Edellisessä ketjussa mietittiin veneiden yleistä koon kasvua. Peilautuuko tämä myös käytettyjen markkinoihin? Esim. etsiikö aloittelijat jo ensimmäiseksi veneeksi isompia veneitä? Eli millaisia veneitä nykyään käytettyjen markkinoilla menee jos on mennäkseen? Tietysti hintaansa nähden hyväkuntoisia...mutta jos oletetaan, että venetyypit olisivat siinä suhteessa tasavertaisia.
Käytetyt veneet isompia?
secondhand
31252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
"Etsiikö aloittelijat jo ensimmäiseksi veneeksi isompia veneitä"?
Minulle on tullut erilainen käsitys: purjehdusharrastus aloitetaan yhä nuorempana ja ensivene on optimistijolla. Näyttää että osallistujen määrä optarikisoissa on ollut kasvussa!
Mitä ajattelet esim. tätä kuvaa katsellessasi?
http://www.hss-segel.fi/sites/hss-segel.fi/files/file/dtr_3.png
Tällaista näkyä ei ollut 10, 20 eikä 30 vuotta sitten. Terve harrastus, hyvä kehityssuunta!
Ajattelen, että tuo on hieno kuva! Siellä näyttäisi olevan jopa sekä isompaa ja pienempää purjehtijaa mukana. Olisiko kehityssuunta sittenkin tosiaan optari->h-vene->parivene->perhevene-eläkevene. Eli silloin tulisi koluttua moni kokoluokka läpi?
Nyt kun uusia ja edullisia pienempiä veneitä ei taida tulla enää markkinoille, niin käytettyjen markkinat taitaa niille olla aika hyvät? Valinnan hankaluus taitaa tulla sitten mitä "h-veneen" jälkeen? Siirtyykö pariskunta suoraan perheveneeseen?
30 vuotta sitten oli tuollainen näky. Ainakin 80-luvun alkupuolella Optarin SM-kisoihin piti karsia ja oli varsin vaikeaa päästä edes mukaan 100:n kisoihin päässeen joukkoon. Isoja karsintakisoja oli ympäri Suomea. Oman seurani iltakisoissakin oli 40 Optaria. Tuolta ei päässyt SM-kisoihin kuin ehkä viisi parasta. Monet ulkopuolelle jääneet ovat voittaneet SM-mitaleja muissa luokissa.
En ole varma alkoiko alamäki jo 80-luvun loppupuolella, mutta viimeistäään 90-luvun alkupuolella Optareita oli surkean vähän. Tilanne parani hissukseen 2000-luvulla ja takaisin 100:n veneen kisoihin päästin kai n. 5 vuotta sitten.. Mahdetaanko vieläkään olla 80-luvun alun tasolla? Ei ainakaan kansainvälisesti, sillä 70- ja 80-luvulta on useampi opti-MM mitalli, mutta 89 jälkeen ei ainuttakaan.
Yksi sukupolvi tuossa siis menetettiin, mikä näkyy kyllä selvästi muissa luokissa ja matkapurjehduksessa.
Millä tavalla mielestäsi näkyy matkapurjehduksessa, että jokin "sukupolvi olisi menetetty" kilpapurjehduksessa?
Päinvastoin näyttää siltä, että viimeisen 20-25 vuoden trendi on ollut nimenomaan veneilyn aloittaminen aikuisiällä ja suoraan matkaveneillä, niin purje- kuin moottoripuolella.
Nyt 20-40 vuotiaita matka- ja erityisesti kilpapurjehtijoita on selkeästi vähemmän kuin aiemmin. Varmasti ilman jollataustaa aloittaneita on vastaavasti enemmän, mutta se ei kokonaisuutta juuri muuta ja selkeää ukkoutumista on näkyvissä.
Osasyynä matkapurjehduksessa on varmasti kasvanut vaatimustaso, joka tekee ensiveneen ostamisesta kalliin. Ei kelpaa enää H-vene tai Finn Express, jolloin veneeen ostoon on varaa vasta myöhemmin. Ennen 20-30 vuotias kippari ei ollut mitenkään harvinaisuus, vaan paremminkin normaalitila.
TIetysti homma on kovin paikkakunta- ja seurariippuvaista, mutta omassa seurassa varmasti puolet veneistä on 80-luvulta ja edelleen sillä samalla omistajalla, joka sen 80-luvulla hankki. Sitten on muutama saman ikäluokan omistaja, joilla on uudempi vene. Loput ovat sitten 40-60 vuotiaita myöhemmin köliveneen hankkineita. Ehkä muutama on alle 40, mutta ei ainakaan alle 30.
En tiedä, mihin aikakauteen vertaat, itse aloitin veneilyn 90-luvulla enkä ole huomannut, että 20-40 -vuotiaat olisivat sinä aikana vähentyneet, pikemminkin päinvastoin. Venekanta kyllä vanhenee, koska uusia veneitä myydään paljon vähemmän kuin 80-luvulla, minkä molemmat olemme Trafin datasta päätelleet.
Meidän seurassa on pitkälle toistasataa venettä, lienee aika keskikokoinen pääkaupunkiseutulaiseksi. On siinä joukossa useita alle kolmekymppisiäkin kippareita, nuorimmat tapaukset taitaa olla tai ainakin olivat muutama vuosi sitten tullessaan noin kaksvitosia. Muistaakseni jäsenistön keski-ikä (aikuisjäsenistä laskettuna) on alle oman ikäni.
Sitä en tiedä, onko kyseessä laajempi trendi, mutta huolimatta melko aktiivisesta junioritoiminnasta kippareissa ei ole kovin montaa sellaista, jotka olisivat aloittaneet jollapurjehtijoina. Ehkä ei ole vielä ehditty sukupolvenvaihdokseen. Suoralta kädeltä muistan yhden purjeveneen ja kolme moottorivenettä, joita kipparoi seuraava (yhden veneen tapauksessa jo sitä seuraava) sukupolvi.
Summa summarum: minusta ei näytä, että veneilijät olisivat vähenemässä tai vanhenemassakaan. Mutta ihan selvältä näyttää se, että "lapsesta pursiseurassa veneilijöiksi kasvaneiden" osuuden kehitys on ihan kuin ev.lut. kirkon jäsenkehitys eli laskussa.
Kerroit oma seurasi jäsenistön ikärakenteesta ja keski-iästä, joka oli alle oman ikäsi. Sanomasi jäi epäselväksi! Jos olet 80-vuotias, aivan varmasti kaikkien pursiseurojen jäsenet ovat keski-iältään nuorempia. Jos olet aloittanut veneilysi 90-luvulla vaikkapa 30-vuotiaana, olet nyt 55-vuotias. Jos veneilyn aloittaessasi olit 10-vuotias, olisit nyt 35-vuotias. Numerodatan ilmoittaminen olisi ollut oleellista! Mikä on oman seurasi jäsenten lukumäärä ja keski-ikä? Mikä se on yleensä?
Mistä Trafin venedata on luettavissa?
Tarkoititko kirkon jäsenkehitykseen viittaamisella kenties sitä, että pursiseurojen jollapurjehtijoille tai muille nuorille olisi joku vastaava someilmiö kuin "eroa kirkosta"-nettikampanja. Vai miten ev.lut. kirkko liittyi tähän asiaan?
No, se meikäläisen ikä on aika tasan 45 ja se jäsenistön keski-ikä oli hiukan päälle 40 meillä. Jäsenistön tarkkaa lukumäärää en muista, mutta 500 nurkissa se on. En tiedä, mikä olisi keski-ikä pursiseuroissa/venekerhoissa yleensä, mutta Joakimin kuvauksen perusteella hänen seurassaan täytyy olla yli 50.
Trafin datan saa ladattua pakettina heidän sivuiltaan. Se on rajallinen setti, kertoo vain venekannan koostumuksesta (koot, iät, tyypit jne. muttei mitään omistajatietoa tai tunnistetietoja). Mutta esimerkiksi venekannan merkkijakaumaa tai ikäjakaumaa siitä saa tutkittua, tietysti niissä rajoissa, mitä datan laatu antaa myöten.
Ev.lut. kirkko ei muuten liity mitenkään veneilyyn, mutta tietty analogia ilman mitään syy-seuraussuhdetta (luullakseni) on olemassa: 50 vuotta sitten melkein kaikki kuuluivat kirkkoon, nykyään alle 80% ja pääkaupunkiseudulla on kuulemma jo seurakuntia, joissa lukema on alle 50%. Samalla tavoin 50 vuotta sitten melkein kaikki purjeveneilijät olivat seurojen jäseniä ja saaneet alkeisoppinsa veneilyyn vanhemmiltaan (tai seuralta), aikuisina aloittavat olivat harvinaisuus. Nykyään yhä useampi ostaa ensimmäisen veneensä aikuisena eikä liity seuraan, ellei tarvitse sieltä laituripaikkaa.
No, yksi laji aikuisina aloittaneita taisi olla silloin 50 v sittenkin, ihan vanhemmilta ikäpolvilta kuultuna: naiset, jotka alkoivat seurustella veneilijämiehen kanssa :)
Minun seurassa köliveneitä on vain murto-osalla jäsenistä, joten seuran keski-iän ja veneenomistajien keski-iän välillä ei ole juuri yhteyttä. Näyttää olevan kutakuinkin yhtä paljon junioreita kuin vakinaisjäseniä (selvästi yli 50-vuotiaita) ja toisaalta puolet jäsenistöstä "normaalijäseniä" eli n. 20-50 vuotiaita tai vanhempia myöhemmin liittyneitä. Syntymäaikoja en näe, mutta liittymisvuodet on vuosikirjassa. Osa on liittynyt syntymävuonnaan ja osa vasta keski-iässä, joten tuosta ei voi paljoa päätellä.
Meillä on ehkä hiukan erilainen sitten sekä ikärakenne että jäsenten/veneiden lukumääräsuhde. Sanoisin, että yli puolet varsinaisista jäsenistä on veneenomistajia. En tiedä eroaako se seurojen keskiarvosta jotenkin, on meillä kyllä ollut puhetta siitä, että olisi seuran talouden kannalta toivottavaa, että venekunnissa olisi jäseniä muutkin kuin veneenomistajaksi merkitty.
Huomasin, että tuossa vastauksessani toiselle kirjoittajalle käytin seuran jäsenten kokonaismäärää, siinä ovat mukana nuorisojäsenet ja miehistöjäsenet sekä vapaajäsenet. Viimeksimainitussa ryhmässä ei kuitenkaan kovin montaa aktiiviveneilijää tai veneenomistajaa enää ole. En muista ihan tarkkoja lukuja, tai ehkä tiedäkään.
Olen nyt päälle 50. Meni tosi pitkään (n 40 vuotta), että olin nuorin joka joka paikassa. n 10 vuotta sitten tämä taittui ja olen jo nyt keski-ikäinen satamissa. Omakohtaisena kokemuksena näyttää, että on "menetetty" yksi sukupolvi välistä.
Tämä olisi kannattanut aloittaa yleisenä venekeskusteluna koska aihe sopii niin moottori- kuin purjeveneisiin.
Tähän liittyen, voisin uskoa että nyt vaikeina taloudellisina aikoina ihmiset ostavat isompia veneitä käytettyinä koska niin päästään kohtuuhinnalla suurempiin veneisiin kiinni. Näin tein itsekin, uutta ei voinut edes harkita, mutta sopiva käytetty löytyi sopivalla hinnalla Euroopasta pari vuotta sitten. Kyseessä nimenomaan moottorivene.
Millaisia? Viime kesän kaupoilla kriteeriksi muodostui hyvät ja toimivat tilat. Vaihtoehdot olivat purjeveneinä aika samantyyppisiä. Meille tämä toimivuus tarkoitti, että kaikki tilat ovat omien oviensa takana.
Käytetyt aloitusveneetkin suurentuvat. Nykyään esim. Sunwind 27 ja puolitonnarit, eli n. 10-20kE hintaluokan veneet ovat ihan yleisiä edullisia nuorten parien tai nuorten perheiden aloitusveneitä H-veneen, Jullen tms. sijaan. Aikoinaanhan nuo ovat olleet uutena lähinnä paremmin toimeentulevan keskiluokan saavutettavissa. Kyllähän nuo tarjoavat ihan eri luokan mukavuutta H-veneeseen tms. verrattuina.
Veikkaisin että veneiden hinnan edelleen laskiessa sellainen Inferno 31 - Comfortina 32 - Omega 30 -kokoluokka yleistyy edullisena ensiveneenä erillisen peräkajuutan ja / tai wc:n ansiosta.
Sitten jos törmää n. 45-55v aloittajiin niin kyllä ensiveneenä on usein 30-40ft uusi tai uudehko vene. Mikäs sinä, en näe itsearvoa siinä että mennään mahdollisimman pienellä ja halvalla veneellä vaikka se omaan kukkarooni sopiikin. Ostaisin itsekin Maestro 345:n jos rahaa riittäisi.
Saksan markkinoilla 30-32 ft veneisiin liitetää usein määritelmä "Einsteigerklasse", eli aloittajien kokoluokka. Aloittajien kokoluokka ainakin uusissa veneissä on valtavasti suurentunut. Folkkari oli 60- luvulla iso. 70- luvulla tultiin kaukaa katsomaan suurta valtamerivenettä s/y "Merelle", mikä taisi olla n. 10,5 m pitkä. ARC 2015:ssa taitaa olla 3 venettä alle 10m, pienimmät 32 ft. Monissa marinoissa sormiponttoonit ja boksien tolpat ovat suunnitellut lyhyemmille veneille. Lsääntynyt leveyskin ahdistaa fendarien narinana ja huonosti kohdalle osuvina pollareina.
Mutta aloittajan kysymykseen, olisiko käytettynä mahdollista ostaa suuria veneiä. Vastaus on, ettei kannata ostaa omaa käyttötarvetta suurempia. Ylimääräinen suuruus on riesa ja menoerä joka käänteessä.
Ei tietenkään pitäisi hankkia omaa käyttötarvetta suurempaa venettä = suurempia kustannuksia. Kuitenkin on näyttänyt siltä, että jostain syystä yleinen muotisuuntaus on veneiden yhä isompi keskikoko - jopa aloitusveneenä. Perusteena lienee asumismukavuus ja näyttävyys.
Venekerhon laituriin pitää saada sellainen paatti, joka on enemmistön "hyväksymä". Käsittelyn helppous ja purjehdusominaisuudet taitavat olla toissijaisia tekijöidä veneen valinnassa. Kun venehankinta on omille taidoille sittenkin hiukan liian iso, siitä tulee satamaseisoja. Sillä voi lähteä purjehtimaan vain silloin, kun riittävän iso miehistö on mukana eikä tuule liikaa. Purjeiden käsittely on sen verran hankalaa, että päiväretket ajetaan mukavammin ilman purjeita…
Vertailu ARC:n venekantaan on turha silloin, kun hankitaan venettä Saaristomeren retkeilyyn tai Itämerelle. Tai ehkäpä silloin pitäisikin huomata ARC-datasta , että myös alle 10-metrisellä voi osallistua ARC:iin. Tai voi monista blogeista lukea, kuinka pikkuveneilläkin purjehditaan Karibiaa kauemmaksi.
Itse aloitin folkkarilla kauan sitten. Vähitellen veneet suurenivat; 30 ->36 -> 40 . Sitten huomasin, että todellista tarvetta isoon ei enää ollut. Yksin tai kaksin oli kivampi seilata 30-jalkaisella. Ehkäpä viimeinen eläkeläisvene onkin tätäkin pienempi, ehkä lasikuitufolkkari tai muu jämäkkä pikkupaatti.
En rupea arvailemaan tuon näyttävyys-tekijän vaikutusta (onhan se kai olemassa, mutta omasta mielestäni umpijärjetön). Mutta asuttavuus vaikuttaa varmasti, sillä vene on yhä useammalle liikkuva kesämökki. Totta kai silloin vaatimukset on erilaiset kuin sellaisella, jolle tärkeintä on veneen suorituskyky kilpailuissa.
Itse luulen, että tuo nykyinen 35-jalkainen on viimeinen veneeni, josta luovun sitten, kun ei kerta kaikkiaan enää pysty veneeseen nousemaan tai sitten se jää perikunnalle. Ellei sitten rysähdä niin iso lottovoitto, että voisi harkita vaikkapa tuliterän matkakatamaraanin ostamista. Mutta en usko, että sitä päivää tulee, että mihinkään päiväretkiveneeseen kuten folkkariin vaihtaisin.
Muutama kesä taaksepäin aloitimme 5 hengen perheellä 24ft veneellä. Sillä pääsi ihan hyvin alkuun ja veneenähän se oli hirveän hyvä! Nykyinen 33ft tuntuu tietysi tämän jälkeen tiloiltaa varsin juhlalliselta, mutta joillekin tämä taas voi olla pieni. Eli varmaan tottumiskysymys mikä on toisille iso tai pieni.
Ainakin itselleni on jo monta kertaa käynyt niin, että venettä vaihtaessani olen kuvitellut sen uuden olevan "lopullinen" ratkaisu. Muutaman vuoden, viimeistään 10-15 v päästä, mieli on kumminkin muuttunut. Siihen on vaikuttanut iän mukana tulevat perhesuhteiden muutokset, tilan tarpeen pieneneminen ym.
Nyt takaisin pienempään palattuani olen huomannut, miten suuri nautinto onkaan lähteä ja tulla ilman moottorin käynnistämistä. Koko päivä purjehtimista, ilman moottorin starttaamista. Ja vieläpä päivästä toiseen. Miksi olisi kiire? Ihan niinkuin aikanaan purjehdusta opetellessa, jolloin puuveneen Seagull-peräprutku oli hankala käynnistettävä tai moottoria ei ollut ollenkaan. Nappiin mennyt rantautuminen ilman moottoria on nautinto, jonka oli melkein unohtanut!….Ei, en halua olla kokonaan ilman apumoottoria, mutta moottori on vain apumoottori. Joskus sitäkin tarvitsee. Mitä isompi vene sitä suurempi on koneesta riippuvuus.
Oma on 28, isäni 36. Kyllä suuremmassa on paljon haittoja syväys, kaikki raskaampaa, purjehdus, purjeen kantamiset, tarvittavat säilytys tilat, masto, paksut köydet ja isot plokit, laituriin tulo. Mutta saahan sillä silti enemmän tilaa ja purjehdussnautintoa?
No, mulla on ikää mittarissa jo sen verran, että suuria muutoksia ei ole odotettavissa ennen hautaa tilatarpeiden suhteen. Kesät vene on minulle oikeastaan koti.
Loppuosasta tekstiäsi totean vain, että kukin tyylillään. Joku saa nautintoa asioista, jotka eivät toista sykähdytä millään tavalla. Sen myötä ihmisten vaatimukset veneilleenkin ovat erilaisia.
Kai se Seagull lähti käyntiin varsin helposti, mutta ei sitä pauketta kukaan jaksanut kuunnella 15min pidempään.
Se on kyllä totta, että perämoottoreiden, etenkin noiden pienten melutaso on erityisesti vanhemmissa malleissa aikamoinen. Varsinkin kun niitä joutuu huudattamaan aika kovilla kierroksilla, että vene liikkuisi.
Sisämoottori sen sijaan kehrää pehmeästi. Tosin on sanottava, että kun aikanaan vaihdoin purjeveneeseen, niin koneajon äänet olivat kielteinen yllätys. Kas kun ruorin taakse ei kuulu sitä rauhoittavaa ja turvallisuudentunnetta antavaa tasaista moottorin kehräystä vaan pakoputken eräänlainen "kurlahtelu".
Joo siinäkin on erilaisuutta. Sinä nautit "rauhoittavasta jne moottorin kehräyksestä". Itse nautin moottoriäänten ja pakokaasujen täydellisestä puuttumisesta. Nautin luonnon äänistä, joka toisinaan on täydellistä äänettömyyttä.
Minäkin omistin moottoriveneen. 60-luvulla veneeni oli 10-metrisen puufiskari, jossa oli rauhallisesti sytkyttävä Olympia-merkkinen sisämoottori. Kun vaihdoin purjeveneeseen, myönteinen yllätys oli äänettömyys! Vene kulki kuutta solmua, vaikka minkäänlaista moottorin ääntä ei kuulunut. Äänettömyyden kokeminen oli unohtumaton elämys! Seilasin 70-luvulla mm. Bornholmiin ja takaisin ilman moottoria. Silloin 5 hv 1-syl Albin-petroolimoottorin magneetto oli mennyt epäkuntoon jo ekana lomapäivänä eikä anatnut kipinää sytystulppaan. Kone ei enää käynnistynyt, mutta se ei estänyt lomaretken purjehtimista.
Ainakin Blocketia katsellessa näyttää siltä että Ruotsissa nuo pienet vanhat veneet, IF:t, Viggenit, Vegat tms. myydään pyyntihinnaltaan lähes poisnoutohintaan pl. hyvin varustellut.
Veneiden hintoja taivastellessa kannattaa kiinnittää huomiota inflaatioon ja ansiotasoon. 1988 Sunwind 27 maksoi 180000mk, noin 42000:n työntekijän keskityötuntipalkan (43mk) verran. Nykyisin 4200 keskityötuntipalkkaa (16,47e) tekee jo 69000 euroa mikä on lähellä Bavaria Easy 9.7:n hintaa, joka on kuitenkin merkittävästi isompi ja suorituskykyisempi vene.
Rahanarvolaskurilla vuoden 1988 180000mk on nykyrahassa 52000 euroa.
Itse olen monesti miettinyt, mitä vanhoille pienillle veneille tapahtuu. Ja olen uskonut, että jäävät vähitellen rapistumaan. Sempä näkee sitten.
Ainakin meidän satamassa venekoko pikkuhiljaa kasvaa. Ensivenekoko myös kasvaa.
Se tuntuma on, että melko harvat jollapurjehtijat jatkavat köliveneisiin. Eivät kippareiksi, mutteivät oikein kisagasteiksikaan. Joku siinä on, että kiinnostus lopahtaa.
Syy voi olla yksinkertaisesti siinä, että muitakin harrastuksia on niin paljon tarjolla. Sellaisia, missä on vastakkaista sukupuolta paremmin lähettyvillä :) Ja vaikkei tämä seikka vaikuttaisikaan, niin joka tapauksessa on muita ajanvietteitä.
Paitsi, että junnuissa on tyttöjä ja poikia fifty sixty, tyttöjä saattaa olla jopa enempi. Mukavahan se olis kimpassa touhuta...
Kevytveneillä aloittelin 10-vuotiaana, ja kevytveneilen silloin tällöin edelleenkin.
Köliveneilyn aloitin kymmenisen vuotta sitten H:lla enkä keksi mitään syytä vaihtaa sitä isompaan tai konstruktioltaan modernimpaan veneeseen.
Se on osoitus mielikuvituksen puutteesta. Minulla ei ole mitään vaikeuksia keksiä usemapaakin syytä vaihtaa isompaan tai pienempään tai pysymään siinä, mikä nyt on.