http://www.iltalehti.fi/mieli/2015110420610787_md.shtml
En ole itse kokenut juurikaan hyötyväni masennuslääkkeistä (6 vuotta syönyt). En tietenkään tarkoita, etteikö joku niistä hyötyisi.
En ole itse kokenut juurikaan hyötyväni masennuslääkkeistä (6 vuotta syönyt). En tietenkään tarkoita, etteikö joku niistä hyötyisi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Irving Kirschin kirjaa Emperor's New Drugs: Exploding the Antidepressant Myth voi suositella kaikille ammatinharjoittajia myöten, joita kiinnostaa katsoa totuutta silmiin. Yksi suurin ongelma miksi ihmiset eivät näe todellisuutta on kyvyttömyys tai haluttomuus nähdä tai myöntää, että masennus ei ole sairaus vaan tunne ihan niin kuin onnellisuuskin. Masennusta sanana voi käyttää kuvaamaan myös sitä kokemusta laajemmin. Onnellisuus eikä masennus ole sairauksia kuitenkaan kuin psykiatrian ja lääketeollisuuden märissä päiväunissa.
Ihmisten tykkäävät helposti tuudittautua ajatukseen, että paha mieli seuraa jostain sairaudesta, joka ei ole oma vika ja siten ei tarvitse katsoa omaa elämäänsä tarkemmin. Mitä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta. Elämänsä muuttaminen on joskus työläs ja pitkä projekti erityisesti, jos vertaa ajatukseen ottaa vain huumausainenappi naamariin joka aamu sen muutostyön sijaan. Harvapa tajuaa, että psykiatriassa käytettävät "lääkkeet" ovat todellisuudessa täysin verrattavissa niin sanottuihin katuhuumeisiin, kuten marijuanaan, kokaiiniin tai vaikka amfetamiiniin, kaikkein suosituinta alkoholia tietenkään unohtamatta. Piiloutuminen sairauskonseptin taakse suojelee asianomaista itsesyytöksiltä, mikä on tavallaan eräänlainen itsepetos, sekä muiden mahdolliselta tuomitsemiselta, kun voi väittää ongelmansa olevan sairaus kuten syöpä. Syöpää sairastavia harvoin tuomitaan vaan he saavat usein myötätuntoa ja kannustusta ympäristöltään, joten samanlaisen aseman hankintaan on psyykkisesti pahoinvoivalla iso houkutus.
Kansalaisia, varsinkin nykyisiä ja aikaisempia käyttäjiä, ja lääkäreitä hämää tietämättömyys kaikkien useimmin käytettyjen psykiatristen "lääkkeiden" (eli rehellisesti reseptihuumeiden) potentiaali aiheuttaa käyttäjälleen aivovaurioita. Aineen suorat tai juuri nämä aivovaurio-oireet kuvitellaan olevan sen kuvitellun masennus-sairauden oireita. Masentuneisuus on kuitenkin vain yksi yleinen oire aivovauriosta (vertaa esimerkiksi CTE-tapaukset NFL:ssä ja NHL:ssä). Aivovaurion voi saada iskupäävammojen lisäksi myös kemikaaleista, reseptillä tai ilman jaettavista. Kyvyttömyys ymmärtää em. asioita johtaa usein virheellisiin johtopäätöksiin masennuksen luonteesta, syistä ja miten asianomaista voitaisiin auttaa. Vasta, kun myytti masennuksesta sairautena saadaan puhkaistua, voidaan tarjota sekä elämän runtelemille että aivonsa psykiatrian tykö kemiallisesti vaurioittaneille oikeata apua parempaan toimintakykyyn ja elämän mielekkyyteen. Ei ennen sitä.
Masennus ei ole sairaus, eikä kukaan niin kuvittelekaan. Masennus on mielialahäiriö, normaalista poikkeava tila ihmisessä. Ihan niin kuin diabetes1 tai reuma tai addisonin tauti ja monet muut. Viimeksi mainitut siis ovat myös häiriöitä, eivät sairauksia. Olisi hyvä ymmärtää asian erotusdiagnostiikka.
Kannattaisi perehtyä asioihin vähän paremmin ja tarkistaa tietolähteet. Netti on pullollaan propagandaa, mikä on hyvä ymmärtää ja tämän kaltaisia tietolähteitä välttää.
Propagandan eroittaa hyvin siitä, että se on kantaaottavaa. Tieteellinen asian tutkimus on aina objektiivista.
Alkuperäisen kirjoittajan linkissä puhutaan lieväasteisesta masennuksesta, mikä käy ilmi, kun tekstin lukee loppuun saakka.
Lieväasteinen masennus tai ihmisen lievät normaaliin elämään kuuluvat havainnot tunteista eivät lääkitystä tarvitse, mikä tuodaan artikkelissa esille.
Näkemyksesi pohjaa sanalliseen kiertelyyn. Sairaus ja häiriö ovat sama asia lääketieteessä. Lääketieteen ulkopuolella niitä voi käyttää viitatessa mihin vaan, ristiin rastiin ja miten tykkää.
Diabetes on sairaus. Diabetes tarkoittaa tietynlaista elinmistön toimintahäiriötä. Samoin mainitsemasi reuma ja addistonin tauti. Masennus sen sijaan ei ole mikään häiriö (eli sairaus) vaan (normaali) ihmistunne siinä missä onnikin, tai viha, tai pelko, tai empatia, ja niin edelleen. Mielialahäiriö sanana on harhaanjohtava, koska ihmiset kuvittelevat sanan häiriö tässä kohtaan viittaavan johonkin elinmistön fysiologiseen poikkeavuuteen tai toimintahäiriöön. Mielialan häiriö on kuitenkin subjektiivinen käsite kuten mielipide. Oikeat (kirjaimelliset) sairaudet pohjaavat objektiivisiin havaintoihin eivätkä ota lukuun normaalia poikkeavuutta, kuten esimerkiksi ajoittaisia juostessa havaittavaa sydämen tiheämpää lyöntiä jne.
Masennus voi olla aina korkeitaan oire oikeasta sairaudesta, mutta useimmissa tapauksissa, joihin myös Kirsch viittaa, masennus on vain seuraamusta elämäntapahtumista. Reagoiminen elämään on normaalia riippumatta siitä miten reagoi. Toisen reagoimisen "oikeellisuuden" tai "normaaliuden" on mielipide eli subjektiivista. Niin sanotulla normaalilla reagoimisella viitataan, tietoisesti tai tiedostamatta, yleiseen tapaa reagoida. Kuitenkaan useiten nähdystä tai odotetusta reagoimisesta poikkeaminen ei ole epänormaalia vaan nimen omaan vain harvinaisempaa. Siitä erilaisuus muodostuu. Erilaisuus ei ole sairaus. On lyhyitä ja pitkiä, kiukkuisia ja tyyniä, ahkeria ja laiskempia ihmisiä, mutta mikään erilaisuus ei ole sairaus.
Irving Kirsch puhuu kaikista masentuneisuuden "voimakkuuksista" aina lievästä psyykkisestä pahasta olosta äärimmäiseen psyykkiseen tuskaan johon liittyy jo konkreettisia itsemurha-ajatuksia. Jutun on kirjoittanut Iltalehden reportteri, joten se ei ole Kirschin kanta asiaan. En tietenkään osaa sanoa mitä Irving vastaisi tähän asiaan, mutta hänen aikaisempia luentoja nähtyäni sekä kirjansa lukeneena olen hyvin vakuuttunut, että hän on kanssani hyvin pitkälti samaa mieltä. Muutoinkin tuo ajatus psykoterapian, eli keskustelun, ja lääkkeiden, eli huumeiden, yhdistämisestä parhaana hoitona, mitä ikinä sillä tarkoitetaankaan, on tutkimuksellisesti epätosi, jos haluttu lopputulos on psyykkisesti hyvinvoiva ja toimintakykyinen ihminen.
Kuten jo sanoin perehdy asiaan. En edes viitsi lukea kirjoituksiasi, jotka perustuvat omaan näkemykseesi asioista.
Minä en kirjoita omista näkemyksistäni, vaan ihan tosiasiallisesta tiedosta.
Ota asioista selvää. Oikeasti, ota selvää.
Minulla ei ole mitään syytä väitellä mistään, nämä ovat tosiasioita.
Englanninkielellä löytyy asiasta huomattavan paljon tietoa. Voisit laittaa näin alkuun hakusanoiksi, vaikka: "disorder vs disease". Löydät paljon tietoa, jos ja kun sitä viitsit etsiä.
Aika useat sanovat että masennus on normaali reaktio silloin kun oikiasti tajuaa kuinka sotaisa ja raadollinen paikka maailma on, varsinkin herkät ihmiset aistivat paljon enempi kui
korvasyyhyiset kailokit.
Masentunut mieliala on tunne, mutta masennus oireyhtymänä on mielenterveyden häiriö. Maailmassa on tällä hetkellä noin 3500000 masentunutta ihmistä ja masennus on yleisin toimintakyvyttömyyden aiheuttaja. Se ei vielä kesää tee, että on lukenut Kirchit, Healyt, Goetshet, Whitakerit ja Kopakkalat. Esimerkiksi Aku Kopakkalalla ei ole yhtään tieteellistä julkaisua ja hän on mainostanut itseään psykoterapeuttikouluttajana, vaikka ei edes ole psykoterapeutti.
Jos uskaltaa tutkia psykiatrisia "tutkimuksia" kriittisellä silmällä, niin metodologisia ogelmia löytyy tarpeeksi nollaamaan löydökset. On enemmän maalaisjärkeen käypää ja psykologiseen käsitykseen nojaavaa nämä mainitsemasi Kirchit ja muut.
Thomas Szasz on myös tärkeää luettavaa.
Masennus oireyhtymä käsitteenä ei tarkoita mitään muuta kuin APA:n pienen porukan keinotekoisesti kasaan kyhättyä käytöksen, ajatusten ja tunteiden yhdistelmää, jonka taustalla koko psykiatrian kultti uskoo olevan jokin fysiologinen poikkeus. Idiootitteja ovat he, jos minulta kysytään, mutta maassahan on uskonvapaus. Minulla ei ole mitään teologeja vastaan, mutta vertailuksi sanottakoon, että psykiatrialla ja teologialla on yhtä paljon tieteellistä pohjaa. Teologit uskovat sieluun, psykiatrit mieleen, mutta vain psykiatrit väittävät uskoaan tieteeksi.
Tuo Hannu Lauerman ad hominem "ei yhtää tieteellistä julkaisua"-hokema alkaa olla jo aika väsynyt. Tieteellistä tietoa lukeakseen ei tarvita yhtään tieteellistä julkaisua. Tarvitaan näkökyky, luetunymmärtämistä sekä kriittistä päättelykykyä ja ehkä kaikkein tärkeimpänä rehellisyyttä. Kaikkea tätä Aku Kopakkalallakin on ollut. Akuhan kertoi Viisas Elämä -messujen haastattelussa, että psykiatrian isot pamput olivat kutsuneet hänet keskustelemaan epävirallisesti liittyen käynnissä olevaan julkiseen keskusteluun. Tapaamisessa olivat Akun kertoman mukaan olleet hänen kanssaan tutkimustiedosta samaa mieltä. Protestoivat kuulemma ainoastaan sitä, että tietoa ei pitäisi kertoa julkisuuteen, koska ihmisten usko psykiatriaan katoaa, jos saavat tietää totuuden.
Tuossa hyökkäyksessä "Kirchit, Healyt, Goetshet, Whitakerit ja Kopakkala" kirjoitit ainakin pari kirjoittajaa ihan väärin. Lisäksi, tahdotko tosiaan, että täällä tarkastellaan esimerkiksi Lauerman omia tieteellisiä tutkimuksia kriittisellä silmällä? OK, pian tulee.
Ai niin. Kirsch ei ole Harvardin professori.