimme kuitenkin jo lähes 10 vuotta sitten, ja sen jälkeen minulla ei ole ollut seurustelusuhteita.
Näin on ollut myös lapsuudessani. En ollut koskaan yksin, kuuluin aina kaveriporukoihin, mutta koin aina olevani se "vähiten suosittu" tyyppi, eli se, joka oli aina helppo jättää ulos ryhmästä, jos tilanne niin vaati. Ihmiset tuntuvat pitävän minusta, jos muita heidän tuttujaan ei ole näköpiirissä, mutta heti kun joku muu ilmaantuu paikalle, jään taka-alalle.
Yleinen vaikutelma, jonka olen saanut tässä vuosien aikana on, että ihmiset ovat usein melko vaivaantuneita seurassani. Joskus tuntuu siltä, että ihan kuin joku jopa pelkäisi minua jostain syystä (ei siis fyysisesti, sillä olen varsin pienikokoinen, vaan jostain muusta syystä).
Olen hiljattain lukenut muutaman kirjankin ystävystymisestä ja ihmissuhteista, ja perusasiat pitäisi olla kunnossa: koitan aina kysellä ihmisiltä asioita heidän elämästään, en juurikaan puhu itsestäni ellei joku kysy jotain, hymyilen ja nauran paljon keskustellessa, ja yritän aina kohdella toista ihmistä ikään kuin paremmin kuin itseäni.
Olen kaiketi hieman varautunut ihminen, eli sellainen, joka ei ihan helposti lähde mukaan uusiin juttuihin. En myöskään ole kovin sosiaalinen siksi, että koen alemmuudentunnetta muihin ihmisiin verrattuna. Ehkä juuri tästä syystä monikaan ei halua olla minun kanssani tekemisissä syvemmin. Hakeudun luontaisesti muiden samanhenkisten ihmisten seuraan, ja olisin valmis ystävystymään heidän kanssaan, mutta myös nämä ihmiset haluavat pitää etäisyyttä. Eli minä en uskalla kaveerata vahvojen ja menestyneiden ihmisten kanssa, ja heikommat taas väistelevät minun yrityksiäni tehdä tuttavuutta.
Onko jollakin samanlaisia kokemuksia omasta elämästä? Oletko saanut tilanteen muuttumaan?
Miten saada tosiystäviä?
11
143
Vastaukset
olipa taas tarina, huh.
Sylettää nää jutut täällä, mutta silti jotenkin kiehtoo ihmisten ahdistus.
Mikä tää juttu oikeen on, että pitää olla joku 'tosi'ystävä, ennenkuin on jotenkin normaali ihminen. Thäh?
Ihmissuhteet on ihan arpapeliä. Niitä voittoarpoja sattuu vaan harvoille. Ihminen on peto. Se on meillä geeneissä. Pikkupentujen toisilleen tekemät raakuudet ja kiusaamiset siitä hyvänä esimerkkinä. Ihminen on kuitenkin laumaeläin joka elää tyytyväisimmillään noin 20 yksilön laumassa/tukiverkostossa/kaveripiirissä.- Hannu76
Saatat olla oikeassa...oletko sitä mieltä, että minun tilanteeni on erittäin normaali?
Jotenkin olen ajatellut, että melkein kaikilla ihmisillä on ainakin yksi tai kaksi ystävää, joille voi kertoa melkein mistä tahansa asiasta. Näinhän mediassakin aina toitotetaan, että joku uskollinen ystävä pitäisi olla. Hannu76 kirjoitti:
Saatat olla oikeassa...oletko sitä mieltä, että minun tilanteeni on erittäin normaali?
Jotenkin olen ajatellut, että melkein kaikilla ihmisillä on ainakin yksi tai kaksi ystävää, joille voi kertoa melkein mistä tahansa asiasta. Näinhän mediassakin aina toitotetaan, että joku uskollinen ystävä pitäisi olla.minkä tähen pitäs olla jotenkin normaali(!) Kyllä mielestäni elämä on paljon mielenkiintoisempaa, jos mikään ei ole ihan normaalia.
En lukenut tuota aloitustasi ihan ajatuksella. Kunhan vilkaisin. Se siitä nyt kuitenkin hyppäs silmille, että tunnet olevasi kaveriporukassa se josta ei niin väliä. Näitähän on porukoita kaikenlaisia. Paras porukka lie sellainen, jossa ei selvää johtajaa ja määräilijää ole, vaan jokaisella on omat vahvuutensa, joita jokainen sitten älyää arvostaa tilanteen mukaan.
No mutta, doq täällä :) Kannattaisi lukea kirjoitukset kunnolla ja ajatuksella, ennen mielipidettä, vai mitä?
Hannu76, olen itse myös törmännyt samaan. Vaikka kyselee ja on avulias, saa silti kohtelua, että kun mielenkiintoisempi tyyppi tulee paikalle, jään itse kuin nalli kalliolle. Uskoisin, että kyse on henkilökemiasta, toiset vain tulee paremmin juttuun, eikä se tarkoita mitään sen kummempaa. Eikä mielestäni kannata yrittää liikaa, ja kannattaa olla oma itsensä.. jos ei kelpaa, ei sitten.
Omat ajatukset voi olla joskus itsensä pahin vihollinen, ei pitäisikään ajatella liikaa... äkkiä on huimissa salaliitto teorioissa, ja fiilis on tosi kurja.
Sosiaalisuutta voi harjoitella, rohkeasti vain mukaan. Hanhiniemi laulaa "muutkin mokaa" :)
Itse päätin tehdä vihdoin omalle ongelmalle jotain, ja avasin Muumimamma70 -profiilin. Halutessa voit käydä katsomassa juttujani: Kaikki hyvin, silti yksinäinen ja ystävää vailla. Jutut löytyy aihealueista yksinäisyys ja ystävyys.just
Joittenkin kanssa synkkaa tosi hyvin, vaikka ei olisi edes kunnolla tuttukaan. Silti se ystävyys jää vain utopiaksi.
- näinvoiolla
Lapsena ja nuorena koin samaa kuin Hannu. Joitain kavereita oli mutta olin aina se varakamu. Luokassa kun se paras kaveri oli poissa, seurani kelpasi tai minun piti vain mennä niiden mukaan, joista en oikeastaan tykännyt. Usein olin kolmen tytön porukoissa, roolini oli olla se hyväksytty mukana kulkija. Kyllä sitä sai jatkuvasti huomata, että nämä kaksi juttelivat keskenään, jos jossain hidastelin, minua ei odoteltu, minulta ei kysytty minne lähdetään, mitä teet illalla, miten kokeet meni, ym.
Helposti nämä kolmannet, varaystävät ovat mukautujia, ovat liian kilttejä, eivät halua olla eri mieltä, kiusoitella, eivät osaa ehdottaa mitään. Jospa se aulis epäaitous tökkii kaveripiirissä. Ei reiluun ystävyyteen kuulu sellainen. Ei ystävyyttä ja suosiota voi ostaa suostumalla tekemään toisten töitä, imartelemalla, ym.
Mielestäni tosi ystävyyssuhteet syntyvät vain spontaanisti kuin "sattumalla". Jos ystävyyttä alkaa työkseen tehdä, tai etsiä tarkkailemalla esim. jatkuvasti muita ja itseä, niin ei se kyllä onnistu.
Olen löytänyt ystäväni vain olemalla sosiaalisissa tilanteissa. Aina sitten joskus vain kolahtaa molemmin puolin. Halutaan jutella, vaihtaa kuulumisia ja tulee vain luonnollisesti hakeutua toisen seuraan, viihdytään yhdessä.
Olin jonkin vuosi sitten töissä aika hiljaisessa liikkeessä. Noilta työajoilta on muutama ystävä. Huomasin, että tietyt henkilöt kävivät liikkeessä vain silloin kuin olin itse vuorossa. Sitten törmäilimme vapaa-ajalla ja satuimme samaan harrastuspiiriin. Siitä se sitten alkoi ja jatkuu edelleen.
Toivon sinulle Hannu, ettet menetä toivoa löytää ystäviä. Mene vain porukoihin ja ole oma itsesi. Jospa välillä unohdat sen määrätietoisen ystävyyden rakentamisen. - annatietojaitsestäsi
Jaa myös jotain itsestäsi. Tarkkaileppa joskus mitä ne suositut kaverit kertoo, miten juttelevat ryhmässä. Usein he jakavat jotain kiinnostavia pikkutietoja itsestään. Mieti jo valmiiksi omasta elämästäsi kivoja juttuja joita jaat toisista kiinnostuneena olon lomaan.
- gtyu
Hannu76, onko sinulla sähköpostios. mihin voi laittaa viestiä?
- Mutkatonkarjalainen
Moi, olen samalla asialla,etsin ystäviä olen 52v sairaseläkk ja uskossa, onko nämä esteitä ystävyydelle? sirppu11
- elämäonlaiffiixx
Tosiystävä on vähän kuin tosirakkaus - harvoin se tulee kohdalle ja suurin osa meistä joutuu tyytymään vähän vähempään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Useita puukotettu Tampereella
Mikäs homma tämä nyt taas on? "Useaa henkilöä on puukotettu Tampereen keskustassa kauppakeskus Ratinan lähistöllä." ht2364600Kuka rääkkää eläimiä Puolangalla?
Poliisi ampui toistakymmentä nälkiintynyttä eläintä Puolangalla Tilalta oli ollut karkuteillä lähes viisikymmentä nälkii763035- 472463
Meneeköhän sulla
oikeasti pinnan alla yhtä huonosti kuin mulla? Tai yhtä huonosti mutta jollain eri tyylillä? Ei olisi pitänyt jättää sua451767- 251613
- 781439
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘851285PS uusimman gallupin rakettimainen nousija
https://yle.fi/a/74-20170641 Aivan ylivoimaisesti suurin kannatuksen nousu PS:lle. Nousu on alkanut ja jatkuu 2 vuoden143965- 69938
Sellainen tunne sydämessä
Että nainen olet kaivannut minua. Tai sanonko että oikeastaan koet sitä samaa nostalgiaa, kaipuuta ja mukavia muistoja,86894