Olette tämän palstan lukijoista suuri osa vaeltaneet jo pitkän aikaa maassa eri inkarnaatioissa. Pitempään kuin minä. Te olette Lemurian ja Atlantiksen aikakauden perillisiä, jolloin tapahtui erehdyksiä täällä maassa. Ajauduitte samoihin erehdyksiin kuin me aiemmin. Teidät "ajettiin paratiisista", mikä tarkoittaa suomeksi taivaallisen olemuspuolenne ja fyysisen keho erillistymistä. Rajoitukset ja tietoisuuden supistaminen tehtiin sen vuoksi, että voitte mokata vähemmän, käytettävissä oleva voimanne on heikompi. Maan kehitysjärjestely on suunniteltu niin, että menette jokatapauksessa todennäköisesti henkisessä kehityksessä eteenpäin. Samalla muistinne on rajoitetumpi. Yhteys on kuitenkin kanavan kautta taivaalliseen olemuspuoleenne. Enemmän tai vähemmän. Puhutte maasta ja taivaasta, meille kaikki on samaa. Tarkoittaa sitä, että taivastila on käytössä fyysisessä elämässä.
Osa meistä tuli vasta nyt tänä aikana, kun maailman kulttuurit nousevat loistoonsa - Atlantiksen eli Noah-Ran jälkeisellä aikakaudella. Meille ei ole tehty rajoituksia, taivaallinen olemuspuolemme on yhtä fyysisen kehon kanssa niinkuin Maldekin aikaan. Me emme ole eläneet Lemuriaa eikä Atlantista, siinä suhteessa ollaan kokemattomampia. Muutama kävi tien muiden tähtijärjestelmien kautta tänne.
Jos ajattelee vertailukohtaa, niin olemme samanlaisia kuin ensimmäiset lemurialaiset maldeklaiset, "extremely powerful but with spiritual pride". Tässä meillä opiskeltavaa, nöyryyttä. Opiskellaan yhdessä.
Osa meistä tuli vasta nyt tänä aikana, kun maailman kulttuurit nousevat loistoonsa - Atlantiksen eli Noah-Ran jälkeisellä aikakaudella. Meille ei ole tehty rajoituksia, taivaallinen olemuspuolemme on yhtä fyysisen kehon kanssa niinkuin Maldekin aikaan. Me emme ole eläneet Lemuriaa eikä Atlantista, siinä suhteessa ollaan kokemattomampia. Muutama kävi tien muiden tähtijärjestelmien kautta tänne.
Jos ajattelee vertailukohtaa, niin olemme samanlaisia kuin ensimmäiset lemurialaiset maldeklaiset, "extremely powerful but with spiritual pride". Tässä meillä opiskeltavaa, nöyryyttä. Opiskellaan yhdessä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Minä muistan kaksi aiempaa elämää sieltä täältä. Olen työskennellyt laivatelakalla noin 1800 luvun lopulla, ilmeisesti jossakin tanskassa tai ruotsissa kotitalosta päätellen. Ehkä pohjois-saksassa. Elämä oli hyvin rauhaisaa, onnellista ja vaatimatonta. Meillä oli 1-2 lasta. Kuolin johonkin keuhkotautiin tai kuumeeseen noin nelivitosena varsin yllättäen, koska muistikuvat loppuu siihen.
Toinen elämä jonka muistan oli äärimmäisen sotaisa ja väkivaltainen. Täynnä verta ja kauhua, kirveitä ja miekkoja, saviliejussa rypeviä huutavia miehiä. Muistan riehuneeni ja tappaneeni kauhun sekaisen raivon vallassa siksi että se hulluus olisi loppunut mahdollisimman pian. Kuuluin johonkin sotajoukkoon, mahdollisesti viikinkiryhmään, ja kuolin väkivaltaisesti nuorena miehenä jonkin astalon osumaan vasemmalle puolelle leukaa ja kaulaa.
Asuimme leireissä, siirsimme leiriä jalan ja vesistöjä pitkin. Mukana kulki kanat, karjaa ja vuohia. Englannin kanaali liittyy jotenkin myös. En tuntenut muuta elämäntapaa mutta tiesin että en kuulunut siihen elämään.
Lapsesta saakka samat unet, muistikuvat ja deja vut palaa mieliin uudestaan ja uudestaan uskomattoman yksityiskohtaisesti. Muistan käärityt vanhat pergamenttirullat, jotka oli solmittu kauniisti, ja niissä oli upealla käsialalla kieltä jota en ymmärrä. Muistan kuinka telakan ikkunasta tuleva auringonvalo valaisi puupölyn juoviksi, ja muistan kaikki ne työkalut, joista minulla tänä päivänä ei ole hajuakaan mitä niillä tehtiin. Telakalla oli paikat, uomat kahdelle laivalle, ja uomiin voitiin laskea vesi jota pitkin valmiit laivat laskettiin vesille. Vaimoni leipoi leipiä. Talossamme oli sivuilta ylöspäin kaartuva sammalpeitteinen harjakatto.
Nuo lapsesta saakka tulleet muistot ovat muokanneet tätä elämää. Pyrin elämään sitä rauhan tunnetta tavoitellen, ja pelkään konflikteja, koska en halua reagoida niihin niin, kuin joskus oli pakko. Se oli ainoa tuntemani tapa. Omasin hyvin monenlaisia taitoja lapsena jo ennenkuin niitä oli minulle opetettu, tai niitä mistään olin voinut nähdä.
Historiasta voi siis oppia. Joihinkin käyttäymismalleihin joita sanotaan ehdollistumiksi, voi tulla selityksiä. Miksi toimin niin kuin toimin tietyissä tilanteissa? Psykologiassa näitä sanotaan skeemoiksi tai skripteiksi. Näin voi tunnistaa toimintamallejaan, jotka voivat olla ehdollistumia peräisin hyvinkin kaukaa. Voi tarkastella näitä malleja ja päästä tuon tietämyksen avulla ehdollistumiensa taakse ja näkemään, miten nuo ovat tarttuneet mieleen milloin missäkin tilanteessa, ja voimistuneet tai heikentyneet toisissa tilanteissa. Voi tutkia psyykeä ja sen muodostumista muistin ja analyysin avulla.
Tulin myös tänne jo valmiiksi muistavana, mutta tuo tietoisuus täydentyy koko ajan lisää ja menee yhä kauemmas historiaan. Tietyn ikäänkuin sisäsyntyisen syyllisyyden syy selvisi, se oli vapauttavaa. Voi antaa itsellensä anteeksi, ja ruveta rakentaviin töihin. Erottaa olemuksensa menneisyyden painolastista asteittain. Voi oppia olemaan vähitellen toistamatta historiaa, kun oppii käytösmalliensa taakse. Eli käytännössä oppii elämään siellä, missä ei ole enää yksityiskohtaista muistia eli läsnäolevassa nykyhetkessä.
Tuo nykyhetki on luovuutta ja vapautta mekaanisesta mielestä. Taidemaalauksen kaltaista.
Minusta ihmisenä elämisessä on ehdottomasti kaksi puolta: läsnäoleva nykyhetki eli henkisin olemuksemme ja muisti, joka ei suinkaan pääty biologisten aivojen tuhoutumiseen. Ihmisenä olemisessa on olemassa suunnittelua ja visiointia, mitä tukee meidän tietotaitomme muisteineen. Näin kulttuuri muodostuu - ensin suunnittelemalla ja visioimalla.
Jos täälläkin keskustelet itsesi kanssa, niin se osoittaa vakavaa skitsofreniaa tilassasi.
Suosittelen psykiatrilla käyntiä. Ja kun varaton olet, niin mene edes paikalliseen terveyskeskukseen kertomaan juttujasi. Ohjaavat sieltä sitten jonnekin, niin että et ole vaaraksi ihmisille.
Minulla oli kerran kummallinen kokemus. Pyyhin olohuoneemme parkettilattiaa. Yht'äkkiä maailma pimeni ja olin isossa englantilaisessa(?) salissa siivoajana, lattianpesijänä, samanlainen neliöparketti kuin meillä, vain isommat ja tummemmat ruudut. Omituinen vieras olo, mutta jostakin syystä olen sen jälkeen tykännyt kovasti brittien kartanosarjoista kuten Downton Abbeystä...
Se johtuu skepodiootti oireyhtymästä sulla. Samasta kärsii kurnusammakot.
Mutta se on minusta hienoa, että kun olen lukenut muiden vastaavista kokemuksista, niin voin sanoa olleeni siivoaja, en Marie Antoinette, Napoleon enkä Egyptin faarao. Ei se ihan harvinaista ole, että ihmiset saavat tällaisia 'muistoja'. Ne eivät unohdu koskaan, mutta vaikea niistä on puhua, ja sinun kommenttisi kertoo miksi niin on. Silti, inkarnaatio-oppi tulee aikanaan yleiseksi ja hyvä niin.
Niin, nykyiset "jälleensyntyneet" osaattekin jo välttää noita virkoja tarinoissanne, sillä yhdessä vaiheessa noihin elämiin tuli hieman ruuhkaa...
Hmm. Tuon nimim. tiaknoosiselvän mielestä ilmeisesti tämä kohta herätti epäilyksiä todenperäisyydestä: "Yht'äkkiä maailma pimeni..."
Maailma ei pimene muistaessa ainakaan minulla. Muisti on päivätajunnassa, ei unitilassa tai transsissa. Tällainen selkeä muisti tulee kausaali- ja mentaalitasoilta. Maailma ei pimene täällä sillä olen jo depersonalisoitu, tosin hallitusti buddhalaisia menetelmiä käyttäen. Muistiin ei sisälly lainkaan surua tai murhetta, sillä tuossa muistissa nuo tunteet on ylitetty.
Tietoinen depersonalisoiminen tarkoittaa tässä yhteydessä ns. astraalikehon tuhoutumista. Varsinainen muistikeho on kyllä olemassa.
Maailma pimenee transsimuistamisessa...ehkä olit transsimuistanmisen tilassa hetkellisesti. Itse olen muistin tilassa koko ajan.
Tuosta siivoojasta..olen itse ollut soutaja, tosin kuninkaallisiakin inkarnaatioita on. Inkarnaatioita on koko historia mukaan lukien tuhansia.
Inkarnaatioiden hyväksyminen tulee kyllä pikku hiljaa, koska se on yksinkertaisesti totuus riippumatta siitä, mitä siitä ollaan mieltä. Inkarnaatiojuttuja ei pidä opettaa uskontona, kyllä nämä muistamiset tulee aikanaan vallitseviksi käsityksiksi jo siitä syystä, että ihmiset alkavat pikku hiljaa muistamaan. Kohoavat ns. astraalitasojen yläpuolelle.
Eli tähän lisäyksenä ex-britille.
Edgar Cayce muisti juttuja transsitilassa kausaali- ja mentaalitasoilta itseään ja sieluryhmäänsä "kanavoiden". Itse olen suurinpiirtein samassa tilassa kuin Cayce transsissa, mutta päivätajunnassa. Uusi aika tuo tullessaan muutoksia: se mikä tehtiin ennen transsissa, tehdään nyt päivätajunnassa ja tietoisesti.
Miksi sivuutatte kokonaan edellä esitetyn huomion; kuinka uskomuksenne kannalta on mahdollista että useat samaan aikaan elävät ihmiset väittävät olleensa esim. kleopatra?
<
Ahaa, eli sait valaistuksesta heijastuksen mieleen. Minulla prosessi meni niin, niin että muistin jo valmiiksi pitkähkön pätkän historiaani. Sitten muistelin mitä tapahtui sitä ennen. Sitten kun tuo uusi pätkä oli muistissa, muistelin taas mitä sitä ennen. Nyt kun sinulla on joku pätkä muistissa, niin voit käyttää sitä "nodena" eli tukipisteenä, jolloin voit muistella mitä tuon tapahtuman jälkeen tapahtui ja mitä sitä ennen. Toisaalta, tarviiko muistia, se on sitten toinen juttu.
Jos jälleensyntymismuistisi on sielunmuistin tasolla, voit muistaa myös tulevaisuutta, mitä mahdollisuuksia on sinulle tarjolla. Tulevaisuus ei ole kuitenkaan aina määrätty, se muuttuu. Muisti toimii kahteen suuntaan. Muistia voi myös testata niin, että jos muistat kunnolla saat hyvinkin tietotaitoja käyttöösi. Lukuunottamatta kieltä, sillä kieli palautuu kokemuksen mukaan hitaasti. Joitakin sanoja tai lauseita sieltä täältä saatat muistaa alkuperäisellä kielellä. On kielikin kyllä varmaan palautettavissa täydellisesti, mutta se on poikkeuksellista.
Lähtökohtaisesti sielunmuisti on sanojen ja käsitteiden ulkopuolella.
Miksi sivuutatte kokonaan edellä esitetyn huomion: kuinka uskomuksenne kannalta on mahdollista että useat samaan aikaan elävät ihmiset väittävät olleensa esim. kleopatra?
Tutustuin Edgar Caycen toiminnasta kertoviin kirjoihin joskus 80-luvulla. Minua ei aikaisemmin kiinnostanut koko juttu, mutta tässä kummallinen väristys tuntui selkärangassa, kun luin miten hän hypnotisoituna sanoi eräästä asiakkaastaan "Hän oli kerran munkki". Kävi ilmi, että hän teki diagnooseja ja antoi lääkitys- ym ohjeita, mutta kukaan ei ollut kysynyt potilaan kokonaistilannetta, johon karma kuuluu. Näitä 'lukemuksia' tehtiin sen jälkeen paljonkin.
Sairaus- ja parantamiskertomuksia on kirjassa "Nukkuva profeetta" (Jess Stearn) ja inkarnaatioselostuksia Gina Cerminaran kirjassa "Monta asuinsijaa". Muita kuvauksia entisistä elämistä on aika lailla, jopa suomeksi saatavilla. Tanskalainen tv-sarja, jossa hypnoosin avulla ikäänkuin pakotettiin koehenkilö muistamaan katkelmia edellisestä elämästään oli kiinnostava, koska hänet vietiin niille paikkakunnille joista hän kertoi. Vaikka varsin usein kaupunki oli täysin muuttunut, vanhoista kartoista, arkistoista ja sanomalehdistä koehenkilön kuvaamat tiedot löytyivät.
Miksi sivuutatte kokonaan edellä esitetyn huomion: kuinka uskomuksenne kannalta on mahdollista, että useat samaan aikaan elävät ihmiset väittävät olleensa esim. kleopatra?
Jos jotku kuvittelee ja hallusinoi nii se ei oo todiste että kaikki kuvittelee ja hallusinoi.
Ahaa, siis jos useat ihmiset väittävät nähneensä saman maahisen samaan aikaan eri paikoissa, on yhden heistä oltava oikeassa ja muut vain sitten hallusinoivat?
Se on mahdollista siten, että maailmassa on myös läjäpäin unelmoivia ihmisiä, sellaisia kuin maldek-sirian, joka on myös yksi monista Tutankhamoniksi ilmoittautuneista. Monen silmissä se poistaa kaiken uskottavuuden jälleensyntymän mahdollisuudelta, mutta loogisestihan se ei sitä tee. Täytyy vain ymmärtää, että kyseessä on huomionkipeä lauma egoistisia crackpotteja, jonka puheista ei kannata välittää, jos yhtään on ilmiön totuudesta kiinnostunut. Syy Kleopatra- ja Tutankhamon-ruuhkaan on siis puhtaasti psykologinen. Aiheesta on oikeita tutkimuksiakin, joihin voi perehtyä sellainen, jota totuus asian tiimoilta kiinnostaa.
"Monen silmissä se poistaa kaiken uskottavuuden jälleensyntymän mahdollisuudelta, mutta loogisestihan se ei sitä tee."
Loogisesti maldek-sirionien höpinät loogisine dilemmoineen palauttavat jälleensyntymishöpinät sille uskottavuuden viivalle mihin ne aina jäävät; Ei ole uskottavuutta, ei oikeita tieteelliset kriteerit täyttäviä tutkimustuloksia.
Kukas muu niin väitti kuin sinä itse? Niiku Valtaojakin sanoi haastattelussa että ei hän voi sanoa etteikö kaveri voisi olla toiselta planeetalta. Valtaoja sanoi että koska hänellä ei oo mitään keinoja millä sitä tutkia niin ei voi sanoakaan siitä mitään.
Loogisesti ne eivät sitä tee, ja jos ymmärrät logiikasta edes alkeet, niin tiedät kyllä tämän. Voidaan kyllä käydä logiikan keinoin käytävä debatti tästä, jos et muuten usko.
Huonoa PR:ää sellaiset tarinoinnit kyllä ovat. Satojen tai tuhansien ihmisten ilmoittautuminen Tutankhamoniksi herättää ansaittua hilpeyttä.
Et siis ymmärrä analogioita, ok. No ymmärrätkö tämän; Jos joku ei voi sanoa että joku toinen ei olisi vieraalta planeetalta, tämä ei kuitenkaan tarkoita että hän olisi.
Jos vaikkapa kymmenen ihmistä kertoo tarinaa, ja osasta tiedämme että se tarina ei ole totta, ei se tee lopuista totta.
Loppu ei ole "huonoa pr:ää" vaan pelkkää vahvistamatonta tarinaa.
"Jos vaikkapa kymmenen ihmistä kertoo tarinaa, ja osasta tiedämme että se tarina ei ole totta, ei se tee lopuista totta."
Kuten se ei tee lopuista epätottakaan. Vai väitätkö, että tekee? Kyllä vai ei?
Kyllä Tutankhamon-ruuhka vain on huonoa PR:ää, ja naurettavaa sinänsä. Onhan se samalla tietysti myös vahvistamatonta tarinaa, koska se on silkkaa hölmöilyä.
Täsmennän vielä yhtä lausetta. Se pitää tarkkaan ottaen olla: Kuten se ei tee KAIKISTA lopuista epätottakaan.
Eli esim et oli edellisessä elämässä työtön.. ja sen jälkeisessä elämässä pitkäaikais työtön.. ja nyt sit on vaikeasti työllistettävä pitkäaikaistyötön?
Aivan. Sitte tulee rotta, baskervillen koira, kekek-kekek ja lopuks kapasitanssidiodi.
Tuleeko se diodi sellaasella härpäkkeellä missä on niitä letivaloja? Ranti tuli kans kerran Josen silmään.
Edellisten elämien muistaminen on vain fantasiaa ja toiveajattelua. Tai merkki henkisistä ongelmista.
Onnetonta on ateistin yksinkertainen elämä kun ei usko mihinkään. Täytyisi olla joka asiasta vertaisarviontia ja herjaamisia hoitoon menemisestä.