Onkohan tää paniikkihäiriöt

Juups,paniikkihäiriötä tuo on.Siihen saat mietoja lääkkeitä,jotka auttaa sinua.Paniikkihäiriö on melko yleinen sairaus,joten et ole yksin.Yritä nyt vaan puhua asiasta avoimesti muille ihmisille.Elämänlaatusi paranee kun saat avun ja pystyt elämään ilman paniikkioireita tai jopa estämään isommat kohtaukset.Terv,toinen paniikkihäiriöinen

Joo et tosiaan ole yksin. Paniikkihäiriöstä ikävä kyllä kärsit. Yhdyn edelliseen siinä mielessä että puhut asiasta muille! Se ei ole missään nimessä häpeän aihe enkä välttämättä lähtisi edes lääkkeitä syömään ellei ole ihan pakko. Itse en syö. Puhu esim lääkärin kanssa ja ota selvää oireista ja siihen liittyvistä tuntemuksista. Tietoisuus "kohtauksesta" jo auttaa sinäänsä koska jossain kohtaa ne alkaa pysymään hanskassa paremmin ja elämänlaatu paranee. Pahinta taitaa olla sinullakin se jatkuva huoli ja pelko että menettää kontrollin/terveyden tai ylipäätään pelkää kuolemaa yms. Voin kertoa että et sekoa tai kuole vaikka siltä kovasti tuntuukin. Hae vertaistukea ja yritä tehdä mahdollisimman normaaleja asioita. Kyllä ne kohtaukset viellä helpottaa :) tsemii

Tuo tunteesi, että happi loppuu, on itseasiassa päinvastainen tilanne. Hyperventilointi lisää hapen määrää veressä, ja pelkästään se aiheuttaa pyörrytystä, näköhäiriöitä, rytmihäiriöitä, sekavaa ja tukalaa oloa jne. ja sen helposti tulkitsee happivajaukseksi. Jos sulle laitetaan ph-kohtauksen aikana hs-mittari sormeen, niin se näyttää 100%. Normaali on n. 95%. Kun ph-kohtaus alkaa, niin keskity hengitykseen, äläkä anna sen kiihtyä ja muuttua pinnalliseksi. Jatka rentoa palleahengitystä normaalisti, eli ei liian syvään eikä liian tiheästi. Se on kohtauksen aikana haasteellista, mutta joka kerta kun sen muistaa, niin sen alkaa vähitellen hallitsemaan. Heti kun oppii välttämään hyperventilointia niin ph-kohtausten voimakkuus vähenee ja kesto lyhenee. Eikä lääkkeitä tarvita.

Vaikuttaa että miullakin on ollut paniikki häiriö 6-7 vuotta. Laukaisija taisi olla koulukiusaaminen? Nyt opettajat houkutteli taitaja kisoihin mukaan, tod.näk pärjäisin hyvin kisoissa osaamisen kannalta. Olen käynyt katsomassa kisoja, niin tiedän millainen se kokemus on, ja tajusin ettei pää kestä sitä painetta ja ahdistusta mitä tuomarit yms katsojat minulle aiheuttaa. Nyt tajuan mikä vaivannu jo vuosia. Mutta kisat pitää silti jättää väliin, tämän paniikkihäirön vuoksi.....

Aloittajalle isot ablodit, Olet puhunut asiasta äitisi ja kavereidesi kanssa. Suurimman kynnyksen olet siis astunut! Hienoa! Lääkitystä ei kannata pelätä, mutta jos mahdollista kannattaa myös hakeutua keskustelemaan ammattiauttajan kanssa. Kasvaminen on näinä aikoina haasteellista, onneksi en itse ole enää nuori. Jos ja kun aloitat lääkkeet, niin sitten kavereiden mukaan ja pois koneelta. Mieluimmin vaikka kirjoja. Ja joku hyvä harrastus! Tsemppiä, kyllä sä pärjäät ja nouset!

verensokerin laskua tuo on. Itelläni on molemat, paniikkihäir joskus ollu, ja joskus on veresokerin yllättävää romahtamsita. Tutkitutappas se ensin, ettet saa väärää diagnoosia!!

Mulla on aivan samanlaisia oireita. Välillä tulevat yllättäen ja välillä tilanteissa joita jännitän jo etukäteen. Diagnoosina oli paniikkihäiriö ja lääkitys estämään kohtauksia...